Tarja Filatov: Lippu salkoon Miinan ja kansalaisvaikuttamisen puolesta!

Miina Sillanpää oli ihmisoikeustaistelija. Hän oli ihminen, joka toiminnallaan muutti yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. 

Paremmaksi erityisesti lapsille ja tytöille ja äideille.

Hyvää syntymäpäivää Miina Sillanpää! Ja hyvää kansalaisvaikuttamisen päivää!

”Jokainen lapsi on pelastettava elämälle” sanoi Miina. Näin meidän pitäisi ajatella myös tänä päivänä. 

Eikä kyse ole vain hengissä säilymisestä, vaan lapsiperheköyhyyden vähentämisestä, laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, tasokkaasta koulutuksesta ja jokaisen lapsen mahdollisuudesta harrastaa.

Kyse on turvallisuudesta ja hyvän kasvuympäristön tarjoamisesta. Se on meidän aikuisten vastuulla. Ja politiikan vastuulla niin kunnissa, hyvinvointialueilla kuin valtion tasolla.

Lapsuudesta ei tule uusintaa. Se on suora lähetys. Lapsilla ei ole varaa odottaa parempia suhdanteita tai kansantalouden parempaa kasvua. Siksi lapsiin investoimista ei saa laiminlyödä.

Miina oli kansalaisjärjestöihminen joka solullaan. Hän ymmärsi, että investoinnit ihmiseen on välttämättömiä ja, että siihen tarvitaan vapaaehtoistyötä, kansalaisjärjestöjä ja julkista valtaa. 

Myös yksityistä tukea.

Yhdistykset tekevät yhä sitä työtä, jolla haavoittuvimmassa asemassa olevien perheiden ja lasten asemaa helpotetaan.  

Nyt mittavat leikkaukset uhkaavat järjestötyön ja vapaaehtoistyön jatkuvuutta. Ne uhkaavat romuttaa yhdellä iskulla järjestöjen työn. 

On lyhytnäköistä unohtaa, miten tärkeää järjestöjen työ on ollut ja on yhä suomalaisen hyvinvoinnin ja vakauden kannalta. Järjestöjen tekemä työ tulee näkyväksi erityisesti silloin, kun se jää tekemättä. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen työ ehkäisee ongelmien syntymistä, edistää terveyttä, tarjoaa vertaistukea, lisää yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa ihmisten osallisuutta jne.

 Ilman järjestöjen tukea ongelmat vaikeutuvat, ja julkisten palvelujen kuormitus kasvaa. Pitkällä aikavälillä tämä tulee kalliiksi sekä taloudellisesti että inhimillisesti. 

Tänä päivänä järjestöjen työtä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Järjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen on sijoitus tulevaisuuteen. 

Järjestöt tuottavat palveluita sellaisille erityisryhmille, joille ei ole julkisella sektorilla tarjolla heidän tarvitsemiaan palveluita.  

Järjestöjen rahoituksen mittava leikkaaminen ei tuo todellisia säästöjä, vaan heikentää kansalaisyhteiskuntaa. 

Järjestöjen haasteena on, että ne pyrkivät tekemään pitkäjänteistä työtä lyhytaikaisella rahoituksella. 

Järjestöjen rahoituksesta leikkaaminen heikentää vapaaehtoistyötä. Järjestöt tarvitsevat riittävän perusrahoituksen vapaaehtoisten kouluttamiseen ja työn organisointiin. 

Emme voi pitää vapaaehtoistyötä itsestäänselvyytenä. Se ansaitsee julkisen tuen.

On tärkeää kuulla heidän ääntään, jotka eivät nouse barrikadeille vaatimaan itselleen palveluja.

Miinan sanoin ”Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä", vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet, jotta jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle.  Tässä meille ohjenuoraa myös nykypäivänä.

(Teksti on puheenvuoroni Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi järjestetyssä lipunnostotilaisuudessa 1.10.2024 Pikkuparlamentin edustalla.)

Tarja Filatov: Järjestöiltä säästäminen tulee kalliiksi

Tiesitkö, että vapaaehtoistyön taloudellinen arvo on reilusti yli kolme miljardia euroa. Jokainen euro, joka sijoitetaan vapaaehtoistyöhön, tuottaa yli kuuden euron verran yhteistä hyvää. Hyvää tehdään vapaaehtoistyössä lähes 300 miljoonaa tuntia. Tätä työtä eivät voi korvata yritykset eikä julkinen sektori.

Ilman järjestöjä ei ole vapaaehtoistoimintaa. Jonkun on organisoitava vapaaehtoistyö. Kutsuttava joukot koolle. Toisaalta vaikkapa auttavissa puhelimissa ja tsäteissä toimivat vapaaehtoiset on koulutettava. Muutoin vahinko voi olla isompi kuin apu. Järjestöissä on hurja määrä asiantuntemusta.

Järjestöjen ja yhteisöjen toiminta käytännössä lakkaisi ilman vapaaehtoistoimijoita. Toiminta edellyttää julkista tukea. Toimiva kansalaisyhteiskunta on edellytys vahvalle demokratialle ja sivistyneelle yhteiskunnalle.

Vapaaehtoistoiminta tuottaa arvoa, jota ei voi rahalla ostaa.  Auttaminen tai vapaaehtoistyö tekee näkyväksi ihmisen taidot, resurssit, erikoisosaamisen ja luo tunteen elämän hallinnasta. Tutkimukset kertovat, että vapaaehtoistyö vähentää masennusoireita ja lisää onnellisuutta, osaamisen tunnetta, itsehallintaa ja kohottaa omanarvon tuntoa. 

Tekemällä hyvää voi siis itsekin tulla onnellisemmaksi.

Hallituksen suunnittelemat leikkaukset ovat niin suuria, että aukkoa on mahdoton korjata nopeasti. Rahoituksesta lähtee kolmannes. Erityisen huolestittavaa on, että leikkaukset kohdistuvat järjesöille, jotka auttavat väkivallan ja rikosten uhreja sekä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä.

Menetämme jotain, mitä ei olisi vara menettää. Kyse on sosiaali- ja terveysjärjestöistä, kulttuurijärjestöistä, harrastusjärjestöistä, ympäristöjärjestöistä, Ihmisoikeuksista, rauhan rakentamisesta, väkivallan uhrien auttamisesta. Julkisten palvelujen kontolle kaatuvien kustannusten ennaltaehkäisystä ja vähentämisestä.

Nyt tarvittaisiin talousviisautta. Järjestöiltä säästäminen tulee kalliiksi. Jälkiä korjaamme pitkään ja kalliisti.

Tarja Filatov: Korona herätti auttamaan

Hybridimalli on tullut meille monelle tutuksi koronan aikana. Ehkä aiemmin tiesimme jotain hybridiautoista tai -kasveista, mutta nyt tuo biologiasta lähtöisin oleva sana on tuttu yhdessä työskentelyn malli.

Hybridi on alun perin tarkoittanut kahden lajin risteymää, muuli lienee tutuimpia hybridejä, mutta aika muuttuu ja tuo uusia merkityksiä sanoille.

Nykyisin kokoonnumme ja kommunikoimme skypellä, teamsilla, zoomilla tai hybridinä. Luxustilaisuuksissa livenä. Kukapa olisi uskonut vielä vähän aikaa sitten, että live on luksusta.

Itse asiassa muuli sopii hyvin järjestöjen esikuvaksi. Miksikö?

Siksi, että muuli perii vanhempiensa hyvät ominaisuudet: se on vähään tyytyvä, kestävä, pehmeä- ja varma-askelinen kuten aasi ja voimakas, rohkea ja kylmyyttä hyvin sietävä kuten hevonen.

Monessa järjestössä yhdistyy ammattimainen työ ja vapaaehtoistyö. Ammattilaisten osaaminen ja organisointi täydentyy vapaaehtoisten haluun auttaa ja olla osallisena jossain merkityksellisessä. Ei siis ole mikään ihme, että järjestötoimintaan investoitu euro tuottaa kuusinkertaisen hyödyn.

Pidä huolta

”Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii. Äläkä unohda ihmisiä siinä välissä”, sanoi minulle nuori opiskelijamies Arjen turvallisuus -keskustelussa. Fiksusti kiteytetty. Arjen turvallisuus on luottamusta. Tämä luottamus oli kovilla, kun Suomi sulkeutui koronan vuoksi.

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen kansalaisjärjestöt nousivat kuin Feeniks-lintu tuhkasta. Toimintaa siirrettiin puhelimitse, chatin kautta, sähköpostilla, verkossa, sosiaalisessa mediassa ja etäyhteyksin toteutettavaksi.

Puhelinpäivystys ja -apu, soittoringit, Facebook-livet, nettikokoukset ja -koulutukset jne. täyttivät tyhjyyttä.

Vapaaehtoisia aktivoitiin riskiryhmien, ikäihmisten ja muuten heikoimmassa asemassa olevien tueksi ja kauppa-avuksi. Muutos tapahtui ketterästi.

Kunnat heräsivät hyödyntämään järjestöjen valmiutta kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Monessa kunnassa sovittiin yhdessä järjestöjen kanssa uusista auttamisen muodoista. Ihmisten perustarpeisiin, niin aineellisiin kuin henkisiin, vastattiin yhdessä.

Suomalaiset heräsivät auttamaan

Korona-aika sai suomalaiset auttamaan toisiaan entistä enemmän, kertoo Helsingin yliopiston ja Kansalaisareenan Vastuullinen lahjoittaminen -yhteistutkimus.

Kaksi kolmasosaa kertoi auttaneensa perheenjäseniään, ystäviään tai naapureitaan. Tuntemattomia ihmisiä auttoi 12 prosenttia. Vastaajista 23 prosenttia koki tilanteen tuoneen muutosta elämäänsä. He kuvailivat auttaneensa muun muassa olemalla tiiviimmin yhteydessä ja yhdessä erityisesti läheistensä kanssa.

Ihmiset innostuivat erilaisista tempauksista. Välittämisen symboleista. Vastaajista 17 prosenttia kertoi osallistuneensa yhteisöllisiin koronakriisiin liittyviin esimerkiksi laittamalla nalleja ikkunaan tai kiittämällä terveydenhoidonhenkilökuntaa.

Yleensä suomalaisista noin 70 prosenttia osallistuu jollain tavalla hyväntekeväisyyteen muun muassa antamalla aikaa, rahaa tai tavaroita. 

Koronatilanteessa vapaaehtoistyötä järjestöissä kertoi tehneensä 11 prosenttia vastaajista, joista lähes puolet oli antanut apua ikääntyneille ihmisille. Monet vastaajista kertoivat, että koronarajoitukset ovat vähentäneet mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä. Kaikille bittimaailma ei ole yhtä tuttu.

Järjestöt eivät elä pelkästä hyvästä tahdosta

Vapaaehtoisuus tarvitsee kuitenkin aina jonkun, joka mobilisoi vapaaehtoisten toiminnan. Tähän tarvitaan yhteiskunnan tukea. Järjestöt eivät elä pelkästä hyvästä tahdosta. Vapaaehtoistyössä lyhytaikainen eli episodimainen vapaaehtoisuus on nousussa. Tämän vuoksi tarvitaan resursseja, jotta vapaaehtoistyön hyöty saadaan organiositua.

Suomi olisi tosi nuiva paikka ilman järjestöjä ja vapaahtoistyötä.

Yleishyödyllisten toimijoiden, kuten sote-järjestöjen, rahoitus tulee pitkälti Veikkauksen rahapelitoiminnan tuotoista. Samaa koskee kulttuuri- ja liikuntapuolta.

Veikkauksen tuotot ovat laskeneet, koska hajasijoitettujen automaattien määrää on vähennetty, on siirrytty tunnistautumiseen automaattipelaamisessa sekä ulkomaisilla sivustoilla pelaamisesta.

Hallitus paikkasi budjettiriihessä veikkauksen tuottojen alenemasta aiheutuneen leikkauksen järjestöjen rahoitukseen. Alenema on kuitenkin pysyvä ja seuraavien budjettien lopputulemasta ei ole tietoa.

Rahoitusvajetta voi paikata jatkossa arpajaisveroa alentamalla. Näin Veikkaukselle jäisi enemmän tuloutettavaa. Arpajaislainsäädännöllä voidaan puolestaan varmistaa, että pelaaminen kanavoituu Veikkaukselle, jotta yleiskatteellisesta budjetista kompensoitava osuus jatkossa kasva.

Kansalaisyhteiskunnan avun tarve kasvaa, ei vähene

Ihmisten avuntarve ei ole ohitse, päinvastoin. Järjestöjen rahoitukseen tarvitaan suunnitelmallisuutta. Veikkauksen muutokset vaikuttavat valtakunnan tasolla, mutta kuntien päätöksillä on iso merkitys.

Vaikka tänä vuonna ja budjettiriihen päätöksillä kuntapuolelle tulee noin neljän miljardin euron lisätuki, kuntatalouden ongelmat eivät poistu. Viisas kunta ei leikkaa järjestöjen rahoista. Niihin suunnatut leikkaukset eivät kuntataloutta pelasta - päinvastoin, ne saattavat lisätä kuntien menoja merkittävästi.

Hämeessä haetaan järjestötyölle vaikuttavuutta verkostoitumisesta ja maakunnallisesta yhteistyöstä. Tämä on ensiarvoisen tärkeää tulevan sote-uudistuksen vuoksi. On hyvä, että vahvistetaan maakunnallista toistemme tuntemista ja toistemme tekemisestä oppimisessa. Sekä vaikuttamisessa.

Ilman vahvoja järjestöjä ei ole vahvaa kansalaisyhteiskuntaa. Ilman aktiivista kansalaisyhteiskuntaa ei ole vahvaa demokratiaa. Järjestöt ansaitsevat valtion ja kuntien tuen. Ne ovat sen arvoisia.

(Kirjoitus pohjaa Samassa veneessä -järjestöyhteistyön foorumissa torstaina 1.10. pidettyyn puheenvuoroon.)