”Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.”
Nämä Tommy Tabermannin sanat kertovat ihmisyyden ytimestä. Me olemme kaikki jonkun synnyttämiä, jonkun hoivaamia ja kasvattamia.
Kukaan ei pysty elämään toisen puolesta eikä toisen elämää. Ilman toisiamme meillä ei ole kieltä, ei kulttuuria eikä historiaa.
Silti olemme yksilöitä, joilla on oma ainutkertainen yhtä arvokas elämä ja joilla on oikeus hyvään omannäköiseensä elämään.
Yksin ollessakin ystävillä on merkitystä. Ihminen kaipaa seuraa ja yksinoloa. Molempia. Yksin oleminen ei automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä. Monelle kiireisen työpäivän jälkeinen yksinolon hetki on voimaannuttava ja rentouttava.
Yksin voi tehdä rakastamiaan asioita, lukea, kirjoittaa, lenkkeillä... mutta vaikkapa hyvän kirjan jakaminen ja keskustelu siitä hyvän ystävän kanssa tuo kokemuksen uudelle tasolle.
Jos yksinäisyys ei ole vapaaehtoista, toivottua yksinoloa, vaan negatiivinen olotila, joka liittyy sosiaalisten suhteiden puutteeseen kyseessä ei ole pikku juttu.
Yhteisöllisyyden rapautuminen, etätyön lisääntyminen, sosiaalisen median lisäämä vertailu ja toisaalta romanttisen rakkauden korostaminen voivat vahvistaa yksinäisyyden kokemusta.
SPR:n tuore barometri kertoo huolestuttavalla tavalla yksinäisyyden lisääntymisestä. Kyse ei ole pelkästään yksittäisen ihmisen ongelmasta, vaan koko yhteiskunnan hyvinvointia ravisuttavasta asiasta.
Yksinäisyys voi aiheuttaa niin psyykkistä kuin fyysistä oireilua. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että ihminen kokee tulevansa syrjäytetyksi yhteiskunnasta. Se on paitsi inhimmillinen tragedia, myös valtava menetys yhteiskunnalle.
Yhteiskunta ei voi taata ystävää, mutta se voi tukea olosuhteita, joissa ystävyyksiä syntyy. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tulee olla resursseja panostaa kaveritaitojen vahvistamiseen. Järjestöillä, joilla on merkittävä rooli yksinäisyyden vähentämisessä, tulee olla kunnolliset toimintaedellytykset. Ikääntyneiden yksinäisyyttä voidaan torjua vahvistamalla yhteisöllisiä palveluja ja varmistamalla, että jokaisella on mahdollisuus osallisuuteen ja merkityksellisiin ihmissuhteisiin toimintakyvystä riippumatta. Niissä työyhteisöissä, joissa tehdään etätyötä, olisi tärkeää pohtia miten varmistetaan, että kukaan ei jää ruudun taakse yksin.
Yksinäisyyden vähentämiseen tarvitaan kuitenkin meitä jokaista. On tärkeää, että huomaamme ympärillämme olevat ihmiset arjessa.
Ystävyys on tärkeä osa ihmisenä olemista. Se ei ole vain sanoja, vaan myös tekoja.
Ystävyys ja yhteisöllisyys ovat arvoja, jotka kantavat meitä niin arjessa. Välittäminen, oikeudenmukaisuus ja yhdessä tekeminen tekevät maailmasta paremman paikan meille kaikille.
”Mitä olisinkaan ilman sinua? Vähemmän kuin nyt. Olenhan oppinut katsomaan myös sinun silmilläsi, kuulemaan myös sinun korvillasi, ajattelemaan myös sinun tavallasi. Sinä olet avartanut maailmankatsomustani – oiva kumppanini. Ystäväni.” - Pam Brown
Tänään on hyvä hetki muistaa, että yhdessä olemme vahvempia. Pidetään huolta toisistamme – tänään ja vuoden jokaisena päivänä.