Sosiaali- ja terveyspalveluissa henkilöstön saatavuus alkaa jo vaikeuttaa palveluiden saatavuutta. Tämä on iso riski koko hoivalle. Korona on tuonut lisää vaikeuskerrointa henkilöstön saatavuudelle ja jaksamiselle.
Sote-alalle arvioidaan tarvittavan vajaassa kymmenessä vuodessa vuoteen 2030 mennessä 170.000 työntekijää. Ja seuraavan 15 vuoden aikana noin 200.000 työntekijää.
Hallitus on säätänyt minimimitoituksia, joilla riittävä henkilöstö pyritään turvaamaan eri palveluissa. Pelkkä päätös ja laki ei riitä. Tarvitaan muita toimia.
Mitoitukset varmasti turvaavat alan työvoiman riittävyyttä. Jos henkilöstöä ei ole riittävästi, osaava väki pakenee keveämpiin töihin. Siksi mitoituksilla on väliä.
Sosiaali- ja terveysministeriön työ poikkihallinnollisessa työryhmässä on tärkeässä roolissa, jotta ratkaisuja löytyy. Itse hahmottelin työvoimakymppiä, jossa on joitain hajatelmia työvoiman saatavuuden turvaamiseksi.
Me tarvitsemme konkreettisen linjauksen sosiaali-, terveys, - ja opetusalan tulevaisuuden työvoimatarpeesta, alan koulutuksen aloituspaikkamäärien lisäämisestä. NOPEASTI!
Työperäisen maahanmuuton käytänteitä pitää parantaa ja käynnistää osaajapulaaloilla osaavan työvoiman kansallinen rekrytointi täydennys- ja kielikoulutuksineen. Rekrytointeja ei voi jättää yksittäisten toimijoiden varaan. Työhön pitää sitoa ammattikorkeakoulut ja toisen asteen oppilaitokset. Esimerkiksi koulutuksen tarjoaminen ulkomailla ja sitä kautta rekrykanavan avaaminen on kokeilemisen arvoista.
Nyt työssä olevien työntekijöiden jaksamisesta sekä työhyvinvoinnista on pidettävä hyvää huolta. Kartoitettava hyvät käytänteet ja luotava hyvinvointialueille ja kuntiin kannusteet ja mekanismit, joilla niitä hyödynnetään.
Työikäisten mahdollisuuksia kehittää työn ohella omaa osaamistaan tulee parantaa ja jatkuvan oppimisen uudistuksen toimenpiteet tulee toimeenpanna pikaisesti. Suurimman pulan ammatteihin pitää räätälöidä koulutuspolku, joka mahdollistaa aiemmin opitun tehokkaan hyödyntämisen, vähän saman idean mukaisesti kuin aiemmin toteutettu sairaanhoitajien täydennyskoulutus lääkäriksi.
Eläkkeellä olevat ovat erinomaisia työntekijöitä pitkän työkokemuksensa ja osaamisensa ansiosta. Monilla aloilla, kuten terveydenhoidossa, eläkkeellä olevat hoitavat jo merkittävän osan erilaisista sijaisuuksista. Eläkkeelle siirtyneiden osallistumista työelämään tulee kannustaa erilaisin toimenpitein mm. verohelpotuksinja luoda mekanismi, jolla jo eläkkeelle siirtyneet halukkaat voivat helposti osallistua työelämään itselleen sopivalla tavalla.
Kehitetään pätevyysvaatimuksia, työnkuvia ja tehtävänkuvia. Jos työlle ei löydy päteviä tekijöitä on perinteisesti koulutettu työvoimaa. Nyt on kehitettävä mekanismeja, joilla työtehtäviä organisoidaan käytettävissä olevalle työvoimalle - se vaatii pätevyysvaatimusten tarkkaa uudelleen arviointia.
Panostetaan julkisen puolen johtamiskoulutukseen ja esimiestyöhön, työhyvinvointiin, työterveyspalveluihin. Huolehditaan urakehityksen mahdollisuudesta. Vahvistetaan jaksamista edistävää työaikakäytäntöä.
Puretaan esteitä digitalisaation paremmaksi hyödyntämiseksi. Esimerkiksi hoitajamitoitussäädöksissä puuttuu kannusteet digitalisaatioon. Pidetään parempaa huolta omaishoitajista, koska he tekevät tärkeää työtä. Samalla he purkavat vanhustenhoivan määrällistä painetta ja työvoiman tarvetta.
Edistetään työturvallisuutta ja ehkäistään työssä kohdattavaa väkivaltaa.
Palkka ei yksi ole ratkaisu eikä se kuulu poliitikkojen päätäntävaltaan, vaan työmarkkinajärjestöille. Mutta poliitikoille kuuluu palkkauksen resurssit. Hyvinvointialueiden palkkaharmonisaatioon on varattu resurssia, mutta tarvitsemme ohjelman pitkäjänteiseen kilpailukykyisen palkkapolitiikan ja työehtojen luomiseen resurssit. Työn vaativuuden arviointia toimialojen yli ja rohkeaa pohdintaa siitä, millainen kannustinjärjestelmän pitäisi olla, jotta ammattilaisia saadaan sinne, missä heitä kipeimmin tarvitaan.