Ikäihmisten palvelut eivät saa olla lompakon paksuudesta kiinni

”Tiedän kyllä, miten tärkeää on säilyttää positiivinen asenne elämään, mutta kyllä se on ajoittain vaikeaa. Kun aamulla avaat lehden tai radion ja illalla katsot televisiota, niin joka paikassa puhutaan, miten kalliiksi ikäihmiset Suomelle tulevat. Säilytä siinä sitten iloinen elämänasenne, kun joka puolelta syyllistetään.” Näin kuvasi 85-vuotias rouva elämäänsä.

Arvokas vanhuus ei ole vain kotihoidon tai terveyspalveluiden asia. Se pitää olla koko yhteiskuntapolitiikan tavoite. 

Jokainen meistä vanhenee ja suuri osa kavahtaa ajatusta huonosta, turvattomasta ja yksinäisestä vanhuudesta. 

Arvokkuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Itse ajattelen, että kyse on jokaisen ihmisarvon kunnioittamisesta. Arvokkaassa vanhenemisesa on kyse Elämästä, jossa voimme kokea arvostusta ihmisenä ja varmuutta avun ja tarpeen mukiasn hoivan saamisesta. Ihmismäisestä kohtelusta.

Suomen kieleen on tullut uusi käsite ”hoivaköyhyys”. Kyse on tilanteesta, jossa ihminen ei tarpeistaan huolimatta saa tarvitsemaansa palvelua.

Kyse voi olla on rahasta, liian tiukoista palvelujen piiriin pääsemisen kriteereistä ja muista syistä. Hyvinvointivaltiossa raha ei saa muodostua esteeksi turvalliselle vanhuudelle!

Sivistyneessä yhteiskunnassa arvostetaan kaikenikäisiä ihmisiä ja ymmärretään, että jokaisella on oma tärkeä paikkansa. Hyvä terveys, hyvä koti ja arki sekä hoiva ja turva ovat hyvän elämän edellytyksiä.

Ikääntyessään ihmiselle kuuluu ihmisarvo, itsemääräämisoikeus, yksilöllisyys, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu, tasa-arvo ja osallisuus yhtä lailla kuin työelämässä oleville.

Viime aikoina ikäihmisten hoivan laiminlyönti, kaltoinkohtelun ja heihin kohdistuvien rikosten ennaltaehkäisy on noussut keskiöön.

Vanhustenhoidon laatu on saatava paremmaksi. Kyse on resursseista, henkilökunnan jaksamisesta ja riittävyydestä. Hyvinvointi on varmistettava riittävillä resursseilla ja jatkuvalla täydennyskoulutuksella.

Oleellista on se, mitä palvelut maksavat. Maksut eivät saa estää hoitoon pääsyä. On hyvä, että terveyskeskusmaksujen välikaton poisto kaatui eduskunnassa. Se olisi rokottanut paljon sairastavia.

Tulevalla eduskuntakaudella on luotava kokonaisvaltainen ikääntyneiden ihmisten toimeentuloon liittyvä ohjelma, jossa pienimpiä eläkkeitä nostetaan satasella, säädetään palveluiden hinnoista ja kohtuullistetaan alkuvuoden kustannuksia muuttamalla maksukatot kuukausittain laskettaviksi.

Asumisen kustannuksiin on löydettävä ratkaisuja. Suomessa on yli miljoona yksin asuvaa eläkeläistä. Heidän toimeentulonsa on usein tosi tiukkaa, vaikka eläke olisi kohtuullinen. Asuminen on Suomessa liian kallista ja mitä pienituloisempi ihminen on, sitä suuremman osan käytettävissä olevista tuloista asuminen haukkaa.

Meidän tulee olla päättäjinä tarkkana, miten puhunme ikääntymisestä. Huomisen kynnyksellä –kyselyssä 75 prosenttia 55–84 –vuotiaista kokee tulevansa kohdelluksi toisen luokan kansalaisena ja lähes yhtä monet kokevat, että yhteiskunnassa on paljon ikään kohdistuvaa syrjintää. 70 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi, että heidän käsityksensä mukaan vanhempia ihmisiä ei pidetä yhteiskunnassa voimavarana vaan pikemminkin kulueränä.

Sivistyneessä yhteiskunnassa arvostetaan kaikenikäisiä ihmisiä ja ymmärretään, että jokaisella on oma tärkeä paikkansa. Hyvässä yhteiskunnassa ihminen on tärkein - olipa hän minkä ikäinen tahansa. 

Markkinat eivät huolehdi ihmisten hyvinvoinnin jakautumisesta oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti, joten yhteiskunnan on varmistettava, että ketään ei jätetä ilman hoivaa ja huolenpitoa. 

Eliniän pidentyminen on hieno  asia. Terveydenhuollolla  on pyritty tähän terveiden elinvuosien lisäämisen tavoitteeseen. Nyt tavoitteena tulee olla, että jokainen kansalainen voi elää mahdollisimman pitkään täysipainoista ja aktiivista elämää. 

Näitä mietin ollessani maanantaina puhumasssa ikäihmisille Turengissa.