Liian terve työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta liian sairas päästäkseen työhön. Luulen, että moni pitkään työttömänä ollut kokee, että työelämän vaatimukset ovat liian kovia omaan toimintakykyyn nähden. Samalla kokee tippuvansa järjestelmien väliin.
Palvelut tulevat liian usein sosialiturvaetuuden mukaisesti, ei työttömän ihmisen tarpeen mukaan. Lisäksi palveluita ylipäätään on liian heikosti tarjolla ja yhteiskunnan velvoite tarjota työllistymistä edistäviä palveluita on melko ohut.
Olin tänään paneelissa, jossa käsiteltiin työttömien tosiasiallista työkyvyttömyyttä.
Ollessani työministerinä tämä problematiikka tuli liiankin tutuksi. Olin mukana erään työllisyyshankkeen tilaisuudessa, jossa asiakkaista suurempi osa kuoli hankkeen aikana kuin työllistyi. Tämä julma esimerkki kertoi siitä, kuinka heikossa terveydellisessä kunnossa olevia ihmisiä yritettiin työllistää.
Rakensimme silloin työttömien terveystarkastukset ja ns. ELMA-mallin, jolla autettiin työtöntä selvittämään, olisiko hänellä oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Monella oli.
Työvoiman monialainen palvelu syntyi tuolloin: työvoimapalvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä Kelan kuntoutustuet tuotiin yhteen.
Teimmepä myös kertaratkaisun, jonka avulla pitkään työttömänä olleet ikääntyneet työttömät saivat oikeuden eläkkeeseen ilman työkyvyttömyyteen liittyvää diagnoosia. Nämä kaikki mallit on sittemmin purettu. Ja tuntuu, että historia toistaa itseään. Nyt puhutaan samoista välineistä jälleen.
Olivatpa tämän ajan välineet mitä tahansa, niiden on tunnistettava asiakkaiden moninaisuus ja hyväksyttävä tulosten vaihtelevuus.
Nykyisissä massatyöttömyyden oloissa ihmisiä ei ehditä auttaa riittävästi, ikääntyneiden työllisyysaste on parantunut paljon, mutta samalla ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömyys kasvaa.
Työttömyysturvalta odotetaan yhä kaikkien ihmisten työllistyvän avoimille työmarkkinoille, vaikka joukossa on paljon ihmisiä, joiden kohdalla tervehtyminen, kuntoutuminen ja elämän hallinnan saavuttaminen pitäisi olla ensisijaisia tavoitteita. Työllistyminen sitten seuraavalla portaalla. Kannustekeskustelu tunnistaa vain työllistymisen ja entistä enemmän kokoaikatyöllistymisen, ei muita tavoitteita.
Työmarkkinatuki, nyttemmin yleistuki, pitää sisällään monenkuntoisia ihmisiä, hallituksen toimeentulotukiuudistuksen jälkeen yhä enemmän myös kokoaikatyöhön tai ylipäätään työhön kykenemättömiä ihmisiä. Mutta yhteiskunta hyväksyy vain yhden päämäärän työllistymisen.
Olisi jo aika tunnustaa, että kaikkien kohdalla ensisijainen tavoite ei ole avoimille työmarkkinoille sijoittuminen, vaan terveyteen ja työkykyyn liittyvät tavoitteet. Tämä toimintakykyyn liittyvät tavoitteet pitäisi myös hyväksyä tuloksiksi.
Suomessa on totuttu siihen, että työntekijää ”jumpataan”, jotta hän sopisi tarjolla oleviin työpaikkoihin. Ihmistä yritetään muokata työhön sopivaksi, vaikka yhtä lailla työtä pitää räätälöidä ihmiselle sopivaksi. Kaikki eivät pärjää kilpailluilla avoimilla työmarkkinoilla, mutta heillä voi silti olla paljon annettavaa hyvinvointivaltiolle. Siksi välityömarkkinat kannattaa elvyttää. Niiden avulla voidaan tukea sotepalveluita ja tuoda ihmisille merkityksellistä tekemistä ja pitää ihmiset paremmin osallisina.