Tarja Filatov: Mikä kirja sai sinut ahmimaan itsensä vauhdilla kannesta kanteen?

Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, mutta on yhä vaikeampi tietää, mikä on totta. 

Lukutaito ei ole vain sitä, että osaa lukea. Se on kykyä ymmärtää ja arvioida, myös kyseenalaistaa lukemaansa. Sen perusta rakennetaan jo lapsuudessa. Lukutaito vaikuttaa koko elämään. Esimerkiksi siihen, miten selviämme opinnoistmme. Kehittyykö meille riittävä lukutaito jatka opinpoluilla peruskoulun jälkeen.

Kirjat avaavat meille uusia maailmoja. Kasvattavat sanavarastoa, kehittävät ajattelua ja auttavat ymmärtämään itseämme ja ympäröivää maailmaa.

Lapsen lukutaidon kannalta kodilla on valtava merkitys. Luetaanko kotona, näkyvätkö kirjat arjessa ja millaisen esimerkin aikuiset lukemisesta antavat, vaikuttaa lasten lukutaitoon ja intoon. Jo puoli tuntia vapaa-ajan lukemista päivässä tukee merkittävästi lukutaidon kehittymistä.

Kaikilla lapsilla ei ole samanlaisia lukemiseen kannustavaa ympäristöä kotoa. Siksi varhaiskasvatuksen, koulujen ja kirjastojen merkitys on niin suuri. Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus löytää itseään kiinnostavaa luettavaa, aikaa ja rauhaa lukemiselle. 

Kattava kirjastoverkko on yksi hienoimmista tasa-arvoteoistamme. Kirjojen ja tiedon äärelle pääsee riippumatta perheen tuloista tai taustasta.

Lukutaito on paljon enemmän kuin tekstin lukemista. Some, uutiset ja verkko tuovat eteemme valtavan määrän tietoa. Mutta kaikki lukemamme ei ole totta. Tarvitsemme kykyä ymmärtää lukemaamme, arvioida lähteitä, tunnistaa informaatiovaikuttamista ja erottaa faktat mielipiteistä ja valheista.

Lukutaito on myös demokratiataito. Se vaikuttaa siihen, millaiset mahdollisuudet meillä on oppia, osallistua yhteiskuntaan ja muodostaa omat mielipiteemme. 

Tekoäly voi muuttaa myös lukutaitoamme. Hyvässä se tuo meille laajemmat mahdollisuudet perehtyä asioihin, myös vierailla meille kiellillä. Mutta se voi myös heikentää lukutaitomme.

Kannattaa kysyä itseltään, miten käy, jos lukee liikaa tekoälyn tuottamia tiivistyksiä? Alanko vältellä pitkiä tekstejä ja lukea vain tekoälyn tiivistyksiä? Kadotanko monivivahteisen tekstin yksityiskohdat, jos tyydyn yhteenvetoihin? Ulkoistanko oman ajatteluni, jos tekoäly argumentoi puolestani? Kärsiikö keskittymiskyky, heikkeneekö muisti, kun valmiiksi paketoituna  saa nopeasti?

Maailmassa, jossa tieto liikkuu nopeammin kuin koskaan, hyvä ja kriittinen lukutaito on ehkä arvokkaampi taito kuin koskaan. Lukutaidon rinnalla tai sisällä tarvitsemme myös tekeälynlukutaitoa. 

Lukemisen ja oivltamisen ilo kuuluu kaikille. Ja ehkä yksi parhaista asioista, joita voimme toisillemme antaa, on innostus tarttua kirjaan niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin.

Mikä kirja sai sinut  unohtamaan muun maailman hetkeksi? Ahmimaan itsensä kannesta kanteen? Itse luin viimeksi lähes yhdeltä istumalta Gianni Sollan Ystävyyden oppimäärän. Karun kaunis.

Hyvää kansainvälistä lukutaitopäivää!

Tarja Filatov: Isoäidin kadonneet elushameet

Mikä kirja on sykähdyttänyt sinua eniten? Nautitko, opitko uutta, innostuitko? Entä onko sinulla tapana lukea iltasatua lapsellesi? Keskusteletteko satujen sisällöstä? 

Oma lempikirjani vaihtelee. Yksi loistokirja, jonka luin kesällä, kertoo ”vähän höppänästä” Vilja-tädistä. Markus Nummen Käräjät kuvaa oivalla tavalla yhteisöä, jossa sattuma määrittelee monen ihmisen kohtalon. Tarina rakentuu lapsen lähdetysten ja oikeusprosessin ympärille ja tietenkin Viljan ajatusten ja muistojen, niiden kadonneidenkin varaan. 

Iltasatuja meillä luettiin kovasti tyttäreni ollessa pieni ja vielä isompanakin. Silloin tosin lukijan ja kuuntelijan rooli vaihtui. Pekka Vuoren Isoäidin kadonneet alushameet luettiin tyttäreni kanssa niin monta kertaa, että numerot loppuu. Tai isoäidin elushameet, kuten lapseni kirjaa kutsui. Ehkä siksi, että alushame oli niin vieras asia. 

Luemme nykyisin enemmän kuin koskaan. Some on täynnä tekstiä ja kuvia. Netistä ja Googlelta voi kysyä mitä tahansa, mutta samalla voi saada vastaukseksi mitä tahansa. Oleellista on, ymmärrämmekö lukemamme. Osaammeko olla lähdekriittisiä, erottaa faktan ja fiktion, oikean ja valemedian. 

Lähes kaikki maailman tieto on ulottuvillamme, mutta sitä käytetään hätiköiden ja valikoidun tiedon varassa tehdään nopeita johtopäätöksiä. Nyt jos koskaan on tarve kriittiselle lukutaidolle ja oppimaan oppimiselle. Omasta kuplasta ulos näkemiselle.  

Maailman muutos, monimutkaiset ongelmat ja uudistuva työelämä edellyttävät entistä parempaa lukutaitoa. Nykypäivänä ei riitä, että osaa lukea ABC-kirjaa.  

Suomessa lukutaitoa pidetään itsestäänselvyytenä ja kaikilla on mahdollisuus oppia lukemaan. Lasten lukutaito on kuitenkin laskenut ja yhä useammalla nuorella on heikko lukutaito. Vanhemmilla on iso vastuu lapsen lukutaidosta. Koulu voi opettaa tavaamaan, mutta koti synnyttää suhteen kirjoihin. 

Maailmassa lukutaito on parantunut ja noin 90 prosenttia nuorista osaa lukea. Mutta yhä yli 770 miljoonaa aikuista on vailla lukutaitoa ja peruskoulun ulkopuolella on 11 prosenttia maailman lapsista. 

Lukutaito on hieno juttu ja lukemisen ymmärtäminen sekä kriittinen lukutaito vielä hienompi. Hyvää kansainvälistä lukutaitopäivää! Lukemisen taidon ja kirjojen ilon ja surun toivoisi voivan koskettaa mahdollisimman montaa meistä!