Minut kutsuttiin Helsingin päärautatieaseman "Näköaloja kansallismaisemaan" -kuvakeräykseen ja pitämään pieni puhe omasta kuvastani.
Ohjelma alkoi Hassan Maikalin musiikkivideolla. Hassan lauloi Vexi Salmen ja Kassu Halosen Maailma on kaunis kappaleen Kolin klassisissa lumisissa maisemissa ja ympäri Suomea. Koskettava esitys. Tuntui julmalta mennä pitämään omaa puhetta upean esityksen jälkeen.
Suo, metsä ja vesi on kaikki minua puhuttelevia elementtejä. Ja tietenkin valo.
Valitsin blogissa olevan kännykkäräpsyn kuvaksi tuohon tapahtumaan.
Erityisesti suot ovat aina kiehtoneet minua. Suomesta 1/3 on alun perin ollut suota.
Ehkä viehätys juontaa juurensa lapsuuden karpaloretkiin.
Suo oli jännittävä, ehkä vähän pelottavakin ja karpalot suurta herkkuani.
Suo on ikoninen elementti monelle Pohjantähtensä lukeneelle.
Alussa oli suo kuokka ja Jussi. Kovalla työllä suosta sai leivän lähteen.
Myöhemmin turve oli energiana ja kotienkin lämmittäjänä merkityksellinen.
Suo on luonnon supervoima ja aikojen vaihtuessa se käyttää voimaansa eri asioihin.
Nyt elämme uutta aikaa.
Suot toimivat hiilinieluina, jotka sitovat ilmakehän hiilidioksidia ja hidastavat ilmastonmuutosta.
Suot toimivat vesien suodattajina, puhdistaen ja pidättäen valumavesiä.
Suot suojelevat tulvilta ja tasapainottavat vesistöjemme tilaa, mikä on erityisen tärkeää muuttuvassa ilmastossa.
Valitettavasti suot ovat uhanalainen kansallismaisemamme osa. Yli puolet Suomen alkuperäisistä soista on ojitettu ja erityisesti Etelä-Suomen suot ovat kärsineet. Jopa 80 % suotyypeistä on Etelä-Suomessa uhanalaisia.
Nyt haasteenamme on soiden ennallistaminen eli soiden palauttaminen luonnontilaan. Ennallistaminen on yksi keino hillitä ilmastonmuutosta.
Ennallistaminen ei tapahdu itsestään. Se vaatii poliittista tahtoa, taloudellisia resursseja ja ennen kaikkea ymmärrystä siitä, että suo on enemmän kuin vain maa-alue. Se on elävä, hengittävä osa yhteistä ekosysteemiämme.
Turvasatama monille lajeille, jotka eivät menesty muualla. Ne ovat sopeutuneet juuri soiden ainutlaatuisiin olosuhteisiin.
Kansanperinteessä suot olivat pyhiä paikkoja, joissa rajat tämän- ja tuonpuoleisen välillä hämärtyivät. Suot ovat syvällä kulttuurissamme, osa sitä, keitä olemme
Suot ovat inspiroineet taiteilijoita, kirjailijoita ja muusikoita.
Suot ovat siis enemmän kuin maa-alueita: ne ovat tarinoiden ja tunteiden lähteitä.
Itse asiassa kuvani on Suomussalmelta Vuokin kylästä. Kirkon pihalta.
Suomussalmi ja sen syrjäiset kylät ovat Pakko sanoa -monologifestivaalin ainutkertaista ympäristöä.
Ainutlaatuinen on festivaalikin. Pakko sanoa on ihan omansa. Sitä ei voi selittää, se pitää kokea. Suosittelen.
(Näyttely on esillä sivustolla https://paarautatieasema.fi/nakoaloja-kansallismaisemaan ainakin tämän vuoden loppuun - ja jos kuvakollaasi saa innostuneen vastaanoton, sitä saatetaan jatkaa.
Kuvat tulevat olemaan heijastettuna viikon verran päärautatieasemalla 9.12. alkaen. Kuvat ovat esillä kollaasissa yksitellen, peräkkäin ja kuvaajan nimi on kuvassa mainittu.
Vaikuttajilta tulee kuvakollaasiin noin 150-200 kuvaa - ja sen jälkeen kuvakeräys avautuu 6.-8.12. kaikille suomalaisille, jolloin jokaisella on mahdollisuus lähettää oma näkemyksensä Kansallismaisemasta.)