Määräaikaisten työsuhteiden salliminen ilman perustetta on iso askel kohti epävarmempaa työelämää. Varsinkin kun irtisanomissuojaa on myös heikennetty.
Suomalainen työelämä on pitkään rakentunut tasapainolle joustavuuden ja työntekijöiden turvan välillä. Työntekijä on työsuhteessa heikompi osapuoli ja siksi kansainväliset sopimukset suojaavat työntekijää. Esimerkiksi EU:n määräaikaisdirektiivin tarkoituksena on vähentää määräaikaisten työsopimusten käyttöä.
Joustoa toki tarvitaan, jotta yritykset ovat kannattavia. Mutta tarve tulee olla perusteltu.
Tasapaino on alkanut horjua rajusti, kun Orpon-Purran hallitus on tuonut lukuisia uudistuksia tai oikeammin vanhennuksia, jotka heikentävät työntekijän asemaa.
Nykyisin määräaikainen työsopimus edellyttää perusteltua syytä, kuten sijaisuuden, projektityön tai kausiluonteisen työn. Jatkossa työnantaja voisi palkata määräaikaisesti ilman perustetta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että vakituisen työsuhteen sijaan yhä useampi työntekijä päätyy määräaikaiseksi.
Kyse ei ole yhdentekevästä asiasta. Pätkätyöt synnyttävät pätkäelämää.
Epävarma työsuhde vaikeuttaa tulevaisuuden suunnittelua. Asunnon ostaminen, perheen perustaminen tai jopa lomien suunnittelu voivat tuntua riskialttiilta, jos työsuhteen jatkumisesta ei ole varmuutta.
Lisäksi määräaikaisessa työsuhteessa oleva työntekijä on usein heikommassa neuvotteluasemassa. On vaikeampi tuoda esiin epäkohtia työpaikalla tai vaatia parempia ehtoja, jos pelkona on, ettei sopimusta uusita.
Muutokselle ei pystytä osoittamaan työllisyysvaikutusta. Mutta, jos vakituiset työsuhteet vähentyvät ja tilalle syntyy epävarmempia, lyhyempiä työsuhteita. Pitkällä aikavälillä tämä heikentää työn tuottavuutta, työhyvinvointia ja sitoutumista. Pätkätyöt synnyttävät herkästi hetken moraalia.
Lakiesityksessä myönnetään, että se lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Tasa-arvovaltuutettu on todennut, että valtaosa raskaus- ja perhevapaa syrjinnästä liittyy määräaikaisiin työsuhteisiin. Alhaisen syntyvyyden Suomessa lakimuutos on silkkaa typeryyttä.
Muutos vaikuttaa eniten naisiin ja nuoriin ja niihin, jotka ovat vasta tulossa työmarkkinoille. Heidän asemansa on jo valmiiksi epävarmempi ja määräaikaisuuksien lisääntyminen voi lukita heidät epävarmuuden kierteeseen vuosiksi.
Tämän tiedämme 90-luvun laman määräaikaisista työsuhteista. Erityisesti nuorten naisten kohdalla pätkätyöt kulkivat silloin työmarkkinoille tulleiden naisten taakkana myös myöhemmin.
Muutos on arvovalinta siitä, millaista työelämää Suomessa halutaan rakentaa. Erityisesti naisille ja nuorille. Haluammeko yhteiskunnan, jossa yhä useampi elää epävarmuudessa, vai sellaisen, jossa työ tarjoaa elannon, vakautta ja tulevaisuususkoa.