Palkan pitää riittää ruokaan ja asumiseen.
Ruokakauppojen lakko alkaa keskiviikkona. Lakko ei koskaan ole toivottu asia. Siihen ei lähdetä kevyin perustein. Edessä on kolmen vuorokauden lakko.
On varsin ymmärrettävää, että työssäkäyvät ihmiset haluavat pitää kiinni siitä, että raha riittää ruokaan ja asumiseen ja vielä vähän vapaa-aikaankin. Duunari on palkkansa ansainnut.
Kaupan alalla monen toimeentulo on heikentynyt, koska työttömyysturvan ja asumistuen heikennykset osuvat vajaata työaikaa tekeviin kipeästi ja samoin pienituloisiin.
Kaupassa tehdään paljon vastentahtoista osa-aikatyötä. Työttömyysturvan suojaosan poistaminen ja sovitellun päivärahan leikkaukset sekä ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston leikkaus tiputtaa ihmisiä köyhyyteen, vaikka he tekevät työtä.
Ihmisten ansioista suurin osa menee asumiseen ja ruokaan. Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin mukaan ruuan hinta on noussut kahdessa vuodessa noin yhdeksän prosenttia. Hintojen nousun huippu oli 2023 helmikuussa, jolloin nousua oli jopa 16 prosenttia.
Ei siis ole mikään ihme, että myyjät, tarjoilijat, siivoojat, kokit, kiinteistöhoitajat ja muut yksityisellä palvelualalla työskentelevät ovat valmiita lakkoon saadakseen kohtuullisen palkankorotuksen.
Palvelualoilla voidaan hyötyä uudesta teknologiasta ja tekoälystä paljon enemmän ja saada näin tuottavuus hyötyä, kunhan mahdollisuuksia ollaan valmiita käyttämään.
Työn pilkkominen ei edistä kestävää kasvua. Se tuhlaa ihmistä ja aiheuttaa työssäkäyvien köyhyyttä.
Kansainväliset sopimukset lähtevät siitä, että työelämän lait ja lakko-oikeus on olemassa, jotta ne suojelevat heikompaa osapuolta ja yhteiskunnan valtatasapainoa.
Vahva yhdistymisvapaus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus sekä toimivat neuvottelukäytännöt varmistavat sen, että työnantajat ja työntekijät ovat yhdenvertaisia neuvotteluissa.
Näin neuvottelujen lopputulos on mahdollisimman oikeudenmukainen. Kun tasapaino varmistetaan, voidaan välttää kalliita ja repiviä työriitoja.
Lakko-oikeus on yhdeksi tärkeimmistä keinoista, joilla työntekijät ja heidän järjestönsä voivat laillisesti edistää ja puolustaa taloudellisia ja sosiaalisia etujaan.