Miltä koti-ikkunastasi avautuma maisema näyttää? Pääseekö lapsesi päiväkotiin lähelle vai viekö matka kohtuuttoman kauan? Onko nuoresi koulun sisäilma puhdas? Voiko koulua käydä kiusaamatta?
Pääsetkö lääkäriin tarvittaessa vai tuuttaako ajanvaraus varattua uudelleen ja uudelleen? Saavatko mummot ja papat tarvitsemansa avun kotiin vai taisteletko epätoivoisesti palvelukotipaikasta? Näihin kysymyksiin etsitään inhimillisiä vastauksia kuntien valtuustoissa.
Suomessa on valmistauduttu kesäkuun kuntavaaleihin poikkeuksellisissa oloissa. Yhä edelleen korona pitää monia Suomen alueita otteessaan. Erityisesti siitä on viime viikkoina kärsinyt Päijät-Häme. Rokotusten eteneminen syö onneksi vääjäämättä tilaa virukselta. Maratonin maali häämöttää, vaikka vaikeita kilometrejä on vielä jäljellä.
Sanna Marinin hallitus päätti, että rokotuksia voidaan kohdentaa alueellisesti pahimmille epidemia-alueille. Toistaiseksi ylimääräisiä rokotuksia on toimitettu vain Päijät-Hämeeseen, jossa tartuntoja on toukokuussa ollut asukaslukuun suhteutettuna muuta maata enemmän. Lisärokotteilla voidaan nopeuttaa ihmisten suojaamista siellä, missä tauti uhkaa eniten paluuta normaaliin.
Jos pelastusrenkaan voi heittää haaksirikossa uimataidottomalle tai uimataitoiselle, niin eikö meistä jokainen valitsisi ensimmäiseksi autettavaksi uimataidottoman? Rokotteilla kannattaa suojata heitä, jotka ovat suurimmassa riskissä.
Sama koskee kuntapolitiikkaa. Meidän on pidettävä huolta jokaisesta, mutta poliittisten päättäjien erityisvastuulla on se, että haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset saavat tarvitsemansa avun. Ei saa olla niin, että vain kovimmin huutavien ääntä kuullaan, koska maan hiljaisilla saattaa olla suurin hätä.
Kuntavaaleissa on puhuttava enemmän tavallisen ihmisen turvallisesta arjesta. Niistä asioista, joista valtuustot päättävät. Kunnissa ei päätetä EU-politiikasta tai kestävyysvajeesta, ei edes polttoaineiden verotuksesta, vaan kyse on meitä kaikkia lähellä olevista asioista.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleen organisoinnin keskellä on syytä muistaa, että ihmisen ei tarvitse tietää, onko hän perusterve vai erikoissairas. Hoitoon on päästävä ja apua on saatava silloin, kun sitä tarvitsee.
Erityisesti mielen hyvinvointiin on panostettava ja huolehdittava siitä, että mielenterveyden häiriöstä kärsivä ihminen ei joudu kamppailemaan kohtuuttomasti saadakseen apua.
Korona on kohdellut meitä kaikkia kovin ottein. Siksi on välttämätöntä panostaa lasten hyvinvointiin, nuorten koulutuksen, harrastuksiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Miina Sillanpään sanoin: Jokainen lapsi on pelastettava elämälle.
Sosialidemokraattina minusta on tärkeää pitää huolta siitä, että kunnissa kaikki palvelut eivät karkaa nettiin. Netti on hyvä lisä, mutta kaikki eivät ole bittipirkkoja, yhä tarvitaan henkilökohtaista palvelua. Pidetään niiden kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten puolta.
Päätöksenteossa on helppo osoittaa ongelmia, ratkaisujen löytäminen on vaikeampaa. Siinä tarvitaan yhteistä sopimisen henkeä. Repijöiden sijaan Suomi tarvitsee nyt turvallisen ja vakaan arjen rakentajia.
Rakennetaan uusia kuntia yhdessä. Toisiamme kuunnellen ja arvostaen. Ihmisiksi.
(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa)