”Miten osaa olla vanha, kun on vastikään oppinut olemaan nuori?” Näin kysyi kirjailija Eeva Kilpi. Kysymys on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Suomi on yksi maailman ikääntyneimmistä maista. Pidentynyt elinikä on osoitus onnistumisesta. Terveydenhuoltomme on tehnyt hyvää työtä ja pidentänyt elämää.
Mutta pidempi elämä ei yksin riitä. Ratkaisevaa on, millaisena ja miten täyttä elämää pystymme elämään ikääntyessämme.
Ikääntyneet ihmiset ovat suuri voimavara yhteiskunnalle.
Neljä viidestä isovanhemmasta tukee lapsiperheiden arkea.
Ystäväni oli Brysselissä arvostetussa ja hyvin palkatussa työssä, mutta hän palasi takaisin Suomeen. Kun kysyin miksi, hän vastasi, että siellä ei ole isovanhempia – pienten lasten perheelle arvokasta tukea.
Omaishoitajat tekevät rahassa mittaamattoman arvokasta työtä.
Ikäihmisten hoivapaikat eivät ikinä saisi riittävää määrää työntekijöitä, jos kaikki hoidettaisiin ympärivuorokautisessa hoivassa.
Vapaaehtoistyössä aktiivisia ovat ikääntyneet ihmiset. Moni aloittaa uuden uran toisten auttajana, kun jää eläkkeelle.
Tämä rollaattorimarssi on oodi hyvälle ikääntymiselle. Kunnianosoitus ikäihmisille – mutta ehkä hätähuuto riittävien sekä laadukkaiden palvelujen ja tuen puolesta.
Viime vuosikymmenten aikana maailma on todella keskittynyt ihmisten fyysiseen hyvinvointiin.
Sairauksia ja niiden parannuskeinoja tutkitaan paljon. Elinajan odote on kasvanut.
Kaiken tämän edistyksen keskellä olemme panostaneet aivan liian vähän ikäihmisten elämänlaadun parantamiseen ja vanhusten hyvinvoinnin kehittämiseen – kuntoutukseen ja ennakointiin.
Koska elämme kauemmin, saamamme lisävuodet tulisi olla laatuaikaa.
Kun puhumme ikääntymisestä, puhumme lopulta elämästä kokonaisuutena. Me kaikki vanhenemme heti synnyttyämme tasaista tahtia.
Puhumme siitä, millaiseksi elämämme rakennamme vuosien varrella ja millaisena sen kohtaamme vanhempana.
Ja siitä, miten yhteiskunta kohtelee ikääntyneitä ihmisiä.
Hyvä vanhuus ei tarkoita pelkästään monia ikävuosia.
Se tarkoittaa arvokasta, turvallista ja merkityksellistä elämää silloin, kun omat voimat vähenevät.
Hyvä vanhuus on aikaa, jolloin ihmisellä on oikeus olla oma itsensä – ei pelkkä hoivan kohde, vaan edelleen täysivaltainen ihminen, jolla on oma historia, oikeutettuja toiveita ja oma ääni.
Siksi tarvitsemme toimia, joilla turvataan itsemääräämisoikeus ikäihmisten palveluissa.
Yksi hyvän ikääntymisen tärkeimmistä tekijöistä on koko elämän mittainen yhteys toisiin ihmisiin.
Yksinäisyys voi satuttaa enemmän kuin mikään fyysinen vaiva.
Siksi meidän jokaisen vastuulla on huolehtia siitä, että kukaan ei jää näkymättömäksi.
Me tarvitsemme toisiamme – muksusta mummoon ja vauvasta vaariin.
Hyvä vanhuus on turvallisuutta.
Se tarkoittaa sitä, että apua on saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan.
Se tarkoittaa, että arki on ennakoitavaa ja luotettavaa.
Se on luottamusta siihen, ettei tarvitse pärjätä yksin.
Hyvä ikääntyminen on ennen kaikkea elämän merkityksellisyyttä loppuun asti.
Ihminen tarvitsee tunteen siitä, että on tärkeä – että hänen kokemuksensa ja elämänviisautensa ovat tärkeitä.
Tämä tarve ei lopu vuosien karttuessa.
Hyvään ikääntymiseen kuuluu tunne osallisuudesta ja mahdollisuuksista vaikuttaa.
Ikäihmiset kokevat osattomuutta demokraattisessa vaikuttamisessa, kertoo tuore sukupolvibarometri.
Ei mikään ihme, koska ikääntymiseen liittyvä julkinen puhe on liian usein ongelmakeskeistä tai alistavaa.
Tämä hieno rollaattorimarssi haluaa muuttaa negatiivisen puheen suuntaa.
Kertoa voimavaroista, pelkäämättä puhua ongelmista.
Sukupolvibarometrin mukaan eri sukupolvet haluavat kohdata enemmän toisiaan.
Kohtaamiset lisäisivät keskinäistä ymmärrystä ja vahvistaisivat osallisuutta.
Ihmiset elävät pidempään, ja se edellyttää lisää foorumeita, joissa eri-ikäiset ihmiset voivat osallistua ja kohdata toisiaan.
Lailla ei voi säätää ystävyydestä eikä rahalla voi ystäviä ostaa, mutta yhteiskunnan tehtävä on tarjota foorumeita yhteisöllisyydelle, jossa ystävyyksiä voi syntyä.
Järjestöjen toiminta on tästä yksi hyvä esimerkki.
Järjestöt tavoittavat ja tarjoavat myös apua heille, joita virallinen Suomi ei tavoita.
Järjestöt pitävät heidän puoltaan, joiden oma ääni ei aina kuulu.
Mutta yksinäisyyden ehkäisy on meidän kaikkien vastuulla.
Hyvät kuulijat,
Vanhuus ei ole elämän sivulause, vaan yksi elämän tärkeistä luvuista.
Me voimme kaikki vaikuttaa siihen, millaiseksi vanhuus muodostuu – niin omamme kuin muidenkin.
Rakennamme sitä arjen teoilla, asenteilla ja päätöksillä jo tänään ja tulevaisuudessa.
Hyvä vanhuus ei synny sattumalta. Se syntyy kunnioituksesta, huolenpidosta ja siitä, että näemme toisissamme ihmisen iästä riippumatta.
Kun rakennamme mahdollisuutta hyvään ikääntymiseen, on muistettava, että ikäihmiset eivät ole yhtenäinen joukko.
Yhä useampi elää aktiivista, osallistuvaa elämää. Ikääntyneet ovat voimavara perheissä, vapaaehtoistyössä, järjestöissä ja työelämässäkin.
Samaan aikaan, kun toiset elävät uudelleen elämänsä kevättä, kaikkein hauraimpien ikäihmisten arki on yhä raskaampaa.
Kotihoidon asiakkaat tarvitsevat entistä enemmän apua ja tukea.
On hämmentävää, että valtakunnan tasolla kotihoidon asiakkaita on vähemmän kuin aiemmin, vaikka Suomi ikääntyy – ja vaikka paremman kotihoivan piti ehkäistä ympärivuorokautisen hoivan tarvetta.
Eihän sen niin pitänyt mennä.
Ympärivuorokautiseen hoivaan ei aina pääse silloin, kun tarve on ilmeinen.
Eihän se niin saa mennä.
Turvallisuudesta puhutaan paljon ja isoon ääneen tänä viheliäisenä aikana, mutta arjen turvallisuus kaatuu jonoihin ja liian tiukkoihin kriteereihin.
Yhteisöllinen asuminen on ilman pelisääntöjä paikoittain melkoinen maksujen villi länsi.
Eihän se niin saa olla.
Tarvitsemme lainsäädäntöä, joka määrittää maksut ja turvaa sisällön.
Hyvät rollaattorimarssilaiset,
Koti on hyvä paikka asua – mutta se ei saa muuttua pelottavaksi paikaksi.
Suomi valittiin jälleen maailman onnellisimmaksi maaksi.
Kärkisijamme kertoo, että olemme monessa onnistuneet. Hyvinvointivaltion rakenteet ovat turvanneet elämän riskeissä.
Meidän kannattaa olla iloisia vertailun tuloksista, mutta emme voi olla tyytyväisiä, koska onnellisuus ei jakaudu tasan.
Epävarmuus on alkanut näkyä ihmisten ajatuksissa. Luottamusindeksi syöksyy alaspäin.
Ikääntyneistä enää viidennes uskoo, että he saavat aikanaan tarvitsemansa hoivan.
Kannattaa muistaa, että onnellisuus ei synny sattumalta.
Se rakennetaan yhdessä ja ennen muuta pitämällä kaikki mukana.
Ei riitä, että olemme hyvä maa kahdelle kolmasosalle suomalaisista.
Arvoisa yleisö,
Hyvinvointialueiden säästöpaineissa katse kääntyy teknologiaan. Turvanapit, lääkerobotit ja etäyhteydet voivat helpottaa arkea. Mutta teknologia ei korvaa ihmistä.
Teknologia ei taputa lohduttavasti olkapäälle eikä tekoäly ole aidosti empaattinen. Me tarvitsemme toisiamme ihmisinä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita uudistettaessa on huolehdittava siitä, että ihmiset eivät syrjäydy palveluista puutteellisten digitaitojen vuoksi.
Uutta teknologiaa on käytettävä ehdottomasti enemmän terveys- ja hoivapalvelujen henkilökunnan työn helpottamiseksi, mutta harkiten palveluja käyttävien ihmisten kohdalla.
Digipalvelut ovat ajasta ja paikasta riippumattomia. Ne säästävät resursseja ja tuovat tehokkuutta. Jos palvelun tarvitsijan digitaidot eivät riitä, hyöty kääntyy haitaksi.
On muistettava, että kasvokkaista palvelua tarvitaan yhä.
Digi on mahdollisuus. Sen avulla melkein koko maailma on auki omassa kodissasi.
Digitalisaation ansiosta kauppareissun, viranomaispalvelun ja joskus jopa lääkärissä käynnin voi hoitaa kotona keittiön pöydän ääressä, jos osaa netin kieltä ja kiemuroita.
Isäni, joka on yhdeksänkymppinen, laittoi muutama vuosi sitten viestin, että soita heti.
Hätäännyin, koska hän ei yleensä laita sellaisia viestejä.
Kun pääsin soittamaan, puhelimeen vastasi rauhallinen isäni ja totesi, ettei tässä enää mitään. Hän olisi vain kysynyt, miten granaattiomena kuoritaan, mutta löysi ohjeen YouTubesta.
Ikäihminenkin voi oppia, mutta kaikki eivät ole saaneet bittivirtaa geeniperintönä.
Eikä kaikkien tarvitse osata puhua digiä.
Eivätkä kaikki halua oppia.
Taustalla voi olla digimaailman vieraus, pelko tietoturvasta, pelko identiteettivarkaudesta tai siitä, että virhe tulee kalliiksi.
On kehitettävä digitaalisia palveluita, jotka osaavat puhua paremmin mummoa ja pappaa.
Hyvät ystävät,
Arvokas ikääntyminen edellyttää toimivaa terveydenhoitoa, riittävää kotihoitoa ja oikea-aikaista pääsyä hoivaan.
Se edellyttää päätöksiä, joissa ihmisen arvosta ei säästetä.
Ihmisillä on oikeus elää täyttä elämää kaikenikäisinä.
Ikääntyminen on onnistumisen merkki.
Ikääntyminen ei ole ongelma.
Se, että meillä on liian vähän työikäisiä, on.
Ja se, että kaikille ei ole töitä, vaikka hoivassa on tekemisen tarvetta yllin kyllin.
Kiitos kaikille rollaattorimarssille osallistuneille. Toivon teille hyviä kohtaamisia.
Kiitos siitä, että pidätte ääntä – koska kaikki eivät jaksa.
Kiitos siitä, että tuotatte ikäihmisten ongelmia näkyviksi ja puutteita esiin, koska liian helposti asiat ovat teoriassa hyvin, mutta elävä elämä ei tottele teorioita.
Kiitos siitä, että muistutatte ikääntymisen voimavaroista, koska tavoitteenamme pitää olla hyvä Suomi kaikille.
Iso kiitos järjestöille ja järjestöjen aktiiveille, koska te teette tällaiset tapahtumat mahdollisiksi, rollaattoreilla ja ilman.
(Puheeni Hämeenlinnan Rollaattorimarssilla perjantaina 8.5.)