Työttömyyden kokonaistasoon vaikuttavat paljon kansainvälinen tilanne ja suhdanne. Suomi on päässyt Euroopan unionin kyseenlaiselle ykköstilalle työttömyydessä.
Tehdyt työtunnit ovat vähentyneet. Työllisten määrä on vähentynyt. Työttömyys kasvoi vuoden takaiseen verrattuna kaikissa ikäryhmissä. Työttömiä oli joulukuun lopussa yhteensä 351 500, mikä on lähes 30.000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Orpon hallituksen aloittaessa työttömiä oli 264 731. Saldo on mykistävä.
Venäjä vaikuttaa varmasti tilanteeseen enemmän kuin monessa muussa maassa, mutta emme ole ainoa, johon Venäjä vaikuttaa paljon. Yhdysvallat on ollut Suomen ykkösvientimaa eikä sielläkään hyvä heilu.
Emme me kotimaassakaan syyttömiä ole. Katastrofipuhe Suomen taloudesta ja tulevaisuudesta syö ihmisten uskoa sekä toivoa. Pienituloisimpiin kohdistuvat leikkaukset heikentävät kotimaista kysyntää. Hyvinvointialueiden ahdinko ja mittavat säästöt julkiselle sektorille,ovat johtaneet suoriin irtisanomisiin. Tämä näkyy erityisesti naisten nousseessa työttömyydessä.
Työttömyyden nousu ei ole vain tilastokysymys – se on inhimillinen ja yhteiskunnallinen ongelma. Vaarallisinta on pitkäaikaistyöttömyyden lisääntyminen sekä nuorten heikentynyt asema työmarkkinoilla.
Välinpitämättömyys pitkäaikaistyöttömyyden hoidossa käy kalliiksi
Pitkäaikaistyöttömyys rapauttaa osaamista, terveyttä ja uskoa tulevaisuuteen. Mitä pidempään ihminen on työelämän ulkopuolella, sitä vaikeammaksi paluu käy. Samalla kasvaa riski syrjäytyä pysyvästi. Tämä on kallista yksilölle – ja ikääntyvässä Suomessa koko yhteiskunnalle.
Välityömarkkinoiden alasajo on seurausta työvoimapolitiikan muutoksista ja rahoituksen häviämisestä. Tuettu työ järjestöissä ja julkisella puolella ei ole tehokkain keino saada ihmisistä avoimille työmarkkinoille, mutta aikana, jona avoimet työmarkkinat eivät vedä, se on oiva keino pitää ihmisiä työkykyisinä ja huolehtia elämänhallinnasta. Samalla voidaan huolehtia monista yhteiskunnallisesti arvokkaista tehtävistä.
Kuntien työllisyysvastuuseen liittyvä rahoitusmalli kaipaa korjaamista. Mallissa ei ole huomioitu suhdannepolitiikkaa. Jos valtiovalta ei huolehdi riittävästä rahoituksesta, se vetäytyy vastuustaan työllisyyden hoidossa. Niin nyt on käynyt. Rahoitus tarvitsee suhdannekertoimen ja ns. ”sakkomaksuissa” on palkittava muustakin kuin kokoaikaisesta avoimille työmarkkinoille työllistymisestä.
Pelastetaan edes nuoret
Nuorten kohdalla tilanne on erityisen vakava. Ensimmäisen työpaikan puuttuminen, katkonaiset koulutuspolut ja epävarmat työsuhteet voivat jättää pysyviä jälkiä. Erityisen tuhoisaa nuorille on jatkuva kannustinpuhe. Se synnyttää kuvan, että syy työttömyyteen on nuoressa itsessään. Liian vähässä yrittämisessä, vaikka ilmeinen syy on työpaikkojen riittämättömyys.
Työttömyyden torjunta vaatii aktiivista työvoimapolitiikkaa, koulutukseen panostamista ja aitoja polkuja työelämään. Nuorille on tarjottava mahdollisuuksia päästä kiinni työhön työharjoittelu. Ja tuetun työn kautta, jos markkinaehtoinen työllistyminen pitkittyy. Pitkäaikaistyöttömille tarvitaan yksilöllistä tukea, joka huomioi osaamisen, työkyvyn ja elämäntilanteen.
Työ ei ole vain toimeentuloa. Se on osallisuutta, merkitystä ja tulevaisuudenuskoa. Siksi työttömyyden kasvuun on vastattava aktiivisella työvoimapolitiikalla. Herätys!