Korona on opettanut meille paljon modernin yhteiskunnan haavoittuvuudesta. Kun pääsemme eroon tästä pirulaisesta ja jo kiusan aikana, on etsittävä ratkaisuja terveydenhuollon pitkäjänteiseen kantokykyyn.
Tämä on yksi uusien aluevaltuutettujen päänsäryistä. Mistä riittävä määrä ammattilaisia oman alueen terveydenhoitoon, hoivaan ja sosiaalityöhön?
Armeijassa on reserviläisiä. He käyvät normaalisti töissä, mutta ovat käytettävissä kriisissä. Toivottavasti emme joudu ikinä näitä reserviläisiä aktivoimaan.
Hoiva-alalla reservin tarve on erilaista. ”Reserviläiset” roikkuivat pitkään pätkätöissä työn ja työttömyyden välimaastossa. Nyttemmin onneksi osataan vakinaistaa sijaisia, mutta pitkittyneen pandemian aikana tarvittaisiin vielä reservin reserviä.
Korona on tehnyt näkyväksi sen, miten tiukkaan trimmattu ja tehokas julkinen terveydenhuoltomme on. Henkilömitoitukset ovat niukat ja sairastumiset vaarantavat herkästi turvallisen hoidon, jos sijaisia ei löydy.
Tehokkuuden kääntöpuolena on haavoittuvuus, kun kapasiteettia pitäisi äkkiä nostaa yli normaalin varautumistilanteen. Ammattilaisia ei yksinkertaisesti ole saatavilla.
On pidettävä huolta hoivan vetovoimasta ja pitovoimasta. Vetovoimaan kuuluu se, että alalle halutaan. Suomessa koulutuspaikat vielä täyttyvät ja hakijoita on enemmän kuin koulutuspaikkoja.
Mielenkiintoista oli, että tuoreessa yhteishaussa ammattikorkeakoulu Xamkin uuteen englanninkieliseen Nursing-sairaanhoitajakoulutukseen oli 1545 hakijaa, joista ensisijaisia on 237. Tarjolla oli 50 aloituspaikkaa. Lisää ammattilaisia saadaan kouluttamalla. Lisää ammattilaisia saadaan kouluttamalla.
Pitovoimassa meillä on paljon tekemistä.
Erityisesti koronan tuoma työn lisärasitus on saanut monen miettimään alanvaihtoa, jopa lopettamaan työt, vaikka seuraavaa askelta ei vielä ole näkyvissä.
Ammattilaisten saatavuuteen ja riittävyyteen ei ole vippaskonsteja. Tarvitaan parempia työympäristöjä. On kuunneltava tarkkaan hoito- ja hoiva-alan ammattilaisten näkemyksiä.
Nyt erityisesti tes-kierroksen aikana esillä on palkkakysymykset, mutta työssä jaksaminen ja viihtyminen on muutakin. Se on työntekijää arvostavaa ja kuuntelevaa johtamista, viisasta työn organisointia, mahdollisuutta tehdä työnsä hyvin ja kouluttautua lisää ja erikoistua. Se on urakehityksen näkymiä, riittävää henkilöstöä, ammattitaitoon sopivaa työnkuvaa jne.
Palkkausta ei voi sivuuttaa työvoiman saatavuudessa. Ala tarvitsee pitkäaikaisen palkkaohjelman terveydenhoito- ja hoiva-ala ”samapalkkaisuusohjelman”.
Hyvinvointialueiden palkkaharmonisaatio eli palkkojen yhdenvertaisuuden rakentaminen on tehtävä huolella. Ei suoraan vanhan päälle, vaan toimenkuvat uudistaen ja työn vaativuutta aidosti arvioiden. Tämä on vaativa suoritus, mutta hyvin tehtynä se lisää alan houkuttavuutta. Se myös maksaa.
Työssä jaksaminen on työkyvystä huolehtimista. Henkilön jaksamista eläkepäiviin asti voidaan tukea kevennetyllä työllä tai lyhennetyllä työajalla. Julkisella puolella on vielä paljon parannettavaa osatyökykyisten työllistämisessä. Itse asiassa osatyökykyisten työllistäminen on vähentynyt kunnissa. Osatyökykyisen työntekijän hoidon ja kuntoutuksen koordinointi on vähentynyt.
Ei tuhlata ihmistä. Arvostetaan heitäkin, jotka eivät yllä 120 prosenttiseen työpanokseen.