Euroopan neuvoston Nuoret ja media -raportti kuvaa haasteita, joita digitaalinen viestintä tuo. Tässä asiassa kannattaa muistaa, että lasten ja nuorten oikeudet ovat vanhempien ja aikuisten vastuita.
Netti luo verkostoja, rakentaa identiteettiä, vaikuttaa demokratiaan ja muokkaa jopa kokonaisia yhteiskuntia.
Perinteisessä mediassa on on etsitty sananvapauden ja vastuullisuuden tasapainoa, mutta digitaalisessa maailmassa säätely on vielä vaikeampaa.
Millä suojata nuoren tietoja ja yksityisyyttä, kun datasta on kasvanut merkittävä ja arvokas raaka-aine businekselle?
Millä estää vahingollisen materiaalin esimerkiksi laittoman pornografian leviämistä, kun materiaalin tuottajaa ja levittäjän alkuperää on lähes mahdoton jäljittää?
Millä mahdollistaa verkon äärettömän tiedon ja mahdollisuuksien hyödyntäminen turvallisesti?
Millä erottaa fakta valheesta? Millä säilyttää moniäänisyys, kun algoritmit valitsevat puolestamme?
Nuorten kohdalla kyse on vapaudesta ja vastuusta, mutta myös suojelemisen ja kukoistuksen mahdollisuuksien välisestä tasapainosta.
Digitaalista lukutaito on tärkeä väline, jolla nuoret voivat paremmin ymmärtää, mitä heidän toimistaan verkossa seuraa.
Koulu on avainasemassa siinä, että nuoret oppijat saavat tietoa yksityisyyden suojaamisesta, profiloinnin ja manipuloinnin mahdollisuuksista sekä internetin käytön pitkän aikavälin vaikutuksista.
Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan opettajista 85 prosenttia oli sitä mieltä, että opetussuunnitelman tulisi sisältää aiheita datataloudesta. Saman aikaan 72 prosenttia kertoo, että opetussuunnitelmassa ei ole mitään aiheeseen liittyvää.
Opettajista 59 prosenttia kokee, että heidän omat digitaaliset taitonsa ovat hyvät, mutta samaan aikaan vain 24 prosenttia kertoi ymmärtävänsä, kuinka dataa kerätään ja hyödynnetään.
Oleellista on siis kysyä, miten kouluttaa kouluttajia?
Toinen tärkeä keino on luoda nuorille turvallisia digitaalisia palveluja. Yksi mahdollisuus on Reilun kaupan sertifiointimerkin (Fair Trade Label) kaltainen ”reilun datan merkki”, joka helpottaisi kestävällä tavalla toimivien digitaalisten palvelujen tunnistamista.
Ikävä kyllä yritykset eivät näe tätä positiivisen markkinoinnin keinona, koska Suomessa vain 1/3 yrityksistä kannattaa sertifiointia.
Digitaalisessa maailmassa on tärkeää tietää, miten ihmisten henkilökohtaista dataa käytetään. Käyttöehtojen tulee olla selkeät ja helppokäyttöiset. Yksilön pitää voida hyväksyä ja kieltäytyä henkilökohtaisen datansa myymisestä/luovuttamisesta kolmansille osapuolille ja saada tieto siitä, mitä tietoja hänestä on kertynyt.
Ja mikä tärkeintä erityisesti nuorten kannalta ihmisen voida helposti tuhota itsestään kertynyt data.
Nämä samat asiat on listattu Euroopan unionin tietosuoja-asetuksessa, mutta elävässä elämässä säännöt eivät toimi.
Jo olemassa olevasta säätelystä pitäisi tehdä arjessa toimivampaa.