Postin nykypolitiikka ei voi olla kestävää

Postin työehtoshoppailun vuoksi 700 työntekijän palkka alenee keskimäärin 30 %, enimmillään jopa 50 % ja työehdot heikkenevät. Postin palkat eivät nykyiselläkään päätä huimaa. Ratkaisua ei voi hyväksyä!

Riskinä on, että osan työntekijöiden palkka tiputetaan tasolle, jossa valtio maksaa asumistukena ja toimeentulotukena lopun. Eettisesti kyseenalaista ja työvoiman saatavuuden näkökulmasta typerää. Syö työn arvostusta.

Samaan aikaan postin johdon palkka on moninkertainen verrattuna vaikkapa pääministerin palkkaan. Toimitusjohtaja lupasi pidättäytyä kahden kuukauden peruspalkasta sopimuskohun seurauksena.

Kertapidättäytyminen on suhteessa pienempi kuin työntekijöiden pysyvät palkkaleikkaukset. Ele ei ole edes kovin solidaarinen, lähinnä nolo. Ennemmin mainehaitta kuin aito ymmärrys työntekijöiden tilanteesta.

Posti on ollut monen myllerryksen kourissa. Sen asema yhtiönä ei ole helppo. Kirjeet vähenevät, sähköinen viestintä kasvaa. Nettikauppa lisääntyy ja pakettibusines on kovin kilpailtua jne. Samaan aikana postilla on velvoitteita, joita muilla ei ole. Tämän kaiken keskellä posti maksaa osinkoja valtiolle. En väitä tuntevani postin tilannetti riittävän hyvin, mutta silti kysyn, onko osinkojen suuruus kohdallaan?

Postin johto on yrittänyt löytää ratkaisuja, mutta ne eivät ole olleet kestävällä pohjalla. Nyt halpuutetaan työntekijöiden palkkoja. Onko sekään kestävää? Inhimillisesti ei todellakaan. Työntekijän pitää voida tulla palkallaan toimeen.

Entä omistajan tai yrityksen näkökulmasta? Kilpailutilanteessa valtionyhtiö joutuu toimimaan samoin kuin yksityinen pärjätäkseen. Yksityinen ei vahingoita omistajaansa. Vahingoittaako julkinen?

Markkinaehtoisuus oli Sipilän hallituksen ohjenuora. Markkinaehtoinen postilaki heikensi Postin edellytyksiä palvella asiakkaitaan. Sähköinen maailma haastaa Postia, mutta lainsäädäntö on pakottanut sen kilpailemaan kyseenalaisin keinoin. Muutos on kiihdyttänyt Postin säästövimmaa. 

Säästötoimenpiteenä Posti on siirtänyt palvelukeskuksensa töitä Tallinnaan. Postin käsittelyä ja jakelua on osa-aikaistettu ja irtisanottu satoja työntekijöitä. Onko tämä viisasta valtionyhtiöpolitiikkaa?

Posti on yksipuolisesti ilmoittanut siirtyvänsä käyttämään uutta työehtosopimusta. Salamitaktiikalla, viipale kerrallaan Posti on siirtänyt työtehtäviä toisille firmoille. Perustanut itse uusia yhtiöitä ja siirtänyt työntekijänsä liikkeenluovutuksella sen palvelukseen. Näin toimittiin sanomalehdenjakajien kanssa pari vuotta sitten. Palkat putosivat jopa 40%. 

Nyt posti leikkaa ison viipaleen. Yhtiö voi vaihtaa työehtosopimusta, jos sen toiminta muuttuu. Usein vaihtoja tehdään yhdessä sulassa sovussa työntekijöiden kanssa. Itse olen ollut yhdestä siirrosta päättämässä.

Posti on kuitenkin joutunut tarkentamana antamiaan lausuntoja ratkaisusta. Se on mitannut samalla mitalla niitä kuuluisia omenoita ja meloneja.

Muistan kun Kirsti Paakkanen tuli Marimekon johtoon. Hänen aloitettuaan työt yhtiön johto marssi Paakkasen puheille ja sanoi, että pitää aloittaa yteet ja vähentää henkilöstöä, koska ei ole tilauksia. Paakkanen vastasi, että aloitetaan teistä jos tilauksia ei tule. Pitäisikö ottaa Paakkasen opit käyttöön?