Monen hyvinvointialueen talous meni miinukselle viime ja toissa vuonna.
Hyvinvointialueiden lainsäädäntö edellyttää, että kertyneet alijäämät katetaan vastaavilla ylijäämillä tänä ja ensi vuonna. Tämä edellyttää monella alueella isoja menoleikkauksia. Käynnissä on tyly urakka.
Palveluiden turvaamisen ja uudistamisen kannalta olisi järkevää, että hyvinvointialueet voisivat jakaa säästöt tasaisemmin pidemmälle aikavälille. Nyt joudutaan leikkaamaan olemassa olevista palveluista ennen kuin on ehditty luoda tilalle uutta.
Tänään talouspolitiikan arviointineuvosto suositteli tilapäisen lisäjouston tarjoamista hyvinvointialueille. Demarit ovat vaatineet tätä jo pitkään.
Lisäaika antaisi mahdollisuuden uudistaa palveluja talousviisaasti. Panostaa tulevia kustannuksia hillitseviin toimiin.
Lisäaika mahdollistaisi paremmin ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen panostamisen. Esimerkiksi liikkuviin, ihmisen luokse tulevien palveluisen ja digitaalisen palvelun kehittäminen. Näistä esimerkkinä OmaHämeen alueelta voi mainita digivastaanoton, gerbiilin ja kotisairaalan.
Nyt joudutaan leikkaamaan palveluverkkoa ilman, että tilalle tuleva palvelu on valmista tai riittävän kattavaa.
Arviointineuvoston mielestä hyvinvointialueiden alijäämät eivät kerro sote-uudistuksen epäonnistumisesta, vaikka hallitus tätä mantraa toistaa. Tähän on helppo yhtyä.
Menojen kasvun ja alijäämien taustalla on hyvinvointialueista riippumattomia syitä, kuten inflaation kiihtyminen ja palkkojen suhteellisen nopea nousu. Tämän todisti valtiovarainvaliokuntakin omassa mietinnössään.
Kelakorvausten suhteen arviointineuvoston tutkijat ja talousviisaat olivat samoilla linjoilla demareiden kanssa.
Neuvoston mukaan vaikeudet lääkäreiden rekrytoinneissa saattavat olla merkittävin yksittäinen este riittävien terveydenhuoltopalvelujen turvaamiselle.
”Hallituksen päätös korottaa korvauksia yksityisten lääkäripalvelujen käytöstä ei välttämättä helpota ongelmaa, sillä se todennäköisesti lisää lääkärien kysyntää yksityisellä sektorilla.”
Kelakorvauksen nostolla saatiin miljoonan terveyskeskuskäynnin sijaan 37 000 käyntiä yksityisellä. Käynneistä suurin osa kohdistui varakkaiden ihmisten terveydenhuoltoon.
Yksityisistä lääkärikäynneistä tuli yhteiskunnalle kalliita. Jokaisen lisääntyneen käyttäjän lääkärissä käynnin hinnaksi tuli 1500 euroa.
Julkisen puolen terveyskeskuksissa viime vuonna 20 euron lisäksi terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkärikäynnin nettokustannus on 60 euroa. Tällä hinnalla olisi saatu miljoona lääkärikäyntiä ja valtion kustannus olisi ollut sama.