Tulevaisuususko on politiikan onnistumisen mittari.
Nuorten luottamus tulevaisuuteen on romahtanut, kyse ei ole vain tunneilmastosta. Kyse on yhteiskunnan suunnasta. Jos ihmiset eivät usko mahdollisuuksiinsa rakentaa hyvää elämää, koko hyvinvointivaltion perusta horjuu.
Eduskunta keskusteli tänään tulevaisuusselonteosta. Valiokunta esittää sukupolvivastuulakia. Lain ydinajatus on, että päätöksenteossa on arvioitava vaikutuksia tuleville sukupolville, ei vain seuraavaan budjettiriiheen tai gallupiin asti.
Kyse on arvovalinnasta. Rakennammeko yhteiskuntaa, jossa nuoret kokevat olevansa mukana vai yhteiskuntaa, jossa epävarmuus, velkaantuminen ja palvelujen heikentyminen siirtyvät heidän epätoivokseen ja kannettavakseen?
RESILIENSSI EDELLYTTÄÄ OIKEUDENMUKAISUUTTA
Selonteossa resilienssi nousee merkitykselliseksi. Se tarkoittaa kriisinsietokykyä, uudistumiskykyä ja kykyä selviytyä häiriöistä.
Resilienssi syntyy siitä, että ihmiset kokevat yhteiskunnan oikeudenmukaiseksi. Siitä, että palvelut toimivat, koulutukseen pääsee, tukea ja turvaa saa tarvitessaan ja tulevaisuuteen voi luottaa.
Miljardiluokan leikkaukset sosiaaliturvaan ja hyvinvointipalveluihin vievät kehitystä päinvastaiseen suuntaan. Erityisesti lapsiperheköyhyyden kasvu ja toimeentulotukeen kohdistuvat heikennykset ovat vakava varoitusmerkki. Ne heikentävät nykyisyyttä ja tulevaisuususkoa.
Kun pienituloisuus kasvaa ja eriarvoisuus syvenee, samalla heikennetään yhteiskunnan sisäistä vakautta. Se on lyhytnäköistä politiikkaa aikana, koska juuri yhteiskunnan eheys ratkaisee kriisinkestävyyden.
TEKOÄLYN HYÖDYNÄMINEN EDELLYTTÄÄ OSAAMISPANOSTUKSIA
Selonteossa koulutus ja osaaminen nostetaan Suomen kohtalonkysymykseksi.
Ammatillisen koulutuksen leikkaukset ja erityisesti aikuiskoulutustuen lakkauttaminen on ristiriidassa tulevaisuus tarpeidemme kanssa.
Jos Suomi aikoo pärjätä tekoälyn, vihreän siirtymän ja globaalin kilpailun maailmassa, ratkaisu ei ole osaamisen kaventaminen vaan sen vahvistaminen.
Tarvitsemme jatkuvaa oppimista, vahvaa tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa, koulutuksellista tasa-arvoa ja tekoälyosaamisen määrätietoista kehittämistä.
Pelkkä yleinen puhe “tekoälyn hyödyntämisestä” ei riitä, jos samalla leikataan niistä rakenteista, joiden varaan uusi osaaminen rakentuu.
Ilmastopolitiikka ei ole kuluerä vaan kasvustrategia. Yksi selonteon puutteista on hallituksen ilmasto- ja ympäristönäkökulmien ohuus.
Tämä on erikoista aikana, jolloin juuri ilmastokriisi määrittää tulevaisuuden turvallisuutta, taloutta ja huoltovarmuutta.
VIHREÄ SIIRTYMÄ NYT
Vihreän siirtymän on ennen kaikkea mahdollisuus. Emme saa hukata mahdollisia investointeja, uusina työpaikkoja, suurempaa energian omavaraisuutta ja teknologista kilpailukykyä.
Suomen hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 on edelleen saavutettavissa, mutta se vaatii johdonmukaista politiikkaa. Ei ilmastotoimien perumista eikä jatkuvaa epäselvyyttä siitä, mihin hallitus on oikeasti sitoutunut.
Erityisen huolestuttavaa on, että hallitus on leikannut ilmastoratkaisuista samaan aikaan, kun asiantuntijat korostavat kiireellisten toimien tarvetta. Yritykset tarvitsevat ennakoitavan toimintaympäristön eivät poukkoilevaa viestintää.
Talous tarvitsee kasvua, ei pelkkää sopeutusta. Suomen kilpailukyky rakentuu osaamiselle, innovaatioille ja kestävälle kasvulle. Mutta hallituksen talouspolitiikan painopiste on ollut leikkauksissa ja veronkevennyksissä, jotka hyödyttävät eniten suurituloisia.
Samaan aikaan kotimainen kysyntä on heikkoa, rakentaminen sakkasi, työttömyys räjähti kasvuun ja velkaantuminen syveni.
Kasvu ei synny itsestään eikä pelkällä uskomisella markkinoiden ihmeisiin. Se edellyttää investointeja.
Selonteon mukaan demokratian legitimiteettiä on vahvistettava osallistumisen kautta.
Tämä on tärkeää aikana, jolloin autoritaariset voimat vahvistuvat maailmalla ja yhteiskunnallinen polarisaatio kasvaa.
TULEVAISUUS EI ODOTA
Kansalaisyhteiskunta ei ole ylimääräinen menoerä vaan demokratian infrastruktuuri.
Tulevaisuusselonteko muistuttaa, että maailma muuttuu nopeammin kuin politiikka usein kykenee reagoimaan.
Juuri siksi tarvitaan pitkäjänteisyyttä, ennakointia ja kykyä tehdä päätöksiä, jotka kantavat yli vaalikausien.
Suomen vahvuus ei synny eriarvoisuudesta. Se syntyy osaamisesta, oikeudenmukaisuudesta, ilmastovastuusta ja siitä, että ihmiset voivat luottaa tulevaisuuteen.
Tulevaisuus ei odota. Siksi on palautettava usko siihen, että huominen voi olla parempi kuin tämä päivä.