”Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja rypyt siliävät.” Lausahdus on kaikkien tunteman Nalle Puhin viisautta. Tyhmä nalle, mutta kuitenkin niin viisas.
Yksin ollessa ystävillä on merkitystä.
Ihminen kaipaa seuraa ja yksinoloa. Molempia. Yksin oleminen ei automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä. Monelle kiireisen työpäivän jälkeinen yksinolon hetki on voimaannuttava ja rentouttava.
Yksin voi tehdä rakastamiaan asioita, lukea, kirjoittaa, lenkkeillä... Lapsiperheessä oma aika on usein luksusta, ei suinkaan yksinäisyyttä.
Jokainen on joskus yksinäinen, mutta esimerkiksi ikäihmisten yksinäisyys voi olla ahdistavaa. Jos päivän ainoa elävä ihmiskontakti on vaikkapa ruokapalvelun ateriantuoja, voi miettiä onko yksinolo muuttunut jo syväksi yksinäisyydeksi.
”Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi...”
Muistan lapsuudesta kun Ella Eronen lausui V.A. Koskenniemen runoa ääni väristen. Runo oli pelottava.
Viimeaikojen keskustelu vanhusten hoivasta on ollut surullista. Järkyttävät uutiset kertovat arvovääristymästä. Ihmisten perustarpeista on tullut ahnetta bisnestä.
Ne kertovat aloudellisten prioriteettien vääristymästä. Välttämättömään ei ole ohjattu aina edes välttämättömiä resursseja.
Virheet on korjattava lainsäädännössä, resursseissa ja asenteissa. Samalla on muistettava, että hyvää hoivaa on, välittäviä ihmisiä on enemmistö. Jokainen meistä voi auttaa omia läheisiään.
Välinpitämättömyys voi näkyä fyysisten perustarpeiden laiminlyöntinä, mutta entä ne henkiset? Jokainen meistä kaipaa toista ihmistä, ystävyyttä ja läheisyyttä.
Eniten yksin aikaa viettivät 65 vuotta täyttäneet naiset. Koko väestön tasolla miehet viettivät enemmän aikaa yksin kuin naiset.
Ikäihmisten yksinäisyydestä tehty väitöstutkimus kertoo, että yksinäisyys saa tilanteesta ja ympäristöstä riippuen erilaisia merkityksiä.
Usein yksinäisyyden tunne liittyy läheisen menettämiseen tai toimintakyvyn heikkenemiseen. Yhteiskunnan ikävien asenteiden koettiin aiheuttavan yksinäisyyttä.
Julkisuudessa yksinäisyydestä syytetään ikäihmisten huonoa yhteiskunnallista asemaa, omaisten välinpitämättömyyttä ja yleisiä ikääntymiseen liittyviä seikkoja.
Ikäihmiset itse nostivat esiin arvottomuuden, turhuuden ja ulkopuolisuuden kokemukset. Turvattomuuden tunteet ja masentuneisuus kietoutuivat yksinäisyyteen.
Yksinäisyys on yksilöllistä. Eivätkä keinot sen lievittämiseen voi olla samoja kaikille. Joku kaipaa läheisiään, joku mielekästä tekemistä. Joku nauttii omasta olostaan.
Eduskunta ei voi säätää lakia, joka turvaisi kaikille ystävän. Se on meidän jokaisen yksilön vastuulla.
Ystävyys ei ole trendi, se ei seuraa muotia, siitä ei saa korkoa eikä eläkettä. Silti se on elämän paras sijoitus.
