Tänään puhuttiin valtiovarainvaliokunnassa mm. pankkien stressitesteistä. Olisi syytä puhua enemmän ihmisoikeuksien stressitestistä. Myös meillä Suomessa. Hallituksen ihmisoikeusselonteko oli tänään täysistuntokeskustelussa. Tässä ajatuksia, joita selonteko herätti.
Perus- ja ihmisoikeudet eivät ole erillinen politiikkalohko. Niiden kunnioittaminen on turvattava kaikessa julkisen vallan toiminnassa. Kaiken perusta ovat yhteiset arvot: vapaus, demokratia, tasa-arvo, ihmisarvojen kunnioittaminen ja oikeusvaltioperiaate.
Kansainvälisesti yhteistyössä tarvitaan sääntöperusteisen järjestelmän vahvistamista ja dialogia. Venäjän hyökkäys Ukrainaan rikkoi kaikkia yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, mutta tällä kertaa keskityn muuhun.
On muistettava, että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Esimerkiksi terveyttä, toimeentuloa, vanhustenhoitoa sekä köyhyyttä ja syrjäytymistä ei poliittisessa keskustelussa aina tunnisteta ihmisoikeusongelmiksi.
Autoritäärisyyden uhka
Monet demokratiaa arvioivat kansainväliset tutkimuslaitokset kertovat, että demokratian taso ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on heikentynyt eräissä EU:n jäsenvaltioissa.
Autoritaarisuuden ja vallan keskittäminen sekä demokratian rapautuminen ovat vakava uhka, vaikka valtaosa Euroopan valtioista vaalii demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Koronapandemiaa on käytetty tekosyynä perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamiseen.
Sananvapauden ja kansalaistoiminnan rajoittaminen ja vähemmistöjen oikeuksien polkeminen ovat olennainen osa autoritaarista vallankäyttöä. Pyrkimys estää naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumista on osa autoritääristä kehitystä.
Ihmisoikeuspuolustajien ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa estetään kymmenissä maissa. Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat joutuneet lopettamaan lopettamaan toimintansa kokonaan.
Ihmisoikeuspuolustajien toiminnan tukeminen on yhä keskeisempi osa useiden valtioiden ihmisoikeuspolitiikkaa. Toimiva kansalaisyhteiskunta on vakuutus autoritääristä kehitystä vastaan. Jos esimerkiksi Venäjällä olisi vahvoja ihmisoikeustoimijoita, Putin kumppaneineen ei voisi mellastaa kritiikittä kuten se nyt tekee.
Ihmisoikeudet kuuluvat niin laajalle, että on pakko keksittyä muutamaan asiaan.
Naisiin kohdistuva ja muu sukupuolistunut väkivalta on Suomessa vakava ongelma. Siitä puhutaan jo paljon, mutta teoissa meillä on vielä paljon parantamisen varaa.
Kyse on sitkeästä tasa-arvo -ongelmasta. Useat kansainväliset sopimusvalvontaelimet ovat kiinnittäneet ongelmaan huomiota. Suomi on saanut muun muassa Istanbulin sopimusta valvovalta GREVIOlta ja CEDAW-komitealta useita huomautuksia riittämättömistä toimista sukupuolistuneen ja erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa toiminnassa.
Syyllistämisestä suojeluun verkossa
Väkivalta ei ole vain fyysistä väkivaltaa. Kyse on vallankäytöstä ja vaientamisesta.. Vihapuheen ja verkkohäirinnän sukupuolistuneisuus on yhä tasolla, jossa liian usein syyllistetään uhria ja ajatellaan, että häirintä on oman toiminnan seurausta. Syyllistämisen ajatuksesta on siirryttävä suojelun painottamiseen.
Ennen koronaa Euroopan parlamentin Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta teki selvityksen ja sen mukaan jopa yksi kymmenestä yli 15-vuotiaasta naisesta on kokenut jonkinlaista verkkoväkivaltaa.
Pohjoismaisessa selvityksessä Hat och hot på nätet käy ilmi, että naisten ja miesten kohtaaman verkkovihan muodot ovat erilaisia. Naiset kokevat miehiä enemmän ahdistelua, seksuaalista häirintää ja muuta häirintää verkossa. Miehiä taas on uhkailtu väkivallalla verkossa naisia useammin.
Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGEn tekemässä selvityksessä vuodelta 2017 korostetaan verkkoväkivallan sukupuolistuneisuutta. Selvityksessä painotetaan sitä, ettei verkossa tapahtuvaa väkivaltaa tule pitää muusta elämästä irrallisena ilmiönä.
Suomessa sosiaalisessa mediassa tai muualla verkossa seksuaalista häirintää oli viimeisimmän tasa-arvobarometrin mukaan kohdannut seitsemän prosenttia naisista ja kaksi prosenttia miehistä.
Yleisesti ottaen naiset kokevat barometrin mukaan seksuaalista häirintää ja sukupuolistunutta vihapuhetta selvästi useammin kuin miehet.
Vähemmistöön kuulumisen lisäksi alttiita verkkohäirinnälle julkisessa asemassa toimivat naiset, kuten toimittajat, tutkijat ja poliitikot.
Kuntapäättäjien häirintä kohdistuu ihmisiin ja demokratiaan
Viha vallassa -tutkimuksessa on eritelty suomalaisiin kuntapäättäjiin kohdistuvaa vihapuhetta sukupuolen mukaan. Naisista vihapuhetta oli kokenut 42 prosenttia ja miehistä 28 %. Selvitys ei keskity pelkästään verkossa tapahtuvaan vihapuheeseen, mutta kertoo suuntaa.
Erilaiset kyselyt kertovat, että osa ihmisistä haluaisi vaikuttaa kunnallisiin asioihin ja lähteä ehdokkaaksi, mutta ei tohdi, koska pelkää nettihyökkäyksiä.
Poliisin ja syyttäjien ymmärrystä esimerkiksi sukupuolistuneesta väkivallasta ja sen digitaalisesta ulottuvuudesta tulisi lisätä resursseja ja osaamista tapausten tutkimiseen.
Verkossa tapahtuvan häirinnän ja vihapuheen sukupuolittuneisuuden osalta tarvitaan runsaasti lisää tutkimustietoa, jotta osaamme lisätä verkon turvallisuutta ja kitkeä verkkohäirintää sekä vihapuhetta.
Selonteossa nähdään disinformaatio uhkana ihmisoikeuksien toteutumiselle. Valiokunta lisää, että analyyttinen tarkkuus on tässä keskeistä, sillä disinformaatioksi leimaamiseen ja siitä seuraaviin toimiin liittyy mahdollisia ihmisoikeusongelmia. Totta, turha syyttäminen on disinformaatiota.
Vähemmistöjen syrjintä rapauttaa kaikkien hyvinvointia
Suomi on yksi niistä Euroopan valtioista, joissa etniset vähemmistöt kokevat eniten syrjintää. YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallisessa määräaikaistarkastelussa Suomi sai lukuisia suosituksia rasismin, syrjinnän ja vihapuheen torjumiseksi. Meidän on vaalittava kaikkien ihmisoikeuksia.
Euroopassa romanit ovat yksi suurimmista etnisistä vähemmistöryhmistä. EU:n perusoikeusviraston arvioiden mukaan yli kaksi kolmannesta EU-alueen romaneista elää köyhyysrajan alapuolella. Romanit kokevat, että romanivastaisuus on viime vuosina lisääntynyt. Romaneihin kohdistuu syrjintää eri elämänalueilla Suomessa.
Ukrainassa sodan jalkoihin on jäänyt lukuisia ihmisiä. Siellä asuvat ihmiset puolustavat maataan Venäjän julmalta hyökkäykseltä. Samaan aikaan erityisesti naiset sekä lapset pyrkivät pakenemaan ja etsimään turvaa muualta Euroopasta.
Ukrainassa romanien uskotaan olevan maan syrjäytynein vähemmistöryhmä, kuten monessa muussa maassa. Syrjäytymisen kierre on vaivannut Ukrainan romaniyhteisöjä sukupolvien ajan ja sillä on pitkä historia vainosta, sorrosta, hyväksikäytöstä ja assimilaatioista useiden hallintojen aikana. Riippumattomien tahojen arvioiden mukaan Ukrainassa saattaa olla 200 000–400 000 romania. Eniten romaniyhteisöjä on Karpaattien, Odessan ja Kharkivin alueilla.
Monet Ukrainan romanit viettävät koko elämänsä ilman henkilöllisyystodistusta tai rekisteröintiä. Arvioiden mukaan ’paperittomia’ on noin 35 000. Osattomuus ja virallisen aseman puute lisää heidän poissulkemista ja yhteiskunnasta eristämistä sekä vähentää kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien toteutumista.
On tärkeätä varmistaa se, että avun saaminen on tasapuolista riippumatta siitä, mikä on avuntarvitsijan tausta. Pidetään kirkkaana mielessä, että lapsuudesta ei tule uusintaa. On tärkeä tarjota suojaa ja apua kaikille sodan kauhuja pakoon pyrkiville. Tehdä työtä sen eteen, että kaikki voisivat olla turvassa. Erityisesti jokainen lapsi.