Hallitus on pikku hiljaa avaamassa Suomea koronan läimäytettyä ovet kiinni. Pikkulapset pääsevät varhaiskasvatukseen ja kouluun - ryhmät toki tulevat olemaan tavanomaista pienempiä ja väljempiä. Isompien koululaisten lähiopetukseen siirtyminen on koulusta ja kunnasta kiinni.
Kirjastot alkavat jälleen lainaamaan kirjoja. Harrastuksia avataan kesäksi, urheilemaan ja kultuuririentoihin pääsee uusilla varovaisuusperiaatteilla. Alle 50 hengen tilaisuudet sallitaan kesäkuussa, mutta toukokuussa mennään vielä 10 hengen ylärajalla.
Miksi sitten edelleen suositellaan, että ikäihmiset välttävät fyysisiä kontakteja. Siksi, että ikäihmisen on vaikea selvitä koronatartunnasta.
Alle 50 vuotiaita koronaan menehtyneitä ihmisiä on alle 15. Yli 70 vuotiaita menehtyneitä on 160. Heistä enemmistö on menehtynyt ympärivuorokautisessa hoivassa.
Tässä meillä on tiukan jälkipyykin paikka. Miksi sairaus on päässyt leviämään kuolettavasti hoivakodeissa. Kuolemat myös keskittyvät samoihin hoivakoteihin. Taustalla on ohjeistuksen noudatattamuutta, puutetta suojavälineistä, huonoa johtamista...
Pelkkä jälkipyykki ei auta, parannuksia on tehtävä koko ajan ja on tehtykin. Yksityinen hoivakoti on jopa lopetettu ja otettu julkisen haltuun vastuuttoman johtamisen vuoksi. Myös kuolemantuottamus syytteitä on nostettu ja oikeuskanslerivalitukisia tehty. Hyvä niin. Ikäihmiset ansaitsevan parempaa.
Muissa maissa, joissa tauti alkoi levitä aiemmin on keksitty turvallisia keinoja läheisten tavata hoivakodissa olevia ikäihmisiä, tähän meilläkin on oltava luovuutta ja halua.
Monet ”kotiin komennetut” ikäihmiset alkavat uupua rajoituksiin, ikävystyä, kaivata ystäviään, niin myös nuoremmat. Ikäihmisten kotikomennus on suositus. Se ei ole laki eikä asetus. Suurin osa ihmisistä on noudattanut sitä kiitettävästi. Siksi meillä on menehtyneitä moneen muuhun maahan verrattuna todella vähän.
Ihmiset ovat suojelleet itse itseään omalla varovaisuudellaan. Tätä varovaisuutta ikävä kyllä joudumme jatkamaan. Ihmisten välttely syö mieltä. Tutkimusten perusteella karanteeni aiheuttaa monelle hämmennystä, vihaa sekä post-traumaattisia oireita, ahdistusta jne.
Auttaviin puhelimiin on tullut lukuisia puheluita. Maaliskuun alussa lisääntyivät koronaan liittyvät yleiset yhteydenotot, kuun lopussa näkyi iäkkäämpien ihmisten hätä. Huhtikuussa korona-aiheiset yhteydenotot vähentyivät, mutta soittajat ovat entistä ahdistuneempia.
Jos perustarpeet on turvattu, eristäytymistä sietää paremmin, mutta jos mieltä kaihertaa jatkuva huoli toimeentulosta ja tulevaisuudesta, kuormitus on suurempaa. Luonnollisesti jokainen ihminen on yksilö. Kykymme kestää koronan rajoituksia vaihtelee.
Terveyteen ja talouteen liittyvä ongelmat ovat syviä ja koronan maailmassa poikkeuksellisen monimutkaisia. Yksiselitteisiä oikeita vastauksia ei ole. Kriisinratkaisu ei noudata matematiikan logiikkaa. Siksi saatamme joutua ottamaan rajotusaskelia myös taaksepäin.
Mielenterveys on merkittävä osa inhimillistä hyvinvointiamme. Siitä on huolehdittava myös koronan oloissa. Askel askeleelta avautumiseen pitää kytkeä kuntouttavat toimet, ikäihmisten virkistäytyminen on tärkeä osa mielen hyvinvointia.
Hyvinvointi kuuluu kaikille muksusta mummoon ja vauvasta vaariin. Korona kiukuttaa, mutta opetellaan uutta normaalia ja palataan askel askeleelta - turvallisesti- lähemmäs toisiamme.
(Julkaistu Itä-Hämeessä)