Moni ikäihminen oli kiukkuinen, kun koronan saapuessa Suomeen. Yli 70-vuotiaille suositeltiin kotona pysymistä. Yksinäisyydellä ja eristäytyneisyydellä on hintansa. Onneksi koronan hellittäessä tuosta suosituksesta on voitu luopua ja tapaamisten ehdot paranevat taudin talttuessa.
Monella oli kova ikävä läheisiään. Ikävä eristäytyminen säästi kuitenkin lukuisia elämiä, kuten olemme saaneet huomata, jos vertaamme taudin aiheuttamaa inhimillistä iskua eri maiden välillä.
Ikääntyvät suomalaiset ansaitsevat turvallisen ja ihmisarvoisen hoivan. Siksi sosialidemokraateille on ollut tärkeää saada vanhuspalveluihin sitova henkilöstömitoitus.
Käytännössä 0,7 hoitajamitoitus tarkoittaa, että 28-paikkaisessa vanhustenhuollon on yksikössä joka päivä päivävuorossa 6 hoitajaa, iltavuorossa 5 hoitajaa ja yöllä 2. Nykyinen suositus 0,5 tarkoittaa samassa hoivakodissa on päivävuorossa 4 hoitajaa, iltavuorossa 3 hoitajaa ja yöllä 2. Ero on merkittävä ja muutos tehdään portaittain.
Moni kuntapäättäjä pelkää uudistuksen rahoitusta. Huoli on aiheellinen. Hallitus on luvannut, että valtio rahoittaa uudistuksen. Kustannukset siirtyvät valtion kontolle joka tapauksessa, kun sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat maakunnat perustetaan.
Vanhustenhuollon hätä näkyy ja kuuluu. Lisäbudjetissa, jonka eduskunta viikko takaperin hyväksyi, vanhuspalveluihin tuli lisärahoitusta, jotta koronan tuomista kiroista selvittäisiin hieman helpommin.
Vanhuspalveluista vastaavat kunnat saivat lisäksi muuta tukea, mutta silti kunnilla tekee tiukkaa. Syksyllä on tehtävä uusi arvio koronan vaikutuksista ja oltava valmis tukemaan niitä kuntia, jotka apua tarvitsevat.
Henkilöstömitoituksessa otetaan huomioon välitöntä asiakastyötä tekevä henkilöstö. Välillistä työtä eli tukipalveluja ei oteta huomioon mitoituksessa ja tukipalveluihin on varattava erillinen resurssi. Näin halutaan varmistaa, että toimintayksiköissä on riittävä henkilöstö hoitamaan ja huolehtimaan laadukkaasti ikäihmisistä. Hoitajien on voitava keskittyä hoitotyöhön.
Uuteen lakiin tulee pelisäännöt sille, miten iäkkään henkilön palvelutarve selvitetään. Tämä vahvistaa iäkkäiden ihmisten perusoikeuksia ja yhdenvertaisuutta palveluiden saannissa. Sitova mitoitus on panostus työhyvinvointiin niille ammattilaisille, jotka ovat joutuneet harkitsemaan alan vaihtoa lisääntyneen työkuormituksen vuoksi.
Hoitajamitoitus ei ole autuaaksi tekevä asia ikäihmisten hoivassa. Tarvitaan muita panostuksia. Esimerkiksi kotihoidossa asiakasmäärät ovat kasvaneet kahden vuoden aikana 4000 ihmisellä ja kasvun ennustetaan nopeutuvan tulevina vuosina. Kotiin annettavien palvelujen henkilöstömäärän kasvu on saatava vastaamaan apua tarvitsevien vanhusten määrän kasvua.
Korona kasvatti hoivavelkaa. Kiireettömät hoidot jäädytettiin, koska sairaalat varautuivat hoitamaan koronapotilaita. Sielläkin, missä hoivaa oli tarjolla, monet eivät uskaltaneet mennä hoitoon, koska pelkäsivät koronatartuntaa. Nyt tuo velka on maksettava.
Ja kaikki tämä on pystyttävä rahoittamaan. Se onnistuu parhaiten vahvistamalla työllisyyttä.
Työministerin sanoja lainatakseni: ”Ensin hoidetaan kriisi, pelastetaan potilas henkiin, elvytetään, jotta sydän käynnistyy, ja sitten sen jälkeen vakautetaan eli saadaan stabiiliksi tila.” Nyt tilanne vaikuttaa tasaisemmalta ja siksi syksyllä on lisättävä työllisyystoimia sekä talouden vakauttamista.
(Julkaistu Itä-Hämeessä)