Väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutosta

Tulevaisuuden kriittinen osaaminen liittyy työntekijän ja työyhteisön hyvinvointiin. Tarvitaan uusia keinoja, jotta ihminen voi voida hyvin ja tehdä mielekästä työtä, vaikka olosuhteet ovat epävarmat ja ympäristö muuttuu.

Lainsäädännöllä voidaan lisätä epävarmuutta tai tuoda turvaa. Turva ja jäykkyys eivät ole synonyymeja, vaan turvallisessa ympäristössä ihminen uskaltaa ottaa riskejä. Esittää parannuksia ja pitää puoliaan. Olla työyhteisönsä kehittäjä. 

Nykynen osaaminen ei riitä vastaamaan tulevaisuuden monimutkaisen yhteiskunnan ja työn haasteisiin. Vaikka lähtökohdat Suomessa ovat hyvät, koulutusta on uudistettava. Innostettava kouluttautumaan vastahakoisemmat ja iäkkäämmät ihmiset. Luotava taloudelliset mahdollisuudet kouluttautua ja kehitettävä oppimisen menetelmiä erilaisille oppijoille.

Tulevaisuuden osaamistarpeista on useita katsauksia ja listauksia. Tulevaisuuden ammattien tai tulevaisuuden opiskelualojen ja oppiaineiden visiointi, ei ehkä ole se tärkein kysymys. Epäonnistumme siinä kuitenkin.

Tarvitsemme ennen kaikkea kykyä hallita muutosta ja ihmisen omaa toimintaa muutoksessa. Monimutkaisessa ja jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä pitää varmistaa pärjäämisen taidot: vuorovaikutusosaaminen, uuden oppiminen, joustavuus, uteliaisuus, kriittinen ajattelu, kansainvälisyyttä tukevat taidot ja itsensä johtaminen. 

Osan kohdalla kyse on siitä, että pelkkä huippunörtteily ei toimi, pitää osata olla kasvokkain ihmisten kanssa. Toisten kohdalla taas päinvastoin. Tietoteknologian muutosta ei voi sivuuttaa. Ilman digitaitoja ei pärjää edes arkisessa elämässä. 

On luotava mahdollisuus vahvistaa digitaamista osaamistaan. Suomessa on miljoona vajain digitaidoin varustettua ihmistä ja silti välttämättömät  palvelut karkaavat vauhdilla nettiin.

Digipalveluita kehitettäessä on muistettava, että kasvokkainen palvelu ei saa kadota. Kaikki ihmiset eivät pärjää digimaailmassa. Heillä on oikeus palveluihin.

Työn murroksessa selviämiseksi tärkeintä on vahva sosiaalinen pääoma.

Ihmisen ja yhteiskuntamme tietopohja on jo nyt laaja-alainen ja päivittyy nopeasti. Tiedonhankinta ja käsittely ovat koko ajan helpompaa. Oppivan tekoälyn yleistyminen ja viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos edellyttävät ihmiseltä entistä enemmän luovuutta ja kriittistä ajattelua.

Jäävätkö substanssitiedot ja syvällinen osaaminen tulevaisuudessa ajattelun ja vuorovaikutustaitojen jalkoihin?  En usko. Ihminen on kuitenkin ihminen.

Maailmankaikkeuden salaisuuksien selvittäminen edellyttää edelleen syvällistä perehtymistä ja oppineisuutta sekä inhimillistä empatiakykyä, uteliaisuutta ja erilaisia yhä hienojakoisempia ammattitaitoja.

Murroksesta itsestään on tärkeää ymmärtää kokonaisuuksia, vaikka piru asuu yksityiskohdissa.