talouden tasapainottaminen

Tarja Filatov: Sydän ja järki käsi kädessä

Politiikkaa tehdään ajassa. Maailma muuttuu ja sosialidemokraatit sen mukana.  

Puolueella on arvot, joista ei tingitä. Käytännön politiikassa aika, taloudellinen tilanne ja yhteiskunnan muutos tuottavat erilaisia ratkaisuja. Jopa eduskunnan perustuslakivaliokunnan ratkaisut vaihtelevat olosuhteiden mukaan, vaikka perustuslaki ja sen arvot ovat samoja. 

Sanna Marin teki puolueen puheenjohtajana huipputyötä. Hän ei jäätynyt koronaan, sotaan tai energiakriisiin, vaan etsi rohkeasti ratkaisuja.   

Miettikääpä, jos Marin olisi itsepintaisesti pitänyt talouden kehyksistä kiinni. Ensin olisi etsitty korvaavat säästöt ja vasta sitten tilattu koronarokotteet.  

Suurin osa viime eduskuntakaudella otetusta velasta on koko eduskunnan siunaamaa. Mutta nyt kun kriiseistä on pääosin selvitty, velka onkin velipuoli osalle puolueista ja siitä syytetään sosialidemokraatteja. Samalla kun leimakirves heiluu, unohtuu krediitti hyvästä koronapolitiikasta, yritysten pelastamisesta, työllisyyden vahvistamisesta. Ilman toista ei olisi toista. 

Se mikä toimii kriisin aikana, ei välttämättä toimi normioloissa. Ihmisten odotusarvot muuttuvat. On selvää, että taloutta pitää tasapainottaa. Erilaisia näkemyksiä on aikajänteestä, keinoista ja siitä kehen tasapainotus saa osua kipeimmin.  

Helsingin Sanomien verolaskuri kertoo, että hallituksen veropolitiikka antaa minulle tonnin lisää rahaa vuodessa. Minulle, jolla olisi varaa maksaa tonni enemmän tai useampikin vuodessa talouden tasapainottamisen nimissä.  Ylen laskuri vuorostaan kertoo, että vuokra-asunnossa asuva pienituloinen pariskunta menettää asumistukea 245 euroa eli yli 2 900 euroa vuodessa. 

Taloutta voidaan tasapainottaa oikeudenmukaisemmin 

Työvoiman saatavuus on ratkaisevaa työllisyyden vahvistamisessa. Saatavuus on vaikeutunut ja vaikeutuu, teimmepä mitä tahansa. Tähän aikaan sopii todella huonosti työn epävarmuuden lisääminen, määräaikaisten työsuhteiden lisääminen ja sairauslomapäivien palkattomuus.  

Antti Lindtman on antanut kovan näytön eduskuntaryhmän puheenjohtajana yli puoluerajojen. Hän on kokoava persoona ja ratkaisuhakuinen ihminen. Lujahermoinen ja eteenpäin katsova. Tinkimätön neuvottelija.  

Tässä ajassa SDP ja Suomi tarvitsee Antti Lindtmanin kaltaista henkilöä, jonka ajattelussa sydän ja järki kulkevat sovinnollisesti käsi kädessä.

Tarja Filatov: Miksi Sanna Marin pelottaa?

Kun lukee politiikkauutisia tuntuu, että kaikki ovat Sanna Marinin ja SDP:n kimpussa. Hyvä niin! Se kertoo, että muita puolueita huolettaa. Iso osa kansasta arvostaa Marinia ja saattaa olla SDP:n kanssa samaa mieltä. 

Kun Antti Rinteen hallitusneuvottelut alkoivat rahaa ja raameja ei haluttu asettaa ensimmäisiksi reunaehdoiksi. Vaan haettiin aitoja yhteisiä tavoitteita hallitukselle.  Tästä on syntynyt viime päivien  ”Rahaa on”- keskustelu. 

Hallitusneuvotteluissa tavoitteiden asetannan jälkeen välineitä alettiin sovittaa talouden raameihin.  Päätöksentekovaiheessa hallitusneuvotteluissa oli taloudelliset kehykset ihan kuten muillakin hallituksilla. 

No, sitten tuli korona. Mitä jos koronan levitessä olisi alettu miettiä ensin mistä säästetään, jotta korona-aikana tarpeelliset päätökset voidaan rahoittaa? Korona olisi ottanut vallan, ihmisiä jäänyt vaille hoitoa ja kuollut enemmän, monet firmat olisivat konkurssissa.  Eduskuntakaan ei olisi säästölakeja ehtinyt käsitellä, koska oli ihan tarpeeksi työtä koronalaeissa. 

No, miksi sitten koronan helpottaessa ei säästetty. Kyllä säästettiin. Yli 300 miljoonaa euroa säästöjä nuijittiin pikaisesti kasaan.  Mutta sitten tuli sota Eurooppaan. 

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja asioiden fokus siirtyi siihen, mitä tämä tarkoittaa Suomelle.  Analyysit menivät uusiksi. Venäjän uhka oli suurempi kuin velan. Nato-jäsenyys, puolustuksen ja turvallisuuden vahvistaminen, kyberturva, huoltovarmuus jne. Hallitus ei etsinyt kompensoivia säästöjä, vaan teki turvallisuuspäätöksiä nopeasti.

Tämän jälkeen iski energiakriisi. Hallitus keskittyi varmistamaan, että tulevan talven pakkasia varten on lämpöä ja ihmisillä varaa maksaa lämmöstä. Ei tämäkään ihan helppo rasti ole ollut. 

Näiden kolmen harvinaisen kovan kriisin keskellä Suomi on velkaantunut. Olisiko ihan oikeasti pitänyt etsiä säästöjä ensin ennen kuin koronaa, sotaa, tai energiakriisiä ratkaistaan. Tätä oppositio, etunenässä kokoomus nyt toitottaa.  Olisiko tämän kaiken keskellä pitänyt tehdä leikkauksia sosiaaliturvaan, vaikka ihmiset eivät selvinneet ruoka- ja sähkölaskuistaan.

Minusta vaatimukset ovat kohtuuttomia.  Varsinkin, kun opposition teoreettisissa vaihtoehtobudjeteissa velkataakka oli samalla tasolla. 

Marin on ollut ja on huippupääministeri, mutta ei hänkään sentään yli-ihminen ole.   

Nyt on aika miettiä talouden tasapainottamista. Se on tasapainotettava suhteessa kansainväliseen talouteen. IMF:kin suosittaa Suomelle ”…keskipitkällä aikavälillä tarvitaan vähittäistä julkisen talouden sopeutusta velkasuhteen pienentämiseksi. Toimien tulisi pohjautua meno- ja rakennekartoitusten tuloksiin…” Ei siis linjaa, jossa kertarysäyksellä leikataan julkinen talous tasapainoon.

Jos hoppuilemme liikaa, inhimillinen hinta on liian kova ja yritystenkin kasvu hiipuu. Jos emme tasapainota tarpeeksi, korkolasku on kova ja korot syövät budjetin liikkumavaraa.  

Kun pääsin eduskuntaan valtion velan korkojen hintalappu budjetissa oli noin kolminkertainen verrattuna nykyiseen. Silloin Venäjän kauppa romahti.  Oli vain yksi kriisi.

Vielä viime vuonna korkolasku oli alhaisempi kuin kolmeenkymmeneen vuoteen. Eli ei tämä talouskatastrofi ihan niin suuri ole, mitä oppositio antaa ymmärtää.  

Pitääkö sitten olla huolissaan? Kyllä pitää. 90- luvun alussa työttömyys oli korkealla ja se oli inhimillinen katastrofi, mutta kansantalouden ja kasvun kannalta työttömyys oli resurssi. Osaavaa työvoimaa riitti, kunhan vain saatiin kilpailukyky kuntoon ja saatiinhan se. 

Nyt kasvun pullonkaulana ovat ihmiset. Inhimillisestä resurssista on pulaa, vaikka meillä on työttömyyttä. Siksi panostus koulutukseen ja terveyteen on välttämätöntä.  Maahanmuuttoakin tarvitaan.

Suomi ei vai taantua massatuotannon halpamarkkinoiksi. Meidän on tehtävä asioita fiksummin kuin muut ja panostettava korkean tuottavuuden työhön. Tämä taas vaatii korkeampaa koulutusta ja TKI-panoksia. 

Työttömistä poikkeuksellisen suurella osalla on terveyteen liittyviä esteitä työllistyä osoittaa OECD:n tutkimus. Sairasta työtöntä ei auta työhön työttömyysturvan leikkaus, vaan terveydenhuolto ja kuntoutus, myös uudelleenkoulutus, jos kunto ei kestä sitä toimialaa, jolle on kouluttautunut. 

Työtä pitää osata räätälöidä tekijöille eikä aina vain niin, että tekijää räätälöidään tarjolla olevaan työhön.

Jos laiminlyömme nämä investoinnit, tulevaisuus on musta. Jos leikkaamme koulutuksesta ja terveydenhuollosta se on vielä mustempi.  Jos laiminlyömme talouden sopeuttamisen, tulevaisuus on musta. Tämä musta pyyhitään pois valoisan tulevaisuuden tieltä, kohtuullisella sopeuttamisella ja oikeilla investoinneilla.

Valoisa aurinko paistaa vielä Suomelle! Tästä olen varma.

Tarja Filatov: Velasta ja vastuullisuudesta

Niukkoina aikoina talouspolitiikan arvot nousevat erityisen suureen arvoon. Siksi ei ole yhdentekevää, miten taloutta tasapainotetaan.

Velkasuhteemme on laskenut muutaman vuoden, mutta nyt se on kääntynyt takaisin nousuun. Meidän tulee kääntää velkasuhde lasku-uralle, mutta järkevä aikataulu riippuu itsemme lisäksi kansainvälisistä suhdanteista.

Eurooppalaisittain verraten Suomen velka on kohtuullinen. Se on noin 20 prosenttiyksikköä euromaiden keskiarvoa alhaisempi. 

Lähimmät verrokkimme Ruotsi ja Tanska ovat meitä hieman parempia, mutta toisaalta heillä yksityiset kotitaloudet ovat huomattavasti velkaantuneempia.  

Suomen  työllisyysaste on kokoaikatyöllä mitattuna korkeampi kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Veroaste on puolestaan alhaisempi. Jos meillä olisi  Tanskan verotaso, meillä ei olisi kestävyysvajetta.

Pitkäaikainen työllisyys tavoitteemme 75 prosenttia  on toteutunut. Mutta se ei enää riitä. On kuljettava kohti 80 prosentin työllisyysastetta sekä parannettava työn laatua ja tuottavuutta. Työhyvinvointia on vahvistettava, koska väsynyt ihminen ei kestä muutosta eikä opi uutta.

Kun puhumme velasta, on syytä muistaa, että rahavelka on yksi haasteemme. Lisäksi meillä on osaamisvelkaa, hyvinvointivelkaa ja ilmastovelkaa. Näistä on huolehdittava. Tai lasku on kestämätön. On pidettävä huolta kokonaisuudesta. 

Kasvun kannalta on välttämätöntä panostaa TKI-rahoitukseen, terveyteen ja koulutukseen. 

Näissä panostuksissa on kyse paljon muusta kuin talouskasvusta.  On kysymys arvovalinnoista.

Koulutuksen kautta rakentuu tie tulevaisuuteen. Tie tulevaisuuteen Suomelle ja  tie tulevaisuuteen elämänpolkuaan pohtivalle nuorelle.

Koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta saamme vauhtia vihreään siirtymään ja uusia markkinoita. 

Nämä ovat parhaat lääkkeet kasvun vauhdittamiseen ja samalla paras toivo välttää ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset. 

Yhteinen tavoitteemme on kestävä ja hyvinvoiva elämä tällä  ainutkertaisella planeetalla.  

Vastuullinen taloudenpito tarkoittaa budjettikurin lisäksi kasvun edellytysten kärsivällistä rakentamista sekä inhimillisen pääoman, osaamisen ja osallistumisen kasvattamista. Tätä Suomen Pankki uusimmassa tutkimuksessaan Suomelle suosittaa.  

Vain siten, luonto ja sen rajalliset resurssit huomioiden, voi taloutemme olla pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla.

Suomi on kohdannut monia kriisejä vuosikymmenien varrella. Joka kerta parhaat lääkkeet julkisen talouden tasapainottamiseen on ollut kasvu.  Inhimillinen ja kestävä kasvu.

Ja parhaat lääkkeet pitkän aikavälin kasvuun on koulutus. Koulutus tutista tohtorin hattuun.

Osaamiseen perustuva Suomi uusiutuu ja  kestää maailma myrskyissä. 

Talouden tasapainottaminen on välttämätöntä. Mutta kokoomuksen esittämät leikkaukset ovat mahdottomia hyväksyä. Niissä köyhä kansa maksaa ja hyvätuloiset herkuttelevat.

Sosiaalidemokraatit EIVÄT  ole valmiita leikkaamaan terveys- ja vanhuspalveluista, jotta hyvätuloisille voidaan tehdä veronkevennyksiä. Tehokkuus, tuottavuus ja vaikuttavuushyödyt on kohdennettava palvelujen parantamiseen.

Sosiaalidemokraateista EI ole oikein, että työssäkäyvän pienituloisen lapsiperheen asumistukea leikataan. Työssäkäynnin pitää olla kannattavaa isoissa kaupungeissakin.  

Työttömän kohdalla työttömyysturvan ja asumistuen ja sekä indeksien jäädyttäminen tiputtaa jo toimeentulotuen asiakkaaksi. Samalla ihminen tipahtaa pahaan kannustusloukkuun.

Sosialidemokraateista ON oikein keventää keski- ja pienituloisten tuloverotusta, kunhan samalla verotuottoja lisätään tiivistämällä pääomien veropohjia, puuttumalla verovälttelyyn ja karsimalla verotukia. 

Merkittävä veroasteen alentaminen on uhkapeliä tällaisena aikana.

Sopeuttamiseen tarvitaan tuloja ja menoja, molempia. Velka ei poistu Suomesta ihmisten elämää kurjistamalla. Velka vähenee parhaiten kasvua  työllisyyttä ruokkimalla.