Työaikalain uudistus olisi ollut väline puuttua hoiva-alan henkilöstön riittävyyteen ja jaksamiseen. Superin mukaan 30 000 hoivatyöntekijää toimii muilla aloilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvion mukaan luku on jopa 70 000. Osaajia siis on, mutta jostain syystä työntekijät siirtyvät pois hoiva-alalta, vaikka ovat sille kouluttautuneet.
Yksi syy siirtymään on jaksotyö, joka sallii ylipitkät työpäivät. Sipilän-Orpon hallituksen esitys lisää jaksotyötä, vaikka siitä tulisi päästä kokonaan eroon.
Esimerkiksi lääkäriasema, joka on auki kello 7–20, voisi jatkossa laittaa henkilöstön jaksotyöhön, jolloin työvuoro voisi olla koko aukiolon pituinen. Eikä ylimääräisen työn teettämisestä tarvitsisi maksaa ylityölisää, jos työvuorosuunnitelmasta vastaavasti vähennetään tunteja eivätkä työaikajakson tunnit ylity.
Tällaiset työvuorot kuormittavat tekijöitään, kasvattavat sairastumisriskiä ja jopa vaarantavat hoidon laatua.
Positiivista työaikalaissa on lepoajan pidentäminen yhdeksästä tunnista 11 tuntiin, mutta tässä sallitaan jaksotyössä poikkeus. Näin ei saisi olla. Lyhyet vuoronvälit ovat yhteydessä väsymyksen, unettomuuden, tapaturmien ja sairauspoissaolojen lisääntymiseen. Ne vaikeuttavat työn ja muun elämän yhteensovittamista.
Työaikalain perimmäinen tarkoitus on työaikasuojelu. On välttämätöntä löytää keinoja, joilla turvataan hyvä työelämä meille kaikille tärkeillä hoiva-aloilla. Kyse on palkkauksesta, johtamisesta, mutta myös perheystävällisistä työajoista.
Keskustelu hoiva-alan työntekijöiden riittävyydestä on vahvistunut, koska ympärivuorokautiseen hoivaan halutaan lakisääteiset miniminormit henkilöstön määrälle. Tämä hoivan laadun varmistamiseksi.
Yksi keino varmistaa osaavien hoivatyöntekijöiden määrä on parantaa työaikajärjestelyjä. Nyt mennään väärään suuntaan.
(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa)