(Puheenvuoro Euroopan Neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen istunnossa tiistaina, kun käsittelyssä oli ranskalaisen kansanedustajan Sylvain Wasermanin raportti ”Improving the protection of whistleblowers all over Europe”.)
Meillä jokaisella on vastuu oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Vastuu on sitä suurempi mitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa olemme.
Nykyaikaa syytetään usein välinpitämättömäksi. Ihmiset välittävät vain omista asioistaan ja varovat puuttumasta yhteistä hyvää edustaviin kysymyksiin, jos puuttumiseen liittyy pienikin haittariski heille itselleen.
Yhteistä hyvää loikkaavien rikosten Ilmiantajien suojaaminen ei ole marginaalinen asia. Kyse on kansalaisrohkeutta osoittavien ihmisten turvallisuudesta ja suojaamisesta. Asia on ajankohtainen laajasti. Sen huomaa siitä, että Euroopan Neuvoston lisäksi asiaan etsitään ratkaisuja YK:ssa, OECD:ssä ja G20 maiden kesken.
Liian moni sulkee silmänsä väärinkäytöksiä havaitessaan. Siksi on tärkeää luoda mekanismeja, joilla puuttuminen helpottuu. On tärkeää, että henkilö, joka havaitse yhteisen edun vastaista toimintaa, väärinkäytöksiä tai laittomuuksia, voi turvallisesti ilmoittaa havainnoistaan. Näin voidaan saada tietoa sellaisista uhista ja haitoista, jotka muutoin jäävät paljastumatta.
Väärinkäytöksistä ilmoittavien henkilöiden ansiosta olemme viime aikoina saaneet kiinni veronkiertäjiä, laillisesti kerätyn tiedon väärinkäyttöä ja monia muita yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta rapauttavia tekoja.
Esimerkiksi rahanpesu, ruokaturva, ympäristörikokset, ydinturvallisuus voivat olla tällaisen ilmiannon kohteena.
Tietoyhteiskunnassa yhä tärkeämmäksi muodostuu estää massamittainen henkilökohtaisten tietojen väärinkäyttö jne. Näitä rikoksia on vaikea valvoa perinteisin valvontakeinoin. Siksi on löydettävä uusia välineitä.
Yritykset ovat kansainvälisiä ja niiden toiminnot yrittävät valtakuntien rajat. Siksi on tärkeää etsiä yhtenäisiä pelisääntöjä sille, miten väärinkäytöksistä raportoivia henkilöitä suojataan eri maissa.
On tärkeää, että on selvä kanavia, joiden kautta ilmiannon voi tehdä nimettömänä. Yhtä tärkeää on turvata ilmiantajan asema, jos ilmianto tulee julki.
Tämä on kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Ilmiannossa ovat aina vaarana väärät ilmiannot. Ja siksi väärien ilmiantojen kohteet tarvitsevat suojelua ja ja väärät ilmiantavat rangaistuksen.
Tämä asiakokonaisuus on hyvä esimerkki siitä, miten Euroopan Neuvoston raportin esitykset voivat päätyä EU-direktiiviksi. Mutta kaikki neuvoston maat eivät ole EU:n jäseniä ja siksi on tärkeää, että asia etenee niissä.
Euroopan unionissa on valmisteilla ilmiantajien suojaa koskeva direktiivi. Siitä päästiin poliittiseen yhteisymmärrykseen viime keväänä. Alkusysäyksen direktiiville antoi Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous suositellessaan vuonna 2010 ilmiantajien suojelua koskevan yleissopimuksen laatimista.
Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on maanosan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Jäsenmaiden kansanedustajista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta ministerikomitea päättää asioista. Parlamentaarinen yleiskokous on koolla 30.9.–4.10. Ranskan Strasbourgissa.