Elokuvateollisuus on kansainvälistä, isoja rahoja, suuria kanavia: Netflix, HBO ja muut muokkaavat, mitä katsomme ja miten ajattelemme.
Näillä kanavilla näkee suomalaista tuotantoa harvoin. Pikku Siperia, Sorjonen, Karppi… muita en muista. Muuta pohjoismaista tuotantoa näkee huomattavasti enemmän.
Kulttuurilla on arvo itsessään, mutta Suomi on pieni kielialue, siksi on tärkeää, että meillä on omaa kulttuuria ja elokuvatuotantoa. Kyse on identiteetistä, suomalaisuuden tukemisesta.
Kulttuurin tukeminen ei ole ”muuta hömppää”, kuten surukseni kuulin eduskuntasalissa. Onneksi ajatus ei edusta valtavirtaa sielläkään.
Esimerkiksi Tiina Lymin ohjaama Myrskyluodon Maija kosketti syvästi. Se kertoi kasvusta, sitkeydestä ja tulevaisuususkosta, tragediasta. Ja tietenkin rakkaudesta. Se kertoi myös historiasta, naisen asemasta 180O-luvulla. Tapahtumilla on yhtymäkohtansa todellisiin ihmisiin ja tapahtuneisiin asioihin.
Olisiko Maija ollut niin upea kuin oli ilman Elokuvasäätiön tukea? Olisiko Prinsessa Pikkuriikki – Aikuiset Himpskattiin! leikin kautta lapsen uudesta vauvatulokkaasta johtuvaa kriisiä käsitelty yhtä ihanasti ilman tukea?
Olisivatko nämä elokuvat olleet kaupallisempia, ohuempia kevyemmin tehtyjä, jos kriteereistä painavimmaksi olisi noussut myyntitulot. Olisiko koko elokuvia edes toteutettu?
Kotimaiset elokuvat luovat tunteita ja herättävät keskustelua. Ne antavat mahdollisuuden eläytyä ja punnita omia ajatuksia. Ne ovat peili, josta katsomme itseämme. Jos kaikki leffojen tunnemyrsky tulee vain kansainvälisten kanavien kautta, identiteetin rakennuspalikat ohenevat. Siksi tarvitaan vahvaa suomalaista kulttuuria.
Ikävä kyllä hallitus on jälleen kerran tekemässä päätöstä, joka kurittaa audiovisuaalisen alan eli käytännössä kotimaisen elokuva- ja tv-alan tukivarat. Leikkaus on esimerkki, jossa oikea käsi ei vaivaudu miettimään, miten teko vaikuttaa vasempaan käteen saati koko kroppaan.
Leikkaus Elokuvasäätiön rahoitukseen ei ole vain isku kulttuurille – se on isku työllisyydelle, alueelliselle elinvoimalle ja kansalliselle identiteetillemme. Jokainen Elokuvasäätiön tukieuro tuottaa valtiolle jopa kaksinkertaiset tulot ja synnyttää elokuvatuotantoa 2,5-kertaisesti.
Elokuva-ala on jo valmiiksi haavoittuva. Elokuvateattereita uhkaa sulkeutua jopa 50. Monessa kunnassa elokuvateatteri on ainoa kulttuurilaitos. Tällä kaikella on suorat vaikutukset työllisyyteen.
Jos kotimaiset elokuvat vähenevät, menetämme suuren osan tarinoista, jotka kertovat meistä itsestämme, arjestamme ja unelmistamme.. Viime vuonna kotimaisilla elokuvilla oli teattereissa 2,1 miljoonaa katsojaa. Lisäksi miljoonat suomalaiset näkivät niitä televisiossa ja suoratoistopalveluissa.
Yle Areenan tämän hetken katsotuimmista elokuvista 17/20 on saanut Elokuvasäätiön tuotantotukea. MTV Katsomossa vastaava luku on 19/24. Haluammeko elää maassa, jossa puolet kotimaisista elokuvista jää tekemättä, kymmenet teatterit sulkevat ovensa ja satoja ihmisiä menettää työnsä.
Olin jokunen vuosi sitten tapaamassa alakoululaisia Lopella. Yksi tyttö kysyi ”Miks Läykässä ei oo elkkua?” Meni hetki ennen kuin ymmärsin. Kysymyksen. Miksi Läyliäisissä ei ole elokuvateatteria? Jos elokuva-alan leikkaukset toteutuvat, samaa kysyy moni muu lapsi. Niin ja ratkaisu ei ole se, että leikkaus vyörytetään toisaalle kulttuuriin. Se tuottaa samaa tuhoa.