Verkkoviestinnästä on todella tullut osa arkeamme, kuten Euroopan Neuvoston tuoreessa raportissa todetaan. Kyse on infrastruktuurista, joka on muodostunut meille välttämättömäksi hyvässä ja pahassa.
Arkemme on siirtynyt digitaalisiin ympäristöihin nopeammin kuin demokraattista yhteiskuntajärjestystämme perinteisesti ylläpitävät arvomme, rakenteemme ja toimintatapamme.
Arjessa vietämme aikaa netissä, olemme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, etsimme tietoa monimutkaisessa maailmassa, teemme töitä, hoidamme muita asioita ja viihdytämme itseämme.
Netti muistaa sen, minkä itse olemme jo unohtaneet, algoritmit yhdistävät asioita ja piirtävät meistä tarkkoja profiileja ja tarjoavat mainoksia, materiaalia sekä palveluita profiilimme mukaisesti.
Netti ei saa olla rinnakkaistodellisuus, jossa ihmisten toimintaa eivät koske elävän elämän lait. Oikea ja väärä ovat samoja livenä ja diginä.
Tarvitsemme moniarvoista, vapaata nettiä. Mutta toisen vapaus ei saa loukata toisen oikeuksia. Tarvitsemme turvallista digitalisaatiota.
Yksilön toiminta netissä on kauppatavaraa ja ihminen datatalouden resurssi. Moni kysyy aivan aiheellisesti, kuka omistaa tietoni ja mihin niitä käytetään?
Data on aikamme tärkein raaka-aine, resurssi ja tuotannontekijä. Digitalisaatio ja datatalous mahdollistavat hyvinvoinnin ja työn tuottavuuden voimakkaan kasvun. Se tuo yrityksille kilpailukykyä.
Samaan aikaan on tunnistettava, että dataan pohjautuva talous on epäreilu, koska valta on keskittynyt harvojen datajättien ympärille. Keskittymät vääristävät kilpailua ja datatalouden pelisääntöjen puuttuminen voi vahingoittaa ihmisiä, yrityksiä ja yhteiskuntia.
Suositut sosiaalisen median alustat ja digitaaliset kauppapaikat ovat osa yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria. Alustoilla ja niiden algoritmeilla on liiaksi valtaa siihen, minkälaista informaatiota kenellekin tarjotaan.
Tätä valtaa voidaan käyttää väärin ihmisten manipuloimiseksi. Markkinoiden manipulointi on kiellettyä. On aiheellista kysyä, miksi ihmisiä saa manipuloida netissä?
Valeuutiset, vihapuhe, seksuaalinen häirintä ja muut netin haitat ovat hankalasti hallittavia, mutta se ei oikeuta antamaan periksi näiden vahingollisten asioiden kitkemisessä.
Säätelemättömyys voi pahimmillaan rapauttaa demokratiaa.
Ihminen ei ehkä olekaan niin vapaa ja itsenäinen yksilö kuin uskoo, koska hänen tietonsa ovat kaupan ja hänelle tulviva tietovirta valikoitua. Demokratian näkökulmasta on tärkeää tietää, kuka valinnan tekee ja millä perusteilla.
Datatalouden ja demokratian näkökulmasta on kestämätöntä, että yksilöt eivät voi hallita omaa dataansa.
Meidän on lisättävä ymmärrystämme digitaalisesta maailmasta. Informaation lukutaitoa on vahvistettava. Datatalouden perusteet on opittava jo koulussa. Kyse on uudenlaisesta luku- ja kirjoitustaidosta.
Datatalouden osalta pitää luoda pelisäännöt sille, mikä on yksityistä ja miten yksityisyyttä turvataan käytännössä.
Yksilöiden kontrollia ja toimijuutta omista tiedoistaan on lisättävä, suojataanhan meillä elävässä elämässä ihmisen yksityisyyttä ja omaisuutta.
Digitaalisen vallan voimakkaaseen keskittymiseen on puututtava, onhan meillä elävässä elämässä liiallista keskittymistä estävää lainsäädäntöä.
Datatalouden mekanismit ja digitaalinen valta on läpivalaistava, vaaditaanhan meillä vastuullisuutta ja avoimuutta yrityselämään muualla.
Ihmisten tulee tietää, millä logiikalla algoritmit toimivat. Tämä on tärkeää yksilön, yritysten, demokratian ja osallisuuden vuoksi.
(Teksti perustuu puheeseeni Euroopan Neuvoston täysistunnossa 23.6.2022. Käsittelyssä oli raportti The control of online communication: a threat to media pluralism, freedom of information and human dignity)