Sote-uudistuksella oli isoja tavoitteita, jotka kaikki puolueet jakavat: toimivammat palvelupolut, jossa sosaalipalvelut, perusterveydenhoito ja erikosisairaanhoito limittyvät asikkaan tarpeen mukaan, vahvemmat hartiat, jotta osaava työvoima ja rahat riittävät, ihmisen parempi hoitoon pääsy.
Työvoimapalveluiden uudistamisessa on hyviä tavoitteita: vähemmän byrokratiaa, enemmän vaihtoehtoja ja uusia innovatiivisia palveluita, parempia työllistymistuloksia.
Eduskunnan asiantuntijakuulemisissa nämä hienot tavoitteet on moukaroitu murusiksi yksi toisensa jälkeen. Kissan takki muistuttaa tuluskukkaroa ja vieläpä tyhjää sellaista. Jos maakuntauudistus toteutuu, siitä tulee kallis sotku.
Kunpa Sipilän hallitus päästäisi irti sokeastamarkkinauskosta. Molemmista uudistuksista saisi korjaamalla kelvollisen. Mutta se ei päästä. Itse uskon, että markkinoita ja yksityisiä palvelutuottajia pitää hyödyntää uudistuksissa, mutta markkinoiden kovuuden edessä ei saa olla naivi.
Perustuslakiasiantuntijat ovat painineet sote-uudistuksen kanssa pitkään ja huolella. Heistä mm. professorit Lavapuro ja Ojanen ovat olleet julkisuudessa huolissaan siitä, että eriarvoisuus uhkaa kasvaa ja paljon palveluja tarvitsevien asema heiketä.
Sotessa asiakassuunnitelma, jonka piti nivoa palvelut yhteen, mutta se ei enää ole pakollinen kuin tietyissä tilanteissa eikä sido tuottajia. Sinne katosi integraatio. Jäljelle jää parempi lääkäriin pääsy. Se toteutuu, jos on varaa maksaa nousevat maksut. Hallitus toi eduskuntaan kaksi viikkoa sitten lain, jossa terveyskeskusmaksujahan esitetään jo nyt korotettavaksi todella paljon. Kirjoittaessani tätä ministeri Saarikko sanoi, että sitä ei ehjä ehditä käsitellä...
Markkinamallin ja rahoitusmekanismin on pelätty joutavan yksityisten toimijoiden kermankuorintaan. Minsteri Saarikko vakuutti, että yksityiset sote-keskukset eivät saa valita asiakkaitaan.
Laki kieltää suoraan estämästä asiakkuutta, mutta ainahan asian voi tehdä hienovaraisemmin. Yritys voi aina vaikuttaa toimillaan siihen, ketkä sen asiakkaaksi hakeutuvat. Voi palvella toisia paremmin kuin toisia. Moni meistä on kokenut jopa kaupassa sen, että verkkareissa ja röntsissä pihavaatteissa saa erilaista palvelua kuin juhlatamineissa.
Sote-keskusten asiakkaiden korvausperiaate on ongelmallinen, koska osa asiakkaista on työterveyshuollon piirissä. Mallin arvioidaan kasvattavan kustannuksia. Asiantuntijat suosittavat, että valinnanvapauden piiriin saatettaisiin palveluita asteittain, jotta riskit olisivat pienemmät. Olisi oikein antaa maakuntien valita vauhti.
Valinnanvapaus voi helpottaa lääkäriin pääsyä, mutta se tulee kalliiksi. Lääkäriin pääsy helpottuisi myös julkisia terveyspalveluja vahvistamalla ja riski olisi pienempi. Mitä enemmän talousasiantuntijoita olen kuunnellut sitä enemmän huolettaa. Soten rahoituksella on iso merkitys, koska lakiin on kirjattu kustannussäästöjä. Eikä maakunnilla itsellään ole rahoitusvälineitä.
Vahvemmat hartiat mallissa ovat maakunnat. Maakuntien pitää koordinoida kokonaisuutta. Hallituksen alkutaipaleella aluesairaaloilta kiellettiin anestesiaa vaativat toimenpiteet. Tästä monessa maakunnassa tuli ikävää vääntöä ja Nyt hallitus haluaa lain, joka sallii yksityisille sairaaloille sen, minkä se julkiselta kieltää. Tasan ei käy markkinat tässäkään asiassa.
Hämeessä vahvempien hartioiden hakeminen on edennyt ilman soteakin. Erikoissairaanhoidon palveluja koordinoidaan yhdessä Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa.
Sote-palvelutkin on mahdollista saada isommille hartioille, vaikka markkinaehtoinen sotelaki eduskunnassa kaatuisi. Voidaan rakentaa maakunnan kokoinen sosiali- ja terveyspalveluiden kokonaisuus, jossa palvelut järjestetään samalla logiikalla kuin kunnissa. Julkinen toimija päättää mitä se tekee itse ja mitkä se osta markkinoilta.
Sen miksi vastustan hallituksen sote-ja maakuntauudistusta on kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki kiteyttänyt sote- uudistuksen ongelman ”yritystueksi, joka on räätälöity muutamalle suurelle terveysalan yritykselle”.
Ikävä kyllä sama ongelma on työllisyyspalvelhissa, niissä vuokrafirmat ja muut yksityiset toimijat pääsevät tekemään palvelutarvearvion asiakkaasta. Siinä määritetään mitä palvelua asiakas tarvitsee. Ei tarvitse olla kovin vainoharhainen, kun epäilee, että asiakkaat tarvitsevat juuri niitä palveluita, joita yritys tuottaa... käytetään markkinoita hyväksi, mutta ei jätetä yhetikunnallisia palveluita niiden armoille.
(Julkaistu Hämeen Sanomissa)