Tarja Filatov: Pätkätyöt tuovat huonosti nukutut yöt

Määräaikaisten työsuhteiden salliminen ilman perustetta on iso askel kohti epävarmempaa työelämää. Varsinkin kun irtisanomissuojaa on myös heikennetty.

Suomalainen työelämä on pitkään rakentunut tasapainolle joustavuuden ja työntekijöiden turvan välillä. Työntekijä on työsuhteessa heikompi osapuoli ja siksi kansainväliset sopimukset suojaavat työntekijää. Esimerkiksi EU:n määräaikaisdirektiivin tarkoituksena on vähentää määräaikaisten työsopimusten käyttöä.

Joustoa toki tarvitaan, jotta yritykset ovat kannattavia. Mutta tarve tulee olla perusteltu.

Tasapaino on alkanut horjua rajusti, kun Orpon-Purran hallitus on tuonut lukuisia uudistuksia tai oikeammin vanhennuksia, jotka heikentävät työntekijän asemaa.

Nykyisin määräaikainen työsopimus edellyttää perusteltua syytä, kuten sijaisuuden, projektityön tai kausiluonteisen työn. Jatkossa työnantaja voisi palkata määräaikaisesti ilman perustetta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että vakituisen työsuhteen sijaan yhä useampi työntekijä päätyy määräaikaiseksi. 

Kyse ei ole yhdentekevästä asiasta. Pätkätyöt synnyttävät pätkäelämää.

Epävarma työsuhde vaikeuttaa tulevaisuuden suunnittelua. Asunnon ostaminen, perheen perustaminen tai jopa lomien suunnittelu voivat tuntua riskialttiilta, jos työsuhteen jatkumisesta ei ole varmuutta.

Lisäksi määräaikaisessa työsuhteessa oleva työntekijä on usein heikommassa neuvotteluasemassa. On vaikeampi tuoda esiin epäkohtia työpaikalla tai vaatia parempia ehtoja, jos pelkona on, ettei sopimusta uusita.

Muutokselle ei pystytä osoittamaan työllisyysvaikutusta. Mutta, jos vakituiset työsuhteet vähentyvät ja tilalle syntyy epävarmempia, lyhyempiä työsuhteita. Pitkällä aikavälillä tämä heikentää työn tuottavuutta, työhyvinvointia ja sitoutumista. Pätkätyöt synnyttävät herkästi hetken moraalia.

Lakiesityksessä myönnetään, että se lisää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Tasa-arvovaltuutettu on todennut, että valtaosa raskaus- ja perhevapaa syrjinnästä liittyy määräaikaisiin työsuhteisiin. Alhaisen syntyvyyden Suomessa lakimuutos on silkkaa typeryyttä.

Muutos vaikuttaa eniten naisiin ja nuoriin ja niihin, jotka ovat vasta tulossa työmarkkinoille. Heidän asemansa on jo valmiiksi epävarmempi ja määräaikaisuuksien lisääntyminen voi lukita heidät epävarmuuden kierteeseen vuosiksi. 

Tämän tiedämme 90-luvun laman määräaikaisista työsuhteista. Erityisesti nuorten naisten kohdalla pätkätyöt kulkivat silloin työmarkkinoille tulleiden naisten taakkana myös myöhemmin.

Muutos on arvovalinta siitä, millaista työelämää Suomessa halutaan rakentaa. Erityisesti naisille ja nuorille. Haluammeko yhteiskunnan, jossa yhä useampi elää epävarmuudessa, vai sellaisen, jossa työ tarjoaa elannon, vakautta ja tulevaisuususkoa.

Tarja Filatov: Työllisyys ja maahanmuutto

Viime aikoina on synnytetty kuvaa, että kasvanut työttömyys olisi maahanmuuttajien syytä. Tämä on osittain totta, koska ulkomaalaiset eivät ole immuuneja talouden suhdanteille. Päinvastoin. He työskentelevät suhdanneherkillä aloilla. Laskut ja nousut vaikuttavat heihin keskimääräistä voimakkaammin. 

Työttömyyden kasvun alkuvaiheessa maahanmuuttajien työttömyys kasvoi kantaväestöä nopeammin. Kesäkuussa tilanne muuttui. Keha-keskuksen mukaan kesäkuusta saakka suomalaisten työttömyys on kasvanut nopeammin kuin ulkomaalaisten. Joulukuussa suomalaisten työttömyys kasvoi 10 prosenttia edelliseen joulukuuhun verrattuna, mutta ulkomaalaisten enää 5,2 prosenttia.

Katsotaanpa muita tilastoja. 

Vuosi sitten työttömiä maahanmuuttajia oli työllisyyskatsauksen mukaan 49.652. Nyt työttömänä on 52.250 maahanmuuttajaa. Määrä on kasvanut vuodessa 2598 hengellä. Samaan aikaan on tullut työttömiä lisää 20.600 henkeä. Kyllä tämä kurjuus kantasuomalaisiakin koskettaa.

Ulkomaalaisista työttömistä suurin joukko on ymmärrettävästi ukrainalaiset. Heitä on lukumäärällisesti 7 437, joka vastaa 14,2 % kaikista ulkomaalaisista työttömistä työnhakijoista. 

Seuraavaksi yleisimmät lähtömaat ovat Viro 5 374 työtöntä työnhakijaa ja Venäjä 4 320 työtöntä työnhakijaa. Irakilaisia työttömänä oli joulukuussa 2 931, afganistanilaisia 1 794 ja syyrialaisia 1 455.  

Silti julkisuudessa synnytetään liian usein kuvaa, että ulkomaalaisten työttömyys olisi erityisesti muslimitaustaisen maahanmuuttajien syytä.

Hallitus sanoo mielellään, että vaikka työttömyys on noussut, niin työllisyys ei ole heikentynyt samalla tavoin. Tämä on totta, mutta ei poista työttömäksi joutuneiden ihmisten ahdinkoa.

Kohtuutonta on, että kun syytetään työttömyyden noususta ulkomaalaisia unohdetaan kertoa, että 2020-luvun työllisyyden nousu on johtunut pääosin ulkomaalaisten ansiosta.

Maahanmuutto näkyy työttömyystilastoissa siksi, että moni maahanmuuttaja on nyt siirtynyt osaksi työvoimaa. 

Sama koskee erityisesti 55–64-vuotiaita suomalaisia. Eläkeputken poistuminen ja kiristykset työnhakuvelvoitteessa ovat ohjanneet ikääntyneitä työikäisiä osaksi työvoimaa. Tällä kokonaisuudella on merkitystä työttömyyden kasvussa. 

Eläköitymisiän nousu on positiivinen tulos eläkepolitiikassa. Ikääntyneiden työllisyysaste on parantunut. Samaan aikaan kuitenkin työttömäksi joutuneiden ikääntyneiden työllistyminen ei juurikaan ole helpottanut. Ikärasismi kukkii yhä. 

Ikääntyneillä yli 55 vuotta täyttäneillä on erityinen oikeus palkkatukeen työllistymisen edistämiseksi. Palkkatuki on työnantajalle maksettava tuki, jolla korvataan osaa palkkauskustannuksista. 

Uusi laki, joka mahdollistaa määräaikaisen työsuhteen solmimisen ilman perusteita tullee johtamaan siihen, että työsuhteet solmitaan vain tuen ajaksi eikä pysyväksi.  

Maahanmuuttajien työllisyyttä tulee vaikeuttamaan kotouttamiseen suunnatut säästöt. Se, että maahanmuuttajalla on itsellään enemmän vastuuta kotoutumisestaan, on periaatteessa hyvä asia. Mutta jos samalla leikataan kotouttamiseen suunnattuja resursseja, jotka vähentävät  mm. kielikoulutusta, herää kysymys, kuinka maahanmuuttajat sitä vastuutaan pystyvät kantamaan.