Tarja Filatov: Mitä jos puhuttaisiin vain ihmisestä - Ikääntyneen haasteet työelämässä

Ikä on pääomaa, jonka elämänkokemus on kypsyttänyt viisaudeksi. Ei aina eikä automaattisesti, mutta aika usein. Onhan näkymä tornin huipulta mahtavampi kuin sen juurelta.

Ikääntyneen työvoiman vahvuutena on totuttu pitämään hiljaista tietoa. Monimutkaisissa ongelmatilanteissa maltti, harkitsevuus auttavat. Kokemus, osaamisen karttuminen ovat ikääntyneen työvoiman valttikortit. Työhön sitoutuneisuus jne.

Fyysisessä työssä ikä tuo helpommin rajoitteita. Kaverillani oli tapana sanoa, että takuu loppuu, kun täyttää kolkyt. Pitää ruveta itse pitämään huolta itsestään. Ja niinhän se on. Työpaikalla voidaan pitää huolta ihmisten jaksamisesta. Nuorten ja kokeneempien.

Muistan kun kävin jo vuosia sitten Oraksen tehtaalla, siellä ihmisiä sitoutettiin jaksamaan työkykyohjelmalla, johon sitoutumalla sai ylimääräisiä vapaapäiviä. Kyse oli uupumuksen ja sairastumisen ennaltaehkäisystä. Malli toimi ja sairauspoissaolot vähenivät, eläköitymisikä nousi.

Olin tänään maanantaina ammattiliitto PROn paneelissa, jossa peräänkuulutettiin ikääntyneen työvoiman arvostusta. Olen ylpeä iästäni on teema, jota on syytä pitää esillä, koska työvoimapulan riivaamassa Suomessa ikääntyneen ihmisen on yhä vaikea saada osaamistaan vastaavaa työtä, jos menettää työnsä.

Ollessani työministeri opin, että 45-vuotias on ikääntyvä työntekijä ja 55-vuotias ikääntynyt työntekijä. Kirosin näiden termien keksijää. Kyllä ihminen alkaa ikääntyä heti synnyttyään. Ei se nelivitosena ala. Kieli on ajattelun väline ja sanat ohjaavat ennakkoluulojamme.

Työllisyysaste on noussut kohisten 55-64 -vuotiailla. Heitä on töissä yli puoli miljoonaa. Valtava määrä työpanosta ja osaamista. Makrotalouden luvut kertovat hyvää työllisyysasteen kehityksestä, työttömyyden alenemisesta ja työurien pidentymisestä. Ja kiistatta on menty parempaan. Mikrotalouden kokemukset kertovat myös ikäviä kokemuksia.

Yksi kommentti kiteytti monen tuntemukset: ”Ei ole todellista osaajapulaa, jos on varaa jättää palkkaamatta iän, nimen, naaman värin yms. takia. Kyse on ihan muusta.”

”AINA on viimeiset pari kk valittu nuorempi nainen, vaikka mulla on enemmän kokemusta ja sama tai parempi koulutus. Kukaan ei näitä riitauta. Kuka haluaa työpaikkaan raastuvan kautta? ”, näin kirjoitti toinen osallistuja. Näinhän se on. Laki yksin ei tuo turvaa, tarvitsemme asennemuutosta. Tarvitsemme hyvää monimuotoisuuden ymmärtävää johtamista. Tarvitsemme rakenteiden perkaamista. Riskien minimointia.työtehtävien räätälöintiä ja uutta ajattelua. 

Tiesitkö, että 50-vuotiailla on vähemmän sairauspoissaoloja kuntasektorilla kuin nuoremmilla? Enää ei flunssat kantaudu päiväkodista ja koulusta kotiin. Ikääntyneen sairastelua ei tarvitse pelätä. Mutta nuorten uupumusta pitää. Hyvä työympäristö ottaa huomioon kaikenikäiset ja toimii viisaasti, ihmista tuhlaamatta. 

Ikä on pääomaa ja voimme hyödyntää sitä päivittäin.

Mielenterveyden hoito on kovaa talouspolitiikkaa

Sairauspoissaolot työstä ovat laskeneet kymmenisen vuotta. Kaksi vuotta sitten tapahtui käänne ja hyvä kehitys kääntyi nousuun. Yhtenä syynä ovat mielenterveyden häiriöt.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat perinteisesti suurin sairauspoissaolon syy, mutta siinä suunta on yhä laskeva. Mielenterveyssyistä johtuvat poissaolot ovat kasvussa.

Kaikista mielenterveyden häiriöistä puolet alkaa teini-iässä ja 75 prosenttia ennen kuin ihminen täyttää 25 vuotta. Kyse on vakavasta asiasta, joka vaikuttaa pitkälle ihmisen elämässä ja koko maan tulevaisuuteen.

Jokainen meistä on joskus masentunut tai ahdistunut. Sairaan ihmisen kohdalla kyse on niin voimakkaista oireista, että ne vievät opiskelu- tai työkyvyn. Omppu tai lenkki päivässä tekee hyvää meille kaikille, mutta sairauteen ne eivät yksin auta, vaan tarvitaan ammattilaisten apua, jotta sairauden kanssa voi elää parempaa elämää.

Mielenterveyden häiriöt ovat inhimillisesti ottaen vakava asia, mutta niillä on kova talousulottuvuus.

Jos mielenterveyssyistä johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä onnistuttaisiin alentamaan 10-15 prosenttia, niin bruttokansantuotteen nousu voisi olla jopa puoli prosenttiyksikköä. Mielenterveyteen panostettu lisäeuro tuo 15 vuodessa noin neljä euroa hyvää talouteemme. Ei mitään pikkurahoja.

Mikä meitä riivaa, kun mieli sairastuu. Emme ehkä tiedä asiasta tarpeeksi. Sen tiedämme, että sairauden oireiden ilmetessä apua on vaikea saada. Varhainen puuttuminen tässä terveysasiassa tuottaisi tulosta.

Järjestöt ovat esittäneet terapiatakuuta ja siitä on tulossa eduskunnan käsittelyyn kansalaisaloite. Joka toinen meistä suomalaisista kokee elämänsä aikana mielenterveyden häiriön. Vain puolet saa tarvitsemaansa hoitoa.

Vahvistamalla perusterveydenhuollossa mielenterveyspalvelua ja tukemalla oikean avun piiriin pääsyä, voimme taklata kasvavia kustannuksia ja ennen muuta auttaa ihmistä hädässä.

Mielenterveyden hoitoa pitää parantaa ihmisten vuoksi, mutta koska politiikassa usein rahan ääni on voimakas kannattaa muistaa, että mielenterveyspalveluiden ja hoidon parantaminen ei ole mitään pehmoilua. Kyse on 11 miljardin kustannuksista vuositasolla. Ne joko kasvavat tai kääntyvät laskuun. Poliittiset päätökset ratkaisevat suunnan.