Tarja Filatov: Sen osaavat hanhet

Hyvinvointivaltio on kuin hanhiaura. Hanhista vahvimmat lentävät auran kärjessä ja taittavat tuulen voimaa. Kun kärjessä lentävät hanhet väsyvät, ne vaihtavat paikkaa taustalla lentäneiden kanssa. Hanhet vuorottelevat kärjessä, jotta kenenkään taakka ei kasvaisi liian suureksi. Tämän osaavat hanhet.

Hyvinvointivaltio perustuu siihen, että kaikki vuorotellen kerrytämme yhteistä veropottia ja että jokainen meistä on joskus edunsaajana. 

Kukaan ei synnytä veronmaksajia, vaan vauvoja. Vauvat varttuvat, pääsevät kouluun ja  mahdollisimman moni aikanaan työhön. Lopulta eläkkeelle.  

Meidän on pidettävä huolta lapsista ja nuorista, koska heissä on tulevaisuus. Meidän on pidettävä huolta ikäihmisistä, koska he ovat tämän maan rakentaneet.

Eläkkeellä mahdollisimman monen pitäisi voida elää vielä pitkään täyttä elämää.

Huolenpitoon kuuluu niin toimeentulo kuin hoiva. Nyt ei ole aika jarrutella indekseissä, koska hinnat ovat nousseet eikä korkealle inflaatiolle näy vielä loppua. 

Sote-uudistuksen yksi tavoite on kustannusten nousun hillintä, mutta se ei tapahdu hetkessä. Nyt tarvitaan riittävät resurssit hoitojonojen purkuun, rakennemuutoksen aikaansaamiseksi, integraation toteuttamiseksi. 

Tärkeintä on saada käännettyä kustannusten painopiste korjaavista toimista ennaltaehkäiseviin palveluihin - sairaanhoidosta terveydenhoitoon. 

Muuten emme kykene hillitsemään tulevaisuuden kustannuksia.  

Tarvitsemme elämänkaaren mittaisen huolenpidon, jossa jokainen vuorollaan osallistuu kykyjensä ja varojensa mukaan.

Tarja Filatov: Ammattilaiset, arvokkainta terveydenhuollossamme

Korona on opettanut meille paljon modernin yhteiskunnan haavoittuvuudesta. Kun pääsemme eroon tästä pirulaisesta ja jo kiusan aikana, on etsittävä ratkaisuja terveydenhuollon pitkäjänteiseen kantokykyyn.

Tämä on yksi uusien aluevaltuutettujen päänsäryistä. Mistä riittävä määrä ammattilaisia oman alueen terveydenhoitoon, hoivaan ja sosiaalityöhön?

Armeijassa on reserviläisiä. He käyvät normaalisti töissä, mutta ovat käytettävissä kriisissä. Toivottavasti emme joudu ikinä näitä reserviläisiä aktivoimaan.

Hoiva-alalla reservin tarve on erilaista. ”Reserviläiset” roikkuivat pitkään pätkätöissä työn ja työttömyyden välimaastossa. Nyttemmin onneksi osataan vakinaistaa sijaisia, mutta pitkittyneen pandemian aikana tarvittaisiin vielä reservin reserviä.

Korona on tehnyt näkyväksi sen, miten tiukkaan trimmattu ja tehokas julkinen terveydenhuoltomme on. Henkilömitoitukset ovat niukat ja sairastumiset vaarantavat herkästi turvallisen hoidon, jos sijaisia ei löydy.

Tehokkuuden kääntöpuolena on haavoittuvuus, kun kapasiteettia pitäisi äkkiä nostaa yli normaalin varautumistilanteen. Ammattilaisia ei yksinkertaisesti ole saatavilla.

On pidettävä huolta hoivan vetovoimasta ja pitovoimasta. Vetovoimaan kuuluu se, että alalle halutaan. Suomessa koulutuspaikat vielä täyttyvät ja hakijoita on enemmän kuin koulutuspaikkoja.

Mielenkiintoista oli, että tuoreessa yhteishaussa ammattikorkeakoulu Xamkin uuteen englanninkieliseen Nursing-sairaanhoitajakoulutukseen oli 1545 hakijaa, joista ensisijaisia on 237. Tarjolla oli 50 aloituspaikkaa. Lisää ammattilaisia saadaan kouluttamalla. Lisää ammattilaisia saadaan kouluttamalla.

Pitovoimassa meillä on paljon tekemistä.

Erityisesti koronan tuoma työn lisärasitus on saanut monen miettimään alanvaihtoa, jopa lopettamaan työt, vaikka seuraavaa askelta ei vielä ole näkyvissä.

Ammattilaisten saatavuuteen ja riittävyyteen ei ole vippaskonsteja. Tarvitaan parempia työympäristöjä. On kuunneltava tarkkaan hoito- ja hoiva-alan ammattilaisten näkemyksiä.

Nyt erityisesti tes-kierroksen aikana esillä on palkkakysymykset, mutta työssä jaksaminen ja viihtyminen on muutakin. Se on työntekijää arvostavaa ja kuuntelevaa johtamista, viisasta työn organisointia, mahdollisuutta tehdä työnsä hyvin ja kouluttautua lisää ja erikoistua. Se on urakehityksen näkymiä, riittävää henkilöstöä, ammattitaitoon sopivaa työnkuvaa jne.

Palkkausta ei voi sivuuttaa työvoiman saatavuudessa. Ala tarvitsee pitkäaikaisen palkkaohjelman terveydenhoito- ja hoiva-ala ”samapalkkaisuusohjelman”.

Hyvinvointialueiden palkkaharmonisaatio eli palkkojen yhdenvertaisuuden rakentaminen on tehtävä huolella. Ei suoraan vanhan päälle, vaan toimenkuvat uudistaen ja työn vaativuutta aidosti arvioiden. Tämä on vaativa suoritus, mutta hyvin tehtynä se lisää alan houkuttavuutta. Se myös maksaa.

Työssä jaksaminen on työkyvystä huolehtimista. Henkilön jaksamista eläkepäiviin asti voidaan tukea kevennetyllä työllä tai lyhennetyllä työajalla. Julkisella puolella on vielä paljon parannettavaa osatyökykyisten työllistämisessä. Itse asiassa osatyökykyisten työllistäminen on vähentynyt kunnissa. Osatyökykyisen työntekijän hoidon ja kuntoutuksen koordinointi on vähentynyt.

Ei tuhlata ihmistä. Arvostetaan heitäkin, jotka eivät yllä 120 prosenttiseen työpanokseen.

Tarja Filatov: Työnjaon uudistamisella sote-alalle lisätyövoimaa

Sote-alan osaajapulaan ratkaisuja etsivä työryhmä esitteli ensiaskeleensa ongelman ratkaisuun. Siinä on tuttuja ja kannatettavia asioita koulutuksen, osaamisen ja urakehityksen turvaamisesta.

Hyvän työn edellytysten turvaaminen, jossa on mukana johtamisen kehittäminen, psykososiaalisten riskitekijöiden vähentäminen, työturvallisuuden lisääminen, työssä kohdatun väkivallan ehkäisy ja seksuaalisen väkivallan ja häirinnän kitkeminen ovat kaikki lämpimästi kannatettavia asioita. Jos ohjelmatyö saa lisää potkua tähän työhön uusilla hyvinvointialueilla, niin hyvä.

Ryhmä kiinnittää huomiota työnjakoon. Tämä on tärkeä asia. Meillä on pitkään kuljettu työnkuvissa siihen suuntaan, että ammattiosaajat tekevät yhä enemmän niitä tehtäviä, joita ennen tekivät avustavammissa tehtävissä olevat henkilöt. Tämä on ollut mahdollista, koska vaikkapa digitalisaatio on mahdollistanut sen, että työ, joka ennen vaati enemmän valmistelua, hoituu nyt appseilla ja muutamalla napin painalluksella.

Digitalisaation hyödyt kannattaa ottaa irti organisaatioissa tuottavuushyötyinä ilman muuta. Mutta kannattaa suunnata katse myös toisinpäin. Voisiko työtehtäviä pilkkoa uudella tavalla? Jos tarjolla ei ole valmista moniosaajaa, niin tehtävät jaettaisiin uudelleen. Koulutettaisiin vaativampiin tehtäviin heitä, joilla on halua ja innostusta ja avustaviin tehtäviin heitä, jotka niihin pystyvät. Hoiva-avustaja on tästä kehityksestä yksi jo toteutunut esimerkki.

Tämä polku ei ole helppo, koska siihen liittyy paljon pelkoja. Muistan itse kun hoiva-avustajia alettiin kouluttamaan työvoimapoliittisena koulutuksena. Ratkaisusta tuli paljon kritiikkiä, koska sen pelättiin heikentävän sairaanhoitajien ja lähihoitajien asemaa sekä palkkakehitystä.

Uskoisin, että nyt pelot ovat kaikkoamassa, koska sote-henkilökunnasta on niin suurta pulaa. Työn uutta organisointia on hyvä miettiä työpaikoilla, koska siellä tiedetään parhaiten, miten työtä voidaan jakaa. Tämä ajattelu mahdollistaisi vaatimustasossa alhaalta ylöspäin siirtymisen porras portaalta.

On tärkeää, että eri ammattiryhmät voivat keskittyä työhön, joka on heidän ydinosaamistaan. Tehtävärakenteen tarkasteluun pitää ottaa mukaan muut alalla työskentelevät kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäviä tekevät.

Olisiko aika sote-alan ”samapalkkaisuusohjelmalle”? Palkka ei kuulu poliitikkojen päätäntävaltaan, vaan työmarkkinajärjestöille. Mutta poliitikoille kuuluvat palkkauksen resurssit. Hyvinvointialueiden palkkaharmonisaatioon on varattu resurssia, mutta tarvitsemme lisäksi ohjelman pitkäjänteiseen kilpailukykyisen palkkapolitiikan ja työehtojen luomiseen resurssit. Työn vaativuuden arviointia toimialojen yli ja rohkeaa pohdintaa siitä, millainen kannustinjärjestelmän pitäisi olla, jotta ammattilaisia saadaan sinne, missä heitä kipeimmin tarvitaan.

Tarja Filatov: Niskan jumit avataan, miksi mielen jumissa jää herkästi yksin?

Lähes puolella työttömistä on terveys rajoittaa työnsaantia, kertoo OECD:n tutkimus. Paremmalla terveyspolitiikalla saattaa olla yllättävän suuria työllisyysvaikutuksia, erityisesti mielen hyvinvoinnin parantamisella.

Entäpä jos tulevaisuus todistaa, että nykyhallituksen paras työllisyystoimi on sote-uudistus? Onnistuessaan sote-uudistus voi sitä olla.

Mielenterveysongelmista johtuvat kokonaiskustannukset ovat noin 11 miljardia euroa vuodessa, joista työmarkkinakustannusten osuus on jopa 4,7 miljardia euroa. Mielenterveydestä johtuvat menetykset ovat työnantajalle isompia kuin useimmista muista sairauksista johtuvat kustannukset.

Monia sairauksia voidaan ehkäistä työn henkistä ja sosiaalista kuormitusta vähentämällä. Psykososiaaliset riskit sekä työstressi ovat haastavimpia työterveys- ja työturvallisuusnäkökohtia.

Työpaikkojen tulee vahvistaa työterveysyhteistyötä ja sen avulla pyrkiä tehostamaan terveyden edistämistä sekä työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyä erityisesti psykososiaalisten riskien osalta osana pakollista työpaikoilla tehtävää riskinarviointia.

Fysikaalinen hoito on monella työpaikalla luonteva osa työterveyshuoltoa. Pitäähän jumittuneet hartiat saada auki. Entäpä jumittunut mieli? Ahdistukseen ei yhtä hevin tarjota psykoterapiaa, vaikka varhaista pikaterapiaa tarjoavat työpaikat ovat osoittaneet, että se ehkäisee kustannuksia ja tuo taloudellista hyvää viivan alle. Puhumattakaan inhimillisestä avusta.

Työterveyslaitos on arvioinut eri toimien vaikuttavuutta mielenterveyden ongelmien ehkäisyssä. Liikunnan, psykoterapian sekä osasairauspäivärahan – hyödyllisyydestä löydettiin vahvaa näyttöä.

Yksilöön kohdistuvan tuen lisäksi on syytä panostaa erityisesti työpaikkojen ja yhteiskunnan toimiin. Tällaisia ovat esimerkiksi osallistava työaikasuunnittelu vuorotyössä, työn muokkaus ja työuravalmennuksen lisääminen.

Työvuorolistojen rakentaminen vuorotyössä ei ole ihan yksinkertaista. Moni työpaikka suunnittelee automatisoivansa työvuorolistat ja uskoo säästävänsä kustannuksissa. Kannattaa kuitenkin olla varuillaan, koska hyöty saattaa valua terveydenhuollon kustannuksiin.

Erilaisten toimenpiteiden yhdistäminen sekä yhteistyö työpaikan ja työterveyshuollon välillä ovat avainasemassa, jotta työkyvyn tuki on vaikuttavaa. Mielenterveyden vahvistaminen työpaikalla on vaikuttavinta, kun koko organisaatio on sitoutunut siihen.

Tunnistamme helposti työntekijöiden ja työyhteisön mielenterveyttä vahvistaviksi asioiksi työpaikan myönteisen työilmapiirin sekä kannustavan, toisiinsa luottavan ja yhteisiin tavoitteisiin sitoutuneen työyhteisön. Hyvä ilmapiiri helpottaa avun pyytämistä ja ristiriitojen sovittelua. Tämä puolestaan tukee työntekoa.

Mutta emme niin helposti huomaa, että muutosjohtamisella ja palkitsemisjärjestelmillä ja vaikkapa tiedonkululla on mielenterveydellinen ulottuvuutensa.

Tarvitsemme johtajien ja lähiesimiesten mielenterveysosaamisen vahvistamista sekä konkreettisten mielenterveyttä edistävien toimintamallien levittämistä laajasti työpaikoille.

(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa)