Yli 50 miljoonaa lasta tekee työtä vaarallisissa olosuhteissa. Niin vaarallisissa, että työ uhkaa lapsen terveyttä ja turvallisuutta. Kaikkiaan 138 miljoonaa lasta tekee työtä, vaikka lapsen työtä pitäisi olla leikki ja koulu.
Lasten pakko tehdä työtä juontaa juurensa köyhyydestä ja osattomuudesta, ihmisoikeusvelvoitteiden laiminlyönnistä sekä sääntelyä pakoilevista yrityksistä ja elinkeinoista.
Lapset tekevät sekä palkkatyötä että palkatonta työtä. Erityisen paljon lapsityövoimaa käytetään maataloudessa. Palvelualoilla, teollisuudessa ja kaivoksissa työskentelee lapsia.
Lapset tekevät kotityötä, enkä nyt tarkoita roskapussin viemistä tai normaalia osallistumista oman kodin askareisiin, vaan työskentelyä vieraissa kodeissa palvelijoina. Lapset myyvät tuotteita toreilla ja kaduilla sekä tekevät monenlaisia muita töitä.
Kansainvälinen työjärjestö ILO on tehnyt määrätietoista työtä lapsityövoiman käytön vähentämiseksi. Lapsityön määrää onnistuttiin vähentämään vuodesta 2000 alkaen, mutta viime vuosina kehitys on pysähtynyt ja kääntynyt osin jopa huonompaan suuntaan. Konfliktit, kriisit ja COVID-19-pandemia ovat ajaneet yhä useampia perheitä köyhyyteen ja pakottaneet miljoonia lapsia töihin.
Lapsityövoiman käyttöä on laajalti dokumentoitu ympäri maailmaa muun muassa kullan, sokerin, kahvin, puuvillan, riisin ja kaakaon tuotannossa.
Ghanassa ja Norsunluurannikolla tuotetaan valtaosa maailman kaakaosta. Arvioiden mukaan noin kolmasosan työstä tekevät lapset. Alueella asuvista lapsista lähes puolet työskentelee kaakaoviljelmillä.
Vaarallista työtä tekeviä lapsia, jopa pakkotyön kaltaisissa olosuhteissa, esiintyy erityisesti sokerintuotannossa ja Länsi-Afrikan kaakaoviljelmillä. Työhön kuuluu terävien työkalujen käyttöä, altistumista vaarallisille kemikaaleille sekä raskaiden taakkojen kantamista.
Lapsityövoiman riskejä esiintyy teen, banaanien, viinirypäleiden ja tekstiilien sekä vihannesten, hedelmien, pähkinöiden, siementen ja kasviöljyjen tuotannossa.
Tietoa lapsityövoiman käytöstä tuotteiden jalostusvaiheessa on niukemmin, mutta alaikäisiä työntekijöitä on löydetty esimerkiksi ananaksen jalostamoista Thaimaassa.
Globalisoituneessa maailmassa tavallisen kuluttajan on lähes mahdotonta täysin varmistaa, ettei yksikään ostamamme tuote ole jossain tuotantoketjun vaiheessa liittynyt lapsityövoimaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme voimattomia. Jokainen meistä voi omilla valinnoillaan vähentää riskiä ja samalla lähettää yrityksille viestin siitä, millaista tuotantoa pidämme hyväksyttävänä.
Kuluttaja voi vaikuttaa ennen kaikkea suosimalla tuotteita, joiden vastuullisuutta valvotaan riippumattomasti. Reilun kaupan, Rainforest Alliancen ja GOTS-sertifikaatin kaltaiset järjestelmät eivät takaa täydellisyyttä, mutta ne auttavat vähentämään lapsityövoiman ja muiden työelämän väärinkäytösten riskiä.
Tärkeää on ostaa harkiten. Halvin mahdollinen tuote ei useinkaan kerro tehokkuudesta, vaan siitä, että tuotannon todelliset kustannukset on siirretty työntekijöiden, ympäristön tai paikallisyhteisöjen maksettaviksi. Vähemmän, mutta laadukkaampaa, on usein vastuullisempi valinta.
Yrityksiltä on syytä vaatia avoimuutta. Kuluttajalla on oikeus tietää, missä tuotteet valmistetaan ja miten työoloja valvotaan. Apuna voi käyttää riippumattomia arvioita. Suomessa esimerkiksi Eetti ja Finnwatch tekevät arvokasta työtä selvittäessään yritysten vastuullisuutta ja toimitusketjujen ongelmia.
Lapsityövoiman kitkeminen ei ole vain kansainvälisen politiikan tai yritysten vastuulla. Se on kysymys siitä, millaisia valintoja me kuluttajina teemme ja millaista maailmaa haluamme omilla ostoksillamme rakentaa.
Lapsella on oikeus oppia, leikkiä ja kasvaa turvallisesti. Yksikään suklaalevy, puuvillapaita tai matkapuhelin ei ole niin halpa, että sen hinnan pitäisi olla lapsuuden menettäminen.