Kun lukee politiikkauutisia tuntuu, että kaikki ovat Sanna Marinin ja SDP:n kimpussa. Hyvä niin! Se kertoo, että muita puolueita huolettaa. Iso osa kansasta arvostaa Marinia ja saattaa olla SDP:n kanssa samaa mieltä.
Kun Antti Rinteen hallitusneuvottelut alkoivat rahaa ja raameja ei haluttu asettaa ensimmäisiksi reunaehdoiksi. Vaan haettiin aitoja yhteisiä tavoitteita hallitukselle. Tästä on syntynyt viime päivien ”Rahaa on”- keskustelu.
Hallitusneuvotteluissa tavoitteiden asetannan jälkeen välineitä alettiin sovittaa talouden raameihin. Päätöksentekovaiheessa hallitusneuvotteluissa oli taloudelliset kehykset ihan kuten muillakin hallituksilla.
No, sitten tuli korona. Mitä jos koronan levitessä olisi alettu miettiä ensin mistä säästetään, jotta korona-aikana tarpeelliset päätökset voidaan rahoittaa? Korona olisi ottanut vallan, ihmisiä jäänyt vaille hoitoa ja kuollut enemmän, monet firmat olisivat konkurssissa. Eduskuntakaan ei olisi säästölakeja ehtinyt käsitellä, koska oli ihan tarpeeksi työtä koronalaeissa.
No, miksi sitten koronan helpottaessa ei säästetty. Kyllä säästettiin. Yli 300 miljoonaa euroa säästöjä nuijittiin pikaisesti kasaan. Mutta sitten tuli sota Eurooppaan.
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja asioiden fokus siirtyi siihen, mitä tämä tarkoittaa Suomelle. Analyysit menivät uusiksi. Venäjän uhka oli suurempi kuin velan. Nato-jäsenyys, puolustuksen ja turvallisuuden vahvistaminen, kyberturva, huoltovarmuus jne. Hallitus ei etsinyt kompensoivia säästöjä, vaan teki turvallisuuspäätöksiä nopeasti.
Tämän jälkeen iski energiakriisi. Hallitus keskittyi varmistamaan, että tulevan talven pakkasia varten on lämpöä ja ihmisillä varaa maksaa lämmöstä. Ei tämäkään ihan helppo rasti ole ollut.
Näiden kolmen harvinaisen kovan kriisin keskellä Suomi on velkaantunut. Olisiko ihan oikeasti pitänyt etsiä säästöjä ensin ennen kuin koronaa, sotaa, tai energiakriisiä ratkaistaan. Tätä oppositio, etunenässä kokoomus nyt toitottaa. Olisiko tämän kaiken keskellä pitänyt tehdä leikkauksia sosiaaliturvaan, vaikka ihmiset eivät selvinneet ruoka- ja sähkölaskuistaan.
Minusta vaatimukset ovat kohtuuttomia. Varsinkin, kun opposition teoreettisissa vaihtoehtobudjeteissa velkataakka oli samalla tasolla.
Marin on ollut ja on huippupääministeri, mutta ei hänkään sentään yli-ihminen ole.
Nyt on aika miettiä talouden tasapainottamista. Se on tasapainotettava suhteessa kansainväliseen talouteen. IMF:kin suosittaa Suomelle ”…keskipitkällä aikavälillä tarvitaan vähittäistä julkisen talouden sopeutusta velkasuhteen pienentämiseksi. Toimien tulisi pohjautua meno- ja rakennekartoitusten tuloksiin…” Ei siis linjaa, jossa kertarysäyksellä leikataan julkinen talous tasapainoon.
Jos hoppuilemme liikaa, inhimillinen hinta on liian kova ja yritystenkin kasvu hiipuu. Jos emme tasapainota tarpeeksi, korkolasku on kova ja korot syövät budjetin liikkumavaraa.
Kun pääsin eduskuntaan valtion velan korkojen hintalappu budjetissa oli noin kolminkertainen verrattuna nykyiseen. Silloin Venäjän kauppa romahti. Oli vain yksi kriisi.
Vielä viime vuonna korkolasku oli alhaisempi kuin kolmeenkymmeneen vuoteen. Eli ei tämä talouskatastrofi ihan niin suuri ole, mitä oppositio antaa ymmärtää.
Pitääkö sitten olla huolissaan? Kyllä pitää. 90- luvun alussa työttömyys oli korkealla ja se oli inhimillinen katastrofi, mutta kansantalouden ja kasvun kannalta työttömyys oli resurssi. Osaavaa työvoimaa riitti, kunhan vain saatiin kilpailukyky kuntoon ja saatiinhan se.
Nyt kasvun pullonkaulana ovat ihmiset. Inhimillisestä resurssista on pulaa, vaikka meillä on työttömyyttä. Siksi panostus koulutukseen ja terveyteen on välttämätöntä. Maahanmuuttoakin tarvitaan.
Suomi ei vai taantua massatuotannon halpamarkkinoiksi. Meidän on tehtävä asioita fiksummin kuin muut ja panostettava korkean tuottavuuden työhön. Tämä taas vaatii korkeampaa koulutusta ja TKI-panoksia.
Työttömistä poikkeuksellisen suurella osalla on terveyteen liittyviä esteitä työllistyä osoittaa OECD:n tutkimus. Sairasta työtöntä ei auta työhön työttömyysturvan leikkaus, vaan terveydenhuolto ja kuntoutus, myös uudelleenkoulutus, jos kunto ei kestä sitä toimialaa, jolle on kouluttautunut.
Työtä pitää osata räätälöidä tekijöille eikä aina vain niin, että tekijää räätälöidään tarjolla olevaan työhön.
Jos laiminlyömme nämä investoinnit, tulevaisuus on musta. Jos leikkaamme koulutuksesta ja terveydenhuollosta se on vielä mustempi. Jos laiminlyömme talouden sopeuttamisen, tulevaisuus on musta. Tämä musta pyyhitään pois valoisan tulevaisuuden tieltä, kohtuullisella sopeuttamisella ja oikeilla investoinneilla.
Valoisa aurinko paistaa vielä Suomelle! Tästä olen varma.