Sairauspoissaolot työstä ovat laskeneet kymmenisen vuotta. Kaksi vuotta sitten tapahtui käänne ja hyvä kehitys kääntyi nousuun. Yhtenä syynä ovat mielenterveyden häiriöt.
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat perinteisesti suurin sairauspoissaolon syy, mutta siinä suunta on yhä laskeva. Mielenterveyssyistä johtuvat poissaolot ovat kasvussa.
Kaikista mielenterveyden häiriöistä puolet alkaa teini-iässä ja 75 prosenttia ennen kuin ihminen täyttää 25 vuotta. Kyse on vakavasta asiasta, joka vaikuttaa pitkälle ihmisen elämässä ja koko maan tulevaisuuteen.
Jokainen meistä on joskus masentunut tai ahdistunut. Sairaan ihmisen kohdalla kyse on niin voimakkaista oireista, että ne vievät opiskelu- tai työkyvyn. Omppu tai lenkki päivässä tekee hyvää meille kaikille, mutta sairauteen ne eivät yksin auta, vaan tarvitaan ammattilaisten apua, jotta sairauden kanssa voi elää parempaa elämää.
Mielenterveyden häiriöt ovat inhimillisesti ottaen vakava asia, mutta niillä on kova talousulottuvuus.
Jos mielenterveyssyistä johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä onnistuttaisiin alentamaan 10-15 prosenttia, niin bruttokansantuotteen nousu voisi olla jopa puoli prosenttiyksikköä. Mielenterveyteen panostettu lisäeuro tuo 15 vuodessa noin neljä euroa hyvää talouteemme. Ei mitään pikkurahoja.
Mikä meitä riivaa, kun mieli sairastuu. Emme ehkä tiedä asiasta tarpeeksi. Sen tiedämme, että sairauden oireiden ilmetessä apua on vaikea saada. Varhainen puuttuminen tässä terveysasiassa tuottaisi tulosta.
Järjestöt ovat esittäneet terapiatakuuta ja siitä on tulossa eduskunnan käsittelyyn kansalaisaloite. Joka toinen meistä suomalaisista kokee elämänsä aikana mielenterveyden häiriön. Vain puolet saa tarvitsemaansa hoitoa.
Vahvistamalla perusterveydenhuollossa mielenterveyspalvelua ja tukemalla oikean avun piiriin pääsyä, voimme taklata kasvavia kustannuksia ja ennen muuta auttaa ihmistä hädässä.
Mielenterveyden hoitoa pitää parantaa ihmisten vuoksi, mutta koska politiikassa usein rahan ääni on voimakas kannattaa muistaa, että mielenterveyspalveluiden ja hoidon parantaminen ei ole mitään pehmoilua. Kyse on 11 miljardin kustannuksista vuositasolla. Ne joko kasvavat tai kääntyvät laskuun. Poliittiset päätökset ratkaisevat suunnan.