Mitä ihmettä se kiertotalous tarkoittaa, kun siitä puhutaan nykyisin niin paljon, kysyi hieman iäkkäämpi rouva torilla. Kun hänelle selvisi, että kyse on materiaalien ja tuotteiden pitämisestä mahdollisimman pitkään käytössä siten, että niiden arvo säilyy, hän tuumasi, että ennen sitä kutsuttiin köyhyydeksi.
Rouva osui asian ytimeen, vaurastumisemme on tehnyt meistä tuhlureita. Siksi meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän jätettä ja että materiaalit kiertävät tehokkaasti. Nyt hyvinvointimme ja maapallon kantokyky edellyttää kiertotaloutta.
Kaikki lähtee suunnittelusta. Niin kauan kuin tuottaja ei vastaa jälkihoidosta eli kierrätyksestä tai hävityksestä, tuotteet ovat liian usein kierrätyskelvottomia tai erittäin hankalasti uudelleen hyödynnettävissä. Jos jo tuotteen suunnittelussa huolehditaan siitä, että tuote ei päädy jätteeksi, otetaan iso askel eteenpäin. Jotta tässä onnistutaan, tarvitaan tuottajavastuun laajentamista.
Siirtymä kiertotalousyhteiskuntaan ei tapahdu, ellei kierrätysmateriaalille ole markkinoita. Niin kauan kuin pilaamisesta/saastuttamisesta/ ynnä muista vaikutuksista vastaa joku muu taho kuin vastuullinen tekijä, ei ole kannustimia miettiä ekologisia ratkaisuja omaan toimintaan. Siksi tarvitaan lainsäädäntöä ja verotuksellisia elementtejä
Yksin kuluttajavalinnoilla emme ongelmaa ratkaise, mutta niillä on merkitystä.
Kuluttajien tulee tietää ostamiensa tuotteiden ja palveluiden ympäristövaikutukset. Tarvitsemme mekanismeja ympäristö/ilmastojalanjäljen todentamiseen, jotta kuluttaja voi tehdä aitoja valintoja. Sama koskee verottajaa.
Suomen tulee tavoitella materiaalien kierrossa nollajätettä kaikissa toiminnoissa, missä se on mahdollista. Tuotteen elinkaaren aikana mitään resursseja ei saa hukata, vaan kaiken tulee kiertää. Kiertotalousajattelua tukevat biotalouden uudet kehitysaskeleet. Synteettisen biologian ja geeniteknologian avulla voimme tulevaisuudessa tuottaa uudenlaisia raaka-aineita ja tuotteita.
Esimerkiksi meressä ja ilmakehässä voidaan tuottaa energiaa, ruokaa ja materiaaleja tavoilla, jotka ovat nykyistä resurssitehokkaampia. Bioteknologisen murroksen sekä kiertotalouteen perustuvan tuotannon ja kulutuksen yhteiskunnallinen merkitys ja vaikutus ihmisten arkeen tulee olemaan vähintään yhtä suuri kuin digitalisaatiolla.