Minna Canth oli kirjailija, tärkeä edelläkävijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Jotkut kiistelevät siitä oliko hän merkittävämpi kirjailijana vai vaikuttajana. Itse ajattelen että ihan sama. Minna oli nainen, josta yhä tänä päivänä voidaan ottaa oppia. Rohkea nainen.
Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse vahvalla puolella eikä koe olevansa epätasa-arvoinen. Historiassa tasa-arvoa ovat vaatineet sorretut yhtä kiihkeästi kuin sortajat ovat yrittäneet perustella tasa-arvon tuhoavaksi, lamaannuttavaksi, tasapäistäväksi voimaksi.
Tasa-arvokeskustelu liittyy yleensä yhteiskunnan kiperimpiin epätasa-arvoisuuksiin. Intiassa tasa-arvoa vaadittaessa halutaan purkaa kastijärjestelmä, Etelä-Afrikassa tai Amerikassa se tarkoittaa tasa-arvoa mustien ja valkoisten välillä. Uskontojen ristiriitamaissa tarkoitetaan uskontojen harjoittamisen tasa-arvoa.
Pohjoismaissa ja Suomessa tasa-arvokeskustelu useimmiten tarkoittaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tai taloudellista tasa-arvoa.
Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Kyse on politiikasta, joka luo mahdollisuuksia, näkee miesten ja naisten väliset erot: hyödyntää vahvuuksia ja tukee heikkoja kohtia.
Tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. Minnan sanoin: ”Kun naiset ovat suljetut riveistä pois, on silloin toinen puoli ihmiskuntaa lamassa, ja luonnollisesti toinenkin puoli semmoisesta epäsuhtaisesta tilasta kärsii.”
Nykypäivänä arvoilmapiiri kulkee kahteen suuntaan: avoimeen, liberaaliin ja kansainväliseen suuntaan, mutta ikävä kyllä myös käpertyvään, ahdasmieliseen, jopa ikävällä tavalla kansalliskiihkoiseen suuntaan.
Minna Canthin aikana ahdasmielisyys oli aivan eri luokkaa, vihapuhe oli Minnalle tuttua. Naisten oikeudet olivat olemattoma ja tiukka sääty-yhteiskunta piti ihmiset lokeroissaan.
Kaikki syrjintä ei ole tarkoituksellista
Minnan mukaan: ”Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, puristettakoon nuorukainen kureuumiin ja katsottakoon, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.”
Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.
Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on aina otettava huomioon se, etteivät ratkaisut ja toiminta kohtele täysin tasapuolisesti erilaisia ihmisiä. Ratkaisujen vaikutus erilaisten miesten ja naisten, vähemmistöjen ja erityisryhmien asemaan on arvioita etukäteen.
Vain osa syrjinnästä on yhteiskunnassa avointa tai tarkoituksellista. Rakenteellinen syrjintä perustuu vanhakantaisiin normeihin ja oletuksiin siitä, minkälainen tyypillinen ihminen on.
Tasavertainen kohtelu ei aina tarkoita samanlaisuutta. Näennäinen neutraalisuus saattaa palvella paremmin valtaväestön tarpeita tai jopa sivuuttaa vähemmistöjen tarpeet kokonaan. Joskus tasa-arvon edistäminen vaatii positiivista erityiskohtelua ollakseen tehokasta.
Onko tasa-arvo on valmis?
Sipilän hallitusohjelman Suomea kuvaava tilannekuva sanoo: "Miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia." Lause on ohjelman ainoa tasa-arvokirjaus.
Ymmärtäväinen minä ajattelee, että hallitus on halunnut kuvata Suomen vahvuuksia verrattuna muihin maihin. Onhan Suomi kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimpia maita.
Realisti minä on kitkerämpi ja epäilee, koska ohjelmassa ei sanota mitään muuta tasa-arvosta. Hallitus on ilmeisesti sitä mieltä, että Suomi on valmis, mitä tulee miesten ja naisten välisen tasa-arvoon.
Tämä ei olisi mikään ihme, jos ajattelee yleistä ilmapiiriä. Ensin tikun nokkaan nousi maahanmuutto, nyttemmin tasa-arvopolitiikka. Jopa vammaiset ihmiset ovat alkaneet saada vihapalautetta.
Tekisi mieli kysyä Minnan sanoin: ”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus - toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”
Asenteiden kovenemiseen voi vastata politiikkalinjauksilla. Hallitusten tulee näyttää esimerkkiä tasa-arvopolitiikassa jo Euroopan unionin perusopimuksen mukaan.
Sipilän hallituksen tasa-arvolinjausten puuttumista on selitelty ohjelman strategisuudella. Hallitus perustelee, että yksityiskohtia ei strategiapaperiin ole otettu.
Joissain asioissa on. Ohjelmasta löytyy esimerkiksi hevosen lannan polton salliminen, puoluetuen säilyminen emopuolueella, jos puolue hajoaa. Nämä tavoitteet muuten hallitus toteutti.
Työelämää heikennetään, ei kehitetä
Työelämän tasa-arvossa Suomi on jämähtänyt ja ottanut jopa tasa-askeleita. Arvokysymykset, palkkaus, osa-aikaisten, määräaikaisten tai nollasopimusten turvan kehittäminen on muuttunut ongelmien pahentumiseksi.
Koeaikaa on pidennetty ja määrä-aikaisuukisen käyttöä helpotettu. Tämä on heikentää erityisesti naisten asemaa työmarkkinoilla, koska epävarmat määräaikaiset työsuhteet ovat juuri naisten harmina työmarkkinoilla.
Suomen sijoitus PwC:n Women in Work -indeksissä heikkeni. Putosimme Pohjoismaiden jumboksi ja sijalle 9. Esimerkiksi Puola kiipesi ohitsemme.
Indeksi mittaa mm. sukupuolten välistä palkkaeroa, naisten osallistumista työelämään, työttömyyttä ja kokoaikaisien työsuhteiden määrää. Merkittävää ei ole vain sijoitus, vaan se, että monet muut maat ovat pystyneet parantamaan asemaansa. Suomi ei.
Perhevapaauudistus on välttämätön tasa-arvon ja työllisyyden näkökulmasta. Siihen nykyhallitus ei ryhtynyt, vaikka se olisi yksi kivuttomimmista työllisyystoimista.
Työllisyys on kyllä parantunut, mutta tasa-arvo ei. Uusista työpaikoista 75 prosenttia on määräaikaisia. Toimeentulotukiasiakkuuksien määrä on kasvanut. Ja hallitus itse ennustaa budjetissaan sen kasvavan tänä vuonna.
Subjektiiviseen päivähoito-oikeutta on rajoitettu ja varhaiskasvatuksen laatua heikkennetty ryhmäkokojen kasvattamisella.
Molemmat ratkaisut heikentävät naisten työmarkkina-asemaa ja houkuttelevat naisia jäämään kotiin. Näitä säästöjä onneksi kaikki kunnat eivät ole toteuttaneet. Esimerkiksi Hämeenlinnan valtuustossa äänestimme asiasta ja voitimme äänestyksen.
Palkkaerot eivät poistu toivomalla
Suomessa naisen säännöllisen työajan palkka on keskimäärin vain 83,9 prosenttia miehen palkasta. Vuonna 2018 miesten keskimääräinen kuukausiansio oli lähes 600 euroa korkeampi kuin naisten. Eläkkeissä naiset saavat vain noin 70 prosenttia miesten eläkkeistä.
Palkkatasa-arvo ei etene, jos palkkojen julkisuutta ei lisätä. Kyse ei ole siitä, että kaikkien palkat listataan lehtiin kuten verotiedot, riittää kun työpaikalla voidaan avoimesti tarkistaa, mitkä palkat ovat, jos syrjintäepäilyjä ilmenee.
Naisten ja miesten välinen työelämän epätasa-arvo ei ole ainoa tasa-arvokysymys. Naisten kohdalla mielestäni vakavin kysymys on naisiin ja lapsiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta.
Miesten kohdalla terveys, kuolleisuus ja syrjäytyminen ovat haasteita. Rikas nainen elää jopa 15 vuotta pidempään kuin köyhä mies.
Tasa-arvotyötä on siis tehtävä molempiin suuntiin. Miesten ongelmien ratkaisemiseksi ja naisten.
Eriarvoistuminen ja köyhyys, jopa kasvanut lapsiperheköyhyys haastaa Suomea. Työn murros vaatii turvallisuuden vahvistamista ei epävarmuuden lisäämistä.
Tasa-arvo ei ole voileipäpöytä, josta valita vain herkut
Koulutuksen leikkauksista on päästävä osaamisen arvon palauttamiseen. Vanhustenhoivan laiminlyönneistä luotettavaan hoivaan jne. Näihin kipeisiin ongelmiin on löydettävä kestäviä ratkaisuja.
Presidentti Halonen: ”Tasa-arvosta ei voi valita vain itselleen sopivia asioita. Kyse ei ole voileipäpöydästä. Yksi oikeus ei voi ohittaa toista. Sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeää.” Se on hyvin sanottu.
Kannattaa muistaa, että tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä. Se auttaa jokaista kasvamaan täyteen potentiaaliinsa. Tasa-arvoa parantamalla jokainen voi osallistua yhteiskunna kehittämiseen paremmin.
Kyse ei ole vain miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, vaan laajemmasta tasa-arvosta. Taloudellinen tasa-arvo ja tuloerojen kaventaminen toimivat samoin. Tämän tunnistaa nykyisin IMF ja OECD.
Sipilän hallituksen tasa-arvosaldo on karu
Kilpailukykypaketissa ensimmäinen versio oli työelämän tasa-arvopolitiikan musta päivä. Muutosten jälkeen se muuttui tumman harmaaksi.
Kun viennin vetoa haetaan julkisen sektorin sopeutuksella ja kotimarkkinoiden kustannuksella työelämän seggregaatio tekee siitä sukupuolittuneen väkisin.
Monet julkisen talouden säästöt koskevat kipeästi naisille tärkeisiin asioihin. Toisaalta hyvinvointivaltio on naisen paras kaveri, joten siihen kohdistuvat säästöt ja leikkaukset kohdistuvat vääjäämättä enemmän naisiin. Olipa kyse palveluiden käytöstä tai tuottamisesta.
Budjetin suvaus eli sukupulivaikutusten arviointi osoittaa, että hallituksen reformeista ensimmäisenä vuonna hyödyt ja haitat menivät sukupuolten välillä kokolailla tasa.
Mutta vuosina 2017 ja 2018 vuosina naiset kärsivät enemmän. Vuonna 2017 naiset hyötyivät vähemmän kuin miehet ja kärsivät enemmän. Vuosi 2018 oli hieman parempi, naiset hyötyivät vähemmän, mutta kärsivät vähemmän.
Jos budjettia tarkastelee tulodesiileittäin, niin hyvätuloiset hyötyvät selvästi eniten. Ja hyvätuloiset miehet kaikkein eniten. Pienituloiset taas kärsivät eniten ja pienituloistet naiset kaikkein eniten. Naisten pienituloisuus aste kasvoi enemmän kuin meisten.
Tutkimusta tekivät tasa-arvotutkijat ja ekonomistit yhdessä. Joten ei voi sanoa, että feministit vetivät välistä.
Lasten suusta kuulee totuuden
Pikkutyttö: Jos olisin poika perustaisin yhtiön, koska pojat tuottavat enemmän rahaa. pojat tahtovat aina kaiken, paitsi saippuan.
Pikkupoika: Ainakaan virkkaajaksi, siivoojaksi, malliksi tai Miss Suomeksi en ala. Muutenkin miehillä on parempi asema. Naiset vain passaavat miehiä, kuten hoitavat lapsua, laittavat ruokaa ja tiskaavat. Se homma ei miehille kuulu. Totisesti.
Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. Naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaisia.
Sukupuolierityisyyden tunnistavalla tasa-arvopolitiikalla vahvistetaan naisille ja miehille parempi elämä. Naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan epätasa-arvoisuutta esiintyy suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin.
Nämä ovat niitä yhteiskuntapolitiikan realiteetteja, hotka jokaisen sukupolven on opittava tunnistamaan ja edistämään oman aikansa vaatimaa tasa-arvopolitiikkaa.
Tasa-arvon edistäminen edellyttää, että miesten ja naisten erot tuodaan näkyville. Erot pitää ensin tunnistaa ja sitten tunnustaa sekä ottaa huomioon päätöksenteossa.
Kyse on ketjusta, Joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittisessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.
Kyse on pitkän tähtäimen mielikuvista. Muutos ei synny hetkessä.
Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikket jne. vaativat ratkaisuja. Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosaalisen aseman mukaan.
Minnan sanoin: ”Elämä on taistelua, ihanaa taistelua.”