Kirjailija Eeva Kilpi kysyi aikanaan: ”Miten osaa olla vanha, kun on vastikään oppinut olemaan nuori?” Kysymys on ajankohtaisempi kuin koskaan. Suomi on yksi maailman ikääntyneimmistä maista. Se on samalla osoitus onnistumisesta. Terveydenhuoltomme on pidentänyt elämää.
Mutta pidempi elämä ei yksin riitä. Ratkaisevaa on, millaisina nuo lisävuodet eletään.
Ikääntyneet eivät ole yhtenäinen joukko. Yhä useampi elää aktiivista, osallistuvaa elämää. Ikääntyneet ovat voimavara perheissä, vapaaehtoistyössä, järjestöissä ja työelämässä. Aktiivinen ikääntyminen ei tarkoita pelkästään palkkatyötä, vaan osallisuutta, merkityksellisyyttä ja mahdollisuutta vaikuttaa omaan arkeensa.
Samaan aikaan kaikkein hauraimpien arki on yhä raskaampaa. Kotihoidon asiakkaat ovat aiempaa huonokuntoisempia. Ympärivuorokautiseen hoivaan ei aina pääse silloin, kun itsestä ja läheisistä tuntuu siltä, että ei enää pärjää kotona. Koti on hyvä paikka asua – mutta se ei saa muuttua pelon paikaksi.
Hyvinvointialueiden säästöpaineissa katse kääntyy teknologiaan. Turvanapit, lääkerobotit ja etäyhteydet voivat helpottaa arkea. Mutta teknologia ei korvaa ihmistä. Jos kotihoidosta vähennetään kymmeniä miljoonia euroja, se tarkoittaa käytännössä satoja työntekijöitä vähemmän ja satojatuhansia käyntejä pois ikäihmisten arjesta. Se näkyy siinä, ehtiikö hoitaja auttaa pukeutumisessa, jääkö keskustelulle aikaa tai toteutuuko lääkitys turvallisesti.
Monella hyvinvointialueella etsitään säästöjä ja pyritään tukemaan ihmistä asumaan kotona mahdollisimman pitkään. Näin kalliimmasta ympärivuorokautisesta hoivasta saadaan säästöjä. Tämä on mahdollista, jos apu kotiin on riittävää. Mutta onko se? Onko kynnys päästä ympärivuorokautiseen hoivaan noussut liian korkealle? Onko hieno ajatus yhteisöllisestä asumisesta kääntymässä keinoksi rahastaa asiakkailta enemmän? Näitä kysymyksiä jokainen päättäjä joutuu pohtimaan, kun arvioi tekeillä olevia ratkaisuja. Tutkitulla tiedolla on iso merkitys siinä miten osuvasti eri palveluita tuotamme.
Isoista säästösummista puhutaan usein kylminä numeroina. Pakkona. Ikäihmisten elämässä ne tarkoittavat ohenevaa turvaa ja yksinäisyyden lisääntymistä, jos ratkaisujen vaikuttavuutta ei osata arvioida rehellisesti.
Ikääntyminen on yhteiskunnan onnistumisen mittari. Se kertoo, että olemme tehneet paljon oikein. Eliniän pidentyminen asettaa meille myös velvoitteen: lisävuosien on oltava elämisen arvoisia vuosia.
Arvokas ikääntyminen edellyttää toimivaa terveydenhoitoa, riittävää kotihoitoa ja oikea-aikaista pääsyä ympärivuorokautiseen hoivaan. Se edellyttää päätöksiä, joissa ihmisen arjen turvallisuus ja ihmisarvo ei ole säästökohde.
Me kaikki toivomme elävämme hyvän ja pitkän elämän. Hyvinvointivaltion tulevaisuutta ei voi pelastaa romuttamalla tämän päivän ihmisten tarpeita. Hyvinvointivaltio kestää, jos me uskomme sen kestävän ja pidämme siitä huolta tänään, huomenna ja tulevaisuudessa.
Jokaisella pitää olla oikeus täyteen elämää kaiken ikäisenä.