Pienen pieni veturi, aamulla kerran hieroi hyvin unisia silmiään... Unisia silmiä hierovat monet pendelöijät, joiden työpaikka on junamatkan päässä. Monen aamuna on tullut vuosien varrella odotettua junaa asemalla.
Kuulun itse ihmisiin, jotka pendelöivät liki päivittäin töihin. Kaltaisiani on paljon. Omaa kulkemistani helpottaa se, että voin ottaa bussin silloin kun juna ei satu kohdalle. Kaikille tämä ei ole mahdollista, koska junan ja bussin yhteiskäyttö tulee kalliimmaksi.
Hämeenlinnassa junaliikenne kuumentaa tunteita. Eikä syyttä. Totuimme parempaan ja meillä on oikeus vaatia parempaa.
Ainoa kestävä tapa ratkaista asia on panostaa pääradan kuntoon, kolmanteen raiteeseen ja riittävään kalustoon. Nämä päätökset ovat maan hallituksen käsissä. Pääradalla kulkevien junien matka-aika pitenee vääjäämättä, jos rataa ei korjata.
VR:n kanssa Hämeestä on käyty jatkuvaa neuvottelua aikatauluista ja pysähdyksistä. Jotain on saatu, mutta ei riittävästi.
Oleellista edunvalvonnassa on johdonmukaisuus ja kumppanit. Viesti sakkaa, jos prioriteetit vaihtuvat. Yhtä tärkeää on puhua oikeista asioista oikeille päättäville tahoille. Budjetista vastaa maan hallitus, junaliikenteestä VR, raiteista Väylä jne.
Vaikka junayhteydet ovat heikentyneet, junassa kulkijoiden määrä on kasvanut. Hämeenlinnan näkökulmasta kannattaa muistaa, että on tehtävä töitä junaliikenteen parantamiseksi, mutta ei saa synnyttää kuvaa, että olemme kaupunki, josta junat ajavat ohi.
Miksikö? Siksi, että tämä on yhä edelleen hyvä asuinpaikka pääkaupunkiseudulla työskenteleville. Olemme yhä hyvien yhteyksien päässä. Täällä on yhä hyvä asua. Jos hehkutamme liikaa menetettyjä junavuoroja julkisuuteen, emme houkuttele asukkaita.
Päärata palvelee koko Suomea, niin työssäkäyviä ihmisiä, opiskelijoita kuin teollisuutta ja tavaraliikennettä. Se on maan tärkein väylä. Radanvarren maakuntaliitot ajavat yhdessä kolmatta raidetta ja korjauksia.
Hämeen edunvalvonnassa kannattaa keskittyä oikeiden kumppaneiden hakemiseen. Riihimäen intressit ovat samat kuin meidän, molemmat tarvitsevat lisää pysähtyviä IC-junia. Tähän rintamaan kannattaa houkutella vientiteollisuus, jolle päärata on tärkeä.
Tampereella ja Helsingillä on kaupunkeina oikeus ajaa omaa asiaansa ja nopeaa tunnin junaa, joka jättää muut asemat väliin. Mutta niiden kannattaa muistaa, että matkalta tulee työvoimaa, jota ilman kaupungit eivät pärjää.
Se että maan hallitus/toimitusministeristö huristaa Hämeenlinnan ja Riihimäen ohi, ei ole hyväksyttävää. Valtiovallan tehtävä on ajaa koko Suomen etua. Turku saakoon ratansa, mutta kannattaa muistaa, että yksin Tampereen ja Seinäjoen välillä on enemmän kaukojunamatkaajia kuin Helsingin ja Turun.
Jos taas Hämeenlinna ajaa puolen tunnin junaa Helsinkiin, Riihimäki tippuu kyydistä. Joskus hieman hitaampi eteneminen on useammalle parempi. Siksi tulevan hallituksen on otettava tiukka ote pääradasta. Se palvelee koko Suomea. Turun junassa on enemmän kulkijoita, jos juna kulkee hieman hitaammin ja malttaa ottaa mm. lohjalaiset ja salolaiset kyytiin.
Investointeihin voi houkutella institutionaalisia sijoittajia mukaan, mutta se, mitä ja millä aikataululla toteutetaan, ei saa pirstoutua yhtiöihin. Sen tulee olla koko maata palveleva strateginen päätös. Kyse on paitsi liikkumisesta myös työmarkkinoiden toimivuudesta.
Nopeus on valttia, mutta liika nopeus ilman hormipulveria haihattelua.