Tarja Filatov: Jokainen meistä voi olla muutosvoima - Hyvää Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivää!

Liput liehuvat saloissa kunnianosoituksena ensimmäiselle naisministerillemme Miina Sillanpäälle ja samalla muistutuksena siitä, että demokratia elää vain, jos sitä käytetään.

Miina teki elämäntyönsä köyhien, palvelijoiden ja vähäosaisten oikeuksien puolesta. 

Hän näki, että jokaisella on arvo sekä ääni ja että oikeudenmukaisempi yhteiskunta syntyy vain osallistumalla ja vaikuttamalla. 

Miinan perintö haastaa meitä yhä. Yhdenvertaisuus, ihmisoikeudet ja demokratia eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ne syntyvät ja vahvistuvat vain, jos olemme valmiita puolustamaan niitä – niin arjen teoissa kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. 

Kansalaisvaikuttaminen antaa meille kaikille mahdollisuuden tulla kuulluiksi. Se on kansalaisaloitteita, mielenilmauksia, järjestötyötä, vapaaehtoisuutta ja rohkeutta nostaa ääni esiin silloin, kun on vaikea puhua. Se on ihmisten tapa sanoa: meillä on merkitystä.

Kansalaisvaikuttaminen tuo esiin ne äänet, jotka muuten jäisivät syrjään. Monet tärkeät muutokset – naisten äänioikeus, työväen oikeudet, ympäristönsuojelu, ihmisoikeuksien puolustus – ovat alkaneet kansalaisista. Kun epäreiluus on saanut vallan, ihmiset ovat nousseet esiin ja vaatineet muutosta.

Kansalaisvaikuttaminen rakentaa luottamusta. Kun ihmiset kokevat, että heidän sanallaan ja teoillaan on merkitystä, syntyy osallisuutta ja uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Luottamus ei synny ylhäältä, se syntyy tavallisista ihmisistä – yhdessä tekemisestä.

Ajattelen, että demokratiaan kasvetaan lähellä. Jos ihminen ei voi vaikuttaa oman päiväkodin, koulun, työpaikan tai kuntansa asioihin, on vaikea uskoa, että valtakunnallisiin, saati sitten globaaleihin asioihin voidaan vaikuttaa.

On muistettava, että sillä, joka huutaa kovimmin, ei välttämättä ole suurin hätä. 

On pyrittävä lukemaan yhteiskunnan hiljaisia signaaleja ja etsittävä keinoja kuulla heitä, jotka eivät aina edes näy.

Yhteiskunnan menestymiselle on tärkeää, että poliittiset päätökset lujittavat sosiaalisia siteitä ja parantavat yhteenkuuluvaisuutta. 

Siksi voimme sanoa: ilman kansalaisvaikuttamista demokratia näivettyy. Mutta kun ihmiset osallistuvat, silloin yhteiskunta vahvistuu ja muuttuu oikeudenmukaisemmaksi.

Meidän jokaisen teoilla on merkitystä. Jokainen allekirjoitus, jokainen mielenilmaus, jokainen puheenvuoro ja jokainen yhteinen teko vie Suomea eteenpäin.

Miina näki, että jokaisella ihmisellä on arvo ja ääni. Miinan kuuluisa ensimmäinen puhe eduskunnassa alkoi "Minä kumminkin käytän puheenvuoroa". Hän puhui, koska hän tiesi, että hiljaisuus ei vie eteenpäin. 

Meidän tehtävämme on sama: käyttää puheenvuoromme ja tehdä valintoja, jotka vahvistavat tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

Tämä ajatus on suomalaisen demokratian perusta. Tänään on meidän tehtävämme jatkaa hänen työtään – tehdä Suomesta maa, jossa kaikilla on mahdollisuus tulla kuulluksi ja jossa ketään ei jätetä yksin.

"Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä". Miina Sillanpään sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta. 

Maailmalla autoritääriset voimat hiljentävät kansalaisyhteiskuntaa ja supistavat demokratiaa. Meidän on kohdattava nykypäivän haasteet sekä pidettävä huolta demokratiasta ja oikeusvaltioperiaatteesta. 

Miinan ja kansalaisvaikuttamisen päivä on kutsu rohkeuteen ja osallistumiseen. Jokainen meistä voi olla muutosvoima.

Tarja Filatov: Hyvinvointi tarvitsee demokratiaa

Demokratia on yksi tärkeimmistä arvoistamme. Ilman sitä on lähes mahdoton rakentaa oikeusvaltiota tai hyvinvointivaltiota.

Demokratialle on tyypillistä ihmisten kansalaisoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen, kuten sananvapaus, yhdistymisvapaus ja mielipiteenvapaus. Demokratiassa pidetään huolta ihmisten yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä.

Oleellista on, että demokratiassa kansalaisilla on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. 

Minimissään tämä on vaaleissa äänestämistä ja edustuksellista demokratiaa. Mutta vahvempi, osallistava demokratia edellyttää enemmän. Ja siihen meidän tulee pyrkiä.

Ajattelen, että demokratiaan kasvetaan lähellä. Jos ihminen ei voi vaikuttaa oman päiväkodin, koulun, työpaikan tai kuntansa asioihin, on vaikea uskoa, että valtakunnallisiin puhumattakaan globaaleihin asioihin voidaan vaikuttaa.

Demokratiassa on muistettava, että sillä, joka huutaa kovimmin, ei välttämättä ole suurin hätä. On pyrittävä lukemaan yhteiskunnan hiljaisia signaaleja ja etsittävä keinoja kuulla heitä, jotka eivät aina edes näy.

Nykyisin puhutaan paljon osallisuudesta ja osallistamisesta. Keskustelu on lähtenyt liikkeelle siitä, että koetaan demokratian olevan kriisissä, koska äänestysprosentit laskevat ja aktiivisuus/passiivisuus jakautuvat. 

Pitäisi miettiä sitä, ketkä pääsevät mukaan demokraattisiin prosesseihin ja millä ehdoilla? 

Miksi hyvätuloisten äänestysprosentti on korkea, mutta pienituloisten matalampi? 

Miksi korkeakoulutetut ovat aktiivisempia ja matalammin koulutetut vähemmän aktiivisia? 

Pitäisikö ylipäätään puhua aktiivisuudesta ja passiivisuudesta?  

Usein vaaleilla valitut edustajat kunnissa, hyvinvointialueilla ja eduskunnassa ovat suhteellisen koulutettuja, hyvätuloisia ja parempiosaisia. Muut vahvat vaikuttajat kuuluvat etuoikeutettujen joukkoon. Näin päätökset herkästi suosivat saman viitekehyksen ihmisiä. 

Tästä taas seuraa se, että heikommassa asemassa olevat ihmiset kokevat, että he eivät voi vaikuttaa. Ja sitten vielä etuoikeutetussa asemassa olevat syyttävät heitä passiivisuudesta. 

Joskus jopa tuntuu siltä, että osallisuudesta on tullut hieman kärjistetysti sanottua orwellilainen uussana, koska modernissa yhteiskunnassa ei haluta puhua köyhyydestä ja sen luomasta osattomuudesta. 

Ei saa olla niin, että ensin työnnämme ihmisiä yhteiskunnan ulkoradoille ja sitten kehitämme osallisuusprojekteja.

Ei saa olla niin, että kehitetään vain osallistamisen välineitä, mutta unohdetaan juurisyihin puuttuminen. Molempia tarvitaan. 

Molempia tarvitaan. Juurisyihin puuttumista ja uusia osallisuuden välineitä.

On tärkeää, että osallisuus on aitoa. Ihmisillä pitää olla aito oikea mahdollisuus vaikuttaa. Harva haluaa käyttää aikaansa turhaan.

Joku on joskus viisaasti sanonut, että ihminen on usein paras kertomaan, mistä kenkä puristaa, mutta sama ihminen ei välttämättä paras tekemään hyvää kenkää.  

Tästä ei mielestäni voi tehdä sitä johtopäätöstä, että vain he, jotka osaavat tehdä hyviä kenkiä ovat oivallisia vaikuttamaan siihen, millaisia kenkiä tehdään. 

Vaikuttamista ei saa mystifioida vaikeaksi, vaan kynnyksiä on madallettava.

Osallistamisprojekteissa kysytään usein mitä sinä haluat? Mutta onko kysymys riittävä? 

Pitäisikö kysyä, mikä olisi reilu ratkaisu tähän ongelmaan. Päätöksenteossa on otettava huomioon koko yhteiskunta.

(Puhe Kansalaisparlamentissa 11.11.2023. Kansalaisparlamentti on puntaroivan osallistumisen muoto, jossa 600 suomalaista pääsee tuottamaan omaa näkemystään eduskunnan päätöksenteon pohjaksi.)