Vaalit ja sitoutuminen - pitäisikö muuttaa lakia?

Suomen eduskuntaan, eikun EU-parlamenttiin, eikun sittenkin kansanedustajaksi, mutta jos kuitenkin mepiksi... Ei, juu, vaarinhousut!

Eduskuntavaalit ja eurovaalit ovat tällä kertaa poikkeuksellisen lähekkäin. Vaalisuma on aiheuttanut demokratian kannalta ongelmallisen tilanteen. Puolueet miettivät, mistä saada hyviä tunnettuja ehdokkaita eurovaaleihin. Vaalit ovat haastavat, koska vaalipiirinä on koko maa. 

EU-vaalit ovat tärkeät. Murrosaikana ei ole yhdentekevää, kuka ja millä arvoilla EU:ssa Suomen etua ajaa ja millaista unionia rakennetaan. Kokoavaa ja sosiaalista vai kovaa ja kuiluja kasvattavaa?

Olemme kummallisessa tilanteessa. Esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho oli eduskuntavaalien ääniharava, mutta häntä ei eduskunnassa näy. Mies on ilmoittanut ottavansa eduskuntapaikan vastaan vasta kesätauon aikana. Hmmm...

Toisaalta meppiehdokkaina on eduskuntaan juuri valittuja uusia edustajia, jotka ovat ilmoittaneet, että eivät aio mennä EU-parlamenttiin, vaan haluavat jatkaa Suomen parlamentissa. Miksi ihmeessä he sitten valintansa jälkeen asettuvat ehdokkaksi EU-vaaleissa?

Perussuomalaisten Huhtasaari taas oli eduskuntavaaleissa ääniharava ja nyt hän on meppiehdokkaana. Hän ilmoitti lähtevänsä EU-parlamenttiin, jos tulee valituksi mepiksi. Miksi hän sitten pyrki eduskuntaan? Varmuuden vuoksiko?

Ongelma ei ole vain ehdokkaiden henkilökohtainen. Puolueilla on painetta saada näkyviä ehdokkaita, jotta ne saisivat mahdollisimman hyvän tuloksen.

Mielestäni tämän venkoilun estäminen tarvitsisi tiukempia pelisääntöjä, lainsäädäntöä. Vaihtoehtoja on kaksi. Listavaali, joka poistaisi paineita henkilöiden suhteen, mutta en usko että siihen päästään, koska ihmiset haluavat äänestää puolueen lisäksi henkilöä. Toki listavaalista on sekaversioita. Mutta se saattaisi vähentää entisestään alhaista EU-vaalien äänestysprosenttia.

Siksi tulisi säätää selvästi, että sinne mennään minne pyritään. Huvikseen ei ehdokkaaksi asetuta. Politiikka niin Suomen kuin Euroopan parlamentissa on sen verran totista työtä, että pitää pystyä valitsemaan etukäteen, minne haluaa. Politiikon työhän on periaatteessa juuri valintojen tekemistä.