Kenellä on valta määrittää tulevaisuuden haasteita? Kenellä on tulevaisuusvaltaa?
Määrittyykö tulevaisuuden haasteen yksinomaan ekonomistien ja kamreerien puheista? Onko talouden velka ainoa politiikkaamme ohjaava asia?
Suomi ei ole velkakriisin partaalla, vaikka julkisesta puheesta syntyy sellainen kuva. Meillä on aikaa ja mahdollisuus taittaa velkaantuminen harkiten useammassa vaalikaudessa. Näin olisi viisasta tehdä, koska silloin vauriot olisivat pienemmät.
Koska urakka on yhtä vaalikautta pidempi on tärkeää, että ratkaisuja tehtäisiin mahdollisimman laajalla pohjalla, ettei synny vastaiskua, joka johtaa eestaas sahaavaan politiikkaan. Koska se tuhlaa yhteiskunnan voimavaroja.
Velkaa pitää taittaa, mutta se on tehtävä oikeudenmukaisesti, jotta yhteiskunnan eheys ei heikkene. Eriarvoistuminen, empatiavaje, syrjäytyminen eivät saa kasvaa, koska ne kasvattavat terveys- ja hyvinvointieroja.
On pohdittava, näkyykö palveluja tarvitsevan ihmisen tarpeet ja haasteet hyvinvointialueilla riittävästi vai tuijotammeko hätäpäissämme lyhyeen tähtäimen säästöjä?
Hyvinvointialueet eivät ole taloutta varten. Ne ovat apua tarvitsevaa ihmistä varten. Suomi on maailman kolmanneksi vanhusvoittoisin maa. Tämä kertoo siitä, että kohtaamme ikääntymisen haasteet nopeammin kuin muu Eurooppa.
Ikääntyminen on onnistumista. Hyvinvointivaltio on onnistunut kasvattamaan elinikää. Meidän on onnistuttava myös pidentämään ihmisten työuria ja työllisyyttä, jotta järjestelmämme kestää.
Suomen talouden erot muihin Pohjoismaihin johtuvat isolta osin pienemmästä maahanmuutosta.
Maahanmuutto lisää työvoimaa ja sitä kautta kasvun edellytyksiä. Ilman emme pärjää, mutta maahanmuutto ei automaattisesti tuo kasvua, vaan on huolehdittava, että ihmiset pääsevät töihin. Kotimaista työttömyyttä on taitettava koulutuksella ja paremmilla palveluilla.
Hyvinvointialueet ovat vaikean paikan edessä.
Korona jätti jälkeensä suuren hoitovelan. Henkilökunnan saatavuus muodostaa pullonkaulan palvelujen kehittämiselle.
Hintojen ja korkojen nousu rasittaa rankasti hyvinvointialueiden rahoituspohjaa. Laista tuleva velvoite tasapainottaa talous on tiukka ja sitä pitää noudattaa. Nopeat välineet ovat kuitenkin vähissä.
Lainaa ei saa ottaa, verotusoikeutta ei ole, maksut on säädelty ja työllisyyden sekä palkkojen nousun tuomat kasvaneet verotulot eivät kerry hyvinvointialueille kuten ne kertyivät kunnissa.
Vaikuttavuutta ja tuottavuutta voidaan nostaa ja sillä saadaan säästöjä, palveluketjuja parantaa, integraatiota syventää, ylimääräisistä tiloista voidaan hankkiutua eroon, teknologiaa voidaan hyödyntää entistä paremmin jne. Keinoja on, mutta ne eivät tuota taloushyötyä heti.
Ajattelen, että juuri nyt olisi fiksua pidentää tasapainovelvoitteen aikaa väliaikaisesti. Se mahdollistaisi paljon fiksummat säästöt.
(Kolumni on julkaistu Itä-Hämeessä lokakuussa)