”Brittihallitus aikoo jäädyttää parlamentin työn istuntokauden alettua. Jäädytys kestäisi 14.10. asti, mikä vaikeuttaisi sopimuksettoman brexitin estämistä.” Uutinen putkahti kännykkään STT:ltä.
Jos kyseessä olisi elokuva, pitäisin elokuvaa epäuskottavana, koska ajatus on niin vieras parlamentarismille. Suomessa onneksi pääministeri ei voi estää eduskunnan istuntoa, vaan istunnot ovat puhemiehen ja puhemiesneuvoston käsissä. Ja oppositio on mukana puhemiesneuvostossa.
Britanniassa hallitus voi pyytää kuningatarta asettamaan parlamentin tauolle. Perinteisesti kuningatar toimii pääministerin toiveiden mukaan. Tällä on korostettu kuningattaren puuttumattomuutta politiikkaan. Vähän samoin kuin Suomessa presidentti yleensä vahvistaa eduskunnan säätämät lait.
Britanniassa parlamentin tauolle pistäminen on harvinaista. Käsittääkseni viimeksi näin on käynyt vuonna 1948.
Britanniassa brexit jakaa ihmisiä. Ero oli kansanäänestyksen tulosta, mutta halusiko kansa sopimuksettoman eron. Epäilen. Eikä taida parlamenttikaan haluta, koska hallitus turvautuu näin demokratialle vieraisiin keinoihin.
Eurooppalainen demokratia on maailman mittakaavassa vahva, mutta sisältä katsottuna se alkaa säröillä. Mutta että Britanniassa. Tapahtumat näyttävät perustuslailliselta kriisiltä. Se osoittaa, että valtaapitävät ovat tulleet yhä ahnaammiksi. Valtaa käytetään kaikin mahdollisin keinoin. Kohtuuteen ei voi luottaa.
Demokratiassa valta on parlamentin enemmistöllä ja niin pitääkin olla. Britanniassa näyttää siltä, että vähemmistö kikkailee vallan itselleen. Pelottavaa. Demokratiaa pitää vaalia. Se on sen arvoista.
Brexit-torvet soivat