Tarja Filatov: Hallitus lisäsi rahaa hyvinvointialueille - Kokoomus esittää miljardileikkausta

Hyvinvointialueet saavat lisäbudjetissa merkittävän lisäsumman mm. hoitojonojen purkuun. Raha on tervetullutta monesta syystä. Hintojen nousu näkyy tavallisen ihmisen kukkarossa, mutta myös hyvinvointialueilla.

Kustannukset ovat nousseet poikkeuksellisen paljon. Hämeessä yksityisten palvelutuottajien hintojen korotusvaatimukset olivat 14-22 prosenttia. Onneksi neuvottelut eivät ihan näin suuriin korotuksiin päätyneet. Julkisen puolen palkankorotuksiin raha on tarpeen. Energia ja ruokakulut ovat nousseet jne.

Hoitojonot taas ovat koronan vuoksi pahentuneet. Jos niitä ei pureta inhimillinen kärsimys kasvaa ja tulevaisuuden kustannukset kasvavat.

Kustannusten nousua vasten tuntuu uskomattomalta, että kokoomus esittää vaaliohjelmassaan yli miljardin euron leikkausta hyvinvointialueiden rahoitukseen. 

Suomi ikääntyy ja hoivan tarve kasvaa. Paineet  mielenterveyspalveluiden lisäämiseen ja parantamiseen ovat suuret. Panostuksilla  on pitkällä aikavälillä saavutettavissa suuria inhimillisiä hyötyjä ja taloudellisia säästöjä.Miljardin säästöt ovat mahdollisia, mutta eivät vielä ensi vaalikaudella.

Rahoituksesta 150 miljoonan euroa on vapaasti alueilla käytettävissä esim. hoitojonojen purkuun. Jos jonoja saadaan purettua nopeammin, säästämme tulevissa kustannuksissa. Tämä raha ei ole varsinaisesti uutta lisärahaa, mutta sillä ennakoidaan kuntien tilinpäätöksissä tulevaa lisäpottia ennakkoon.

Aitoa lisärahaa on 350 milj. euron valtionosuus hyvinvointialueiden toiminnan vakiinnuttamiseen. Rahan käyttökriteerit ovat valmistelussa, mutta arvio on, että rahat tulisi maaliskuussa. Sen tavoitteena on tukea muutoksen toteuttamista ja vauhdittaa uudistuksella tavoiteltujen hyötyjen aikaansaamista. 

Alueille on myönnetty EU:n elpymisrahastosta 254,8 miljoonaa euroa vuosille 2023-2025 ja lisäksi jo 2022 myönnetyt 34,4 miljoonaa euroa kuntoutus- ja palveluvajeen korjaamiseen. 

Tällä hankerahoituksella alueet ovat purkamassa hoitojonoja ja toteuttamassa toimia, joilla parannetaan palveluiden saatavuutta. Lisäksi tavoitellaan mm. digitaalisten vastaanottojen käyttöönottoa ja mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden asukkaiden ja mielenterveyskuntoutujien palveluiden parantamista.

Osa lehdistöstä on epäillyt, käytetäänkö rahat alueilla viisaasti. Voi sanoa, että kyllä käytetään. Ihmisten hyväksi. Suomalaiset ansaitsevat nykyistä paremmat sosiaali- ja terveyspalvelut.

Tarja Filatov: Työnjaon uudistamisella sote-alalle lisätyövoimaa

Sote-alan osaajapulaan ratkaisuja etsivä työryhmä esitteli ensiaskeleensa ongelman ratkaisuun. Siinä on tuttuja ja kannatettavia asioita koulutuksen, osaamisen ja urakehityksen turvaamisesta.

Hyvän työn edellytysten turvaaminen, jossa on mukana johtamisen kehittäminen, psykososiaalisten riskitekijöiden vähentäminen, työturvallisuuden lisääminen, työssä kohdatun väkivallan ehkäisy ja seksuaalisen väkivallan ja häirinnän kitkeminen ovat kaikki lämpimästi kannatettavia asioita. Jos ohjelmatyö saa lisää potkua tähän työhön uusilla hyvinvointialueilla, niin hyvä.

Ryhmä kiinnittää huomiota työnjakoon. Tämä on tärkeä asia. Meillä on pitkään kuljettu työnkuvissa siihen suuntaan, että ammattiosaajat tekevät yhä enemmän niitä tehtäviä, joita ennen tekivät avustavammissa tehtävissä olevat henkilöt. Tämä on ollut mahdollista, koska vaikkapa digitalisaatio on mahdollistanut sen, että työ, joka ennen vaati enemmän valmistelua, hoituu nyt appseilla ja muutamalla napin painalluksella.

Digitalisaation hyödyt kannattaa ottaa irti organisaatioissa tuottavuushyötyinä ilman muuta. Mutta kannattaa suunnata katse myös toisinpäin. Voisiko työtehtäviä pilkkoa uudella tavalla? Jos tarjolla ei ole valmista moniosaajaa, niin tehtävät jaettaisiin uudelleen. Koulutettaisiin vaativampiin tehtäviin heitä, joilla on halua ja innostusta ja avustaviin tehtäviin heitä, jotka niihin pystyvät. Hoiva-avustaja on tästä kehityksestä yksi jo toteutunut esimerkki.

Tämä polku ei ole helppo, koska siihen liittyy paljon pelkoja. Muistan itse kun hoiva-avustajia alettiin kouluttamaan työvoimapoliittisena koulutuksena. Ratkaisusta tuli paljon kritiikkiä, koska sen pelättiin heikentävän sairaanhoitajien ja lähihoitajien asemaa sekä palkkakehitystä.

Uskoisin, että nyt pelot ovat kaikkoamassa, koska sote-henkilökunnasta on niin suurta pulaa. Työn uutta organisointia on hyvä miettiä työpaikoilla, koska siellä tiedetään parhaiten, miten työtä voidaan jakaa. Tämä ajattelu mahdollistaisi vaatimustasossa alhaalta ylöspäin siirtymisen porras portaalta.

On tärkeää, että eri ammattiryhmät voivat keskittyä työhön, joka on heidän ydinosaamistaan. Tehtävärakenteen tarkasteluun pitää ottaa mukaan muut alalla työskentelevät kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäviä tekevät.

Olisiko aika sote-alan ”samapalkkaisuusohjelmalle”? Palkka ei kuulu poliitikkojen päätäntävaltaan, vaan työmarkkinajärjestöille. Mutta poliitikoille kuuluvat palkkauksen resurssit. Hyvinvointialueiden palkkaharmonisaatioon on varattu resurssia, mutta tarvitsemme lisäksi ohjelman pitkäjänteiseen kilpailukykyisen palkkapolitiikan ja työehtojen luomiseen resurssit. Työn vaativuuden arviointia toimialojen yli ja rohkeaa pohdintaa siitä, millainen kannustinjärjestelmän pitäisi olla, jotta ammattilaisia saadaan sinne, missä heitä kipeimmin tarvitaan.