Enpä olisi uskonut kokevani päivää, jolloin joudun jättämään eriävän mielipiteen eduskunnan puhemiesneuvoston esitykseen siitä, mihin valiokuntaan hallituksen lakiesityksiä lähetetään. Tänään sekin tuli koettua.
Yleensä puhemies varjelee sitä, että eduskunnassa toimitaan säällisesti ja asiallisesti. Olen ollut varapuhemiehenä kolmen puhemiehen aikana ja lisäksi puhemiesneuvostossa kaksi eduskuntakautta valiokunnan puheenjohtajana. Tänään pelattiin likaista peliä.
Valiokuntien työnjako on kirjattu valiokuntaoppaaseen ja se sanoo selvästi, että
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialaan kuuluvat:
• sosiaali- ja terveydenhuolto ja sen rahoitus,
• ympäristöterveydenhuolto,
• perhe-etuudet,
• sosiaalivakuutus sosiaalivakuutusmaksut mukaan luettuina,
• eläkelainsäädäntö,
• toimeentuloturva opintososiaalisia etuuksia lukuun ottamatta,
• Kansaneläkelaitos ja sen valtuutettujen toimintakertomus,
• Lapsiasiavaltuutetun kertomus lapsen edun ja oikeuksien toteutumisesta ja
• Vanhusasiavaltuutetun kertomus ikääntyneiden asemasta ja oikeuksien
toteutumisesta.
Tänään perussuomalaiset esittivät kokoomuksen kannattamana, että sosiaali- ja terveysvaliokunnalle selvästi kuuluvat asiat lähetetäänkin hallinto- ja talousvaliokuntaan. Puhemies äänestytti asiasta. Yleensä puhemiesneuvostossa on haettu konsensusta ja pyritty yhdessä varjelemaan eduskunnan työtapoja, valiokuntien työnjakoa sekä hallituksen ja opposition työskentelymahdollisuuksia. Molempien. Parlamentarismia kunnioittaen.
Terveydenhuoltolakia HE 149/2024 koskevan muutoksen mietintövaliokunnaksi päätettiin esittää hallintovaliokuntaa. Sama koskee alkoholilain HE 173/2024 muutosta, jonka mietintövaliokunnaksi päätettiin esittää talousvaliokuntaa. Molemmissa esityksissä virkamiesten pohjaesitys oli sosiaali- ja terveysvaliokunta.
Alkoholilakiesityksen ja sairaalaverkkoesityksen osalta kyse olisi valiokuntien toimivallanjaon murtamisesta. Alkoholilailla on ja vakiintunut käytäntö siitä, että se kuuluu sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, koska alkoholimonopolin olemassaolon perusteet ovat kansanterveydelliset ja siten sosiaali- ja terveyspoliittiset.
Sairaalaverkko taas on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän ydintä ja terveydenhuoltolaki on sosiaali- ja terveysvaliokunnan keskeistä substanssia.
Joskus aiemminkin on pohdittu mietintövaliokunnan kotipesää, mutta kyseessä on aina ollut tapaukset, jotka ovat olleet aidosti rajatapauksia siten. Mutta nyt ei liikuta valiokuntien työnjaon raja-alueilla, vaan sosiaali- ja terveyspolitiikan ytimessä.
Eduskunta voi poiketa tehtävän jaosta työtehtävien tasaamiseksi valiokuntien välillä. Esityksen poikkeuksellisesta valiokuntakäsittelystä tulee tulla substanssivaliokunnalta itseltään ja sen esityksestä. Poikkeuksia ei yleensä ole tehty, vaan on etsitty lisäaikaa valiokunnan työskentelylle.
Nyt tehty päätös vaikeuttaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan aikatauluja sekä lisää työtaakkaa, koska lausuntovaliokuntana sen käytössä oleva aika lyhenee verrattuna mietintövaliokuntaan, joten se ei täytä työtaakkaan liittyvää harkintamahdollisuutta.
Päätös erittäin poikkeuksellinen eikä sen kohdalla voi välttyä ajatukselta, että esimerkiksi alkoholilaissa ennakoidaan valiokunnan jäsenten poliittisia kantoja.
Toivon ja uskon, että eduskuntasali äänestäessään valiokuntaan lähettämisessä ei uhraa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa pelkästään elinkeinopolitiikaksi tai hallintopolitiikaksi. Puhumattakaan kahden puolueen pelinappulaksi.