Nuorten aikuisten työuupumus tai kohonnut työuupumusriski koskee jo joka neljättä alle 36-vuotiasta Suomessa. Helsingin Sanomat uutisoi asiasta maanantaina 20.2. Luku on pysäyttävä!
Mielenterveyden häiriöt ovat tällä hetkellä merkittävä ja kasvava syy sairaspoissaoloihin työpaikoilla. Niistä koituu työnantajille miljardikustannukset vuositasolla.
Ihmisen työpanos ei voi olla aina yli 100-prosenttinen. Jos huippusuoritusta vaaditaan jatkuvasti, kamelin selkä katkeaa. Fyysinen työsuojelumme on huipputasoista, tehdään mielen hyvinvoinnin suojelusta huippua.
Panostuksemme mielenterveyden palveluihin ovat eurooppalaisittain alhainen ja kustannukset sairauspoissaolojen sekä työkyvyttömyyseläkkeiden suuresta lukumäärästä johtuen korkeimpia.
Painopiste on käännettävä toisinpäin. Kyse on hyvinvointitalouteen investoinnista, jolla voidaan saavuttaa suuret säästöt. Myönteisen vanhemmuuden tukeminen on yksi tehokas keino ongelmien ehkäisyssä.
Mielenterveys rakentuu lapsuudessa, siksi varhaiset mielenterveyttä edistävät toimet ovat tehokkaimpia. Noin puolet masennustiloista ja ahdistuneisuushäiriöistä on ehkäistävissä toimilla, joita kohdistetaan lapsiin ja nuoriin. Elämänpituisessa tarkastelussa varhain tehdyt mielenterveyteen kohdistuvien sijoitusten tuotto on monikymmenkertainen.
Työelämän joustavuutta tulee lisätä. Yksi keskeinen toimi on vaikuttaa siihen, että työntekijä voi jatkossa vaikuttaa työaikaansa paremmin. Lisäksi perheiden arkea ja vanhemmuutta tulee tukea perheystävällisellä työkulttuurilla, joka tarkoittaa erilaisten elämäntilanteiden huomioimista osana työpaikan käytäntöjä.
Palveluiden ja työpaikan tulee joustaa, jotta vanhemmat voivat osallistua esimerkiksi perhekohtaisiin terveystarkastuksiin ja saada apua ennen ongelmien ja kuormituksen kärjistymistä.
Erityisesti nuorten naisten mielenterveyden ongelmat mm. ahdistus on kasvanut. Miehillä kasvua on ollut vähemmän. Selvitykset kertovat, että merkittävä syy on sukupuolen mukaan jakautuneet työmarkkinat. Alakohtaisesti ja työpaikkakohtaisesti tarkasteltuna erot sukupuolten välillä eivät ole merkittäviä, siksi työpaikoilla on iso merkitys.
Työpaikoilla tulee panostaa työuupumuksen tunnistamiseen. Toimintaketjun pitää olla kunnossa aina ennaltaehkäisemisestä säännöllisiin arviointeihin. Tässä työterveyspalveluilla on olennainen asema työyhteisöissä. Työnantajan velvollisuuksista psykososiaalisen kuormituksen ennaltaehkäisyssä, tunnistamisessa ja arvioimisessa on saatava selkeät käytänteet ja velvoitteet. Lisäksi työterveyshuollon ja muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden roolia työhön paluussa tulee vahvistaa.
Parempi mielenterveyspolitiikka on kovaa työllisyyspolitiikkaa, sillä turvataan työvoiman riittävyyttä ja säästetään työnantajan ja koko yhteiskunnan kustannuksia. Puhumattakaan inhimillisistä vaikutuksista.
Masennustilat ja muut mielialahäiriöt aiheuttavat vuosittain noin 3 miljoonaa sairauspäivärahapäivää. Tämä maksaa Kelalle n. 153 miljoonaa ja ahdistuneisuushäiriöt n. 1,5 miljoonaa sairauspäivärahapäivää, jonka kustannus puolestaan Kelalle n. 86 miljoonaa. Tiedot on Kelan sairausvakuutustilastosta vuodelta 2021.
Ensisijaista hoitoa, lyhytpsykoterapiaa, ei käytännössä ole tarjolla perusterveydenhuollossa. Tutkimustiedon perusteella voidaan arvioida, että n. 20 % masennustiloista on aikuisiässä ehkäistävissä keskusteluhoidon keinoin. Suomessa työterveyshuollossa tarjottu lyhytpsykoterapia on vähentänyt sairauslomapäivä kolmanneksella.
Vuositasolla Kelalle syntyy noin n. 50 miljoonan säästöt sairauspäivärahoissa. Tämän lisäksi tulevat työnantajien säästöt, n. 100 miljoonaa vuodessa eli 700 000 työpäivää. Arvio on varovainen, koska työnantajalla saattaa lisäksi olla muita kuluja, esimerkiksi sijaisesta, joita tässä ei ole huomioitu.
Säästöjen lisäksi pitää ottaa huomioon verotulot. Niiden arvioidaan kasvavan parisenkymmentä miljoonaa euroa.
Mitä tapahtuisi, jos panostaisimme enemmän? Saisimme silkkaa säästöä.