Tarja Filatov: Monikriisiä ei ratkaista yksin taloutta tasapainottamalla

Tänään pohdimme tulevaisuutta ja sitä, miten muuttuva toimintaympäristö haastaa meitä. 

Yritämme varmasti tunnistaa nykypäivän kipupisteitä, sillä on tärkeää vahvistaa sitä mikä toimii ja korjata sitä mikä on rikki. 

Saatamme hieman kurkistaa historiaan, koska kukapa ei ottaisi oppia jo tapahtuneesta.

Vastassamme on monenlaisia haasteita ja murroksia: ilmastonmuutos ja luontokato, teknologian ja demokratian murros, Ukrainan sota ja kasvavat geopoliittiset jännitteet, väestönkasvu, muuttoliikkeet ja rasismi. 

Valtiontalouden velkaantuminen ja hyvinvointialueiden resurssipula ja mielenterveyskriisi. Eriarvoistuminen ja syrjäytyminen. 

Luetteloa voisi vielä jatkaa. Ehkä siksi maailmanlaajuista tilannetta on alettu kuvata sanalla monikriisi.

Monikriisissä useat kriisit kytkeytyvät toisiinsa ja vahvistavat toistensa vaikutuksia. 

Tilanne vaatii meiltä erityistä viisautta. Emme voi hoitaa yhtä ongelmaa kerrallaan, vaan tekojemme vaikuttavuutta on arvioitava entistä enemmän useammalla osa-alueella.

Monikriisin olennainen piirre on sen systeemisyys – kriisien vaikutukset ulottuvat laajasti sosiaalisiin, ekologisiin ja taloudellisiin järjestelmiin, mikä monimutkaistaa niiden ratkaisemista. 

Elämme ajassa, jossa monikriisi määrittää yhä enemmän lasten ja nuorten elämää.

Suomi on rankattu monena vuonna maailman onnellisimmaksi kansaksi, mutta nuorilta kysyttäessä emme olekaan enää ykkösiä, vaan sijoituksemme tippuu.

Epävarmuuden keskellä lapset ja nuoret pohtivat, millainen tulevaisuus heitä odottaa ja miten he voivat valmistautua siihen. 

Meidän aikuisten tehtävä on varmistaa, että lapset ja nuoret saavat tarvitsemansa tuen ja toivon, jotta he voivat kohdata tulevaisuuden luottavin mielin.

Ja jotta lapset ja nuoret ovat onnellisuusmittareiden ykkösiä.

Tulevaisuuden menestystä määrittää kyky uudistua.

Usein sanotaan, että ei pidä jättää hyvää kriisiä käyttämättä. Suuret haasteet pitää kääntää uudistamisen voimaksi.

Elämme keskinäisriippuvuuksien maailmassa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti ja siksi haasteisiin on vastattava yhdessä. 

Muutoinkin yhteisten ratkaisujen etsiminen isoissa kysymyksissä on arvo, joka heijastuu positiivisesti ympäristöönsä. 

Yhteisöllisyys on voima, joka liittää meidät toisiimme ja luo vahvan perustan hyvinvoivalle yhteiskunnalle. Myös luottamukselle.

Yhteisöllisyys on paljon enemmän kuin pelkkää fyysistä läsnäoloa samassa paikassa. Se on henkinen side, joka syntyy yhteisistä arvoista ja toisiamme kohtaan osoittamasta huolenpidosta.

Suomessa koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä tulonsiirrot ovat investointi ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointiin ja menestykseen.

Hyvinvointi tarvitsee vahvaa demokratiaa, sillä ilman sitä on lähes mahdoton rakentaa oikeusvaltiota tai hyvinvointivaltiota.

Ajattelen, että demokratiaan kasvetaan lähellä. Jos ihminen ei voi vaikuttaa oman päiväkodin, koulun, työpaikan tai kuntansa asioihin, on vaikea uskoa, että valtakunnallisiin, saati sitten globaaleihin asioihin voidaan vaikuttaa.

On muistettava, että sillä, joka huutaa kovimmin, ei välttämättä ole suurin hätä. 

On pyrittävä lukemaan yhteiskunnan hiljaisia signaaleja ja etsittävä keinoja kuulla heitä, jotka eivät aina edes näy..

Yhteiskunnan menestymiselle on tärkeää, että poliittiset päätökset lujittavat sosiaalisia siteitä ja parantavat yhteenkuuluvaisuutta. 

Viime aikoina olen hyvin usein kysynyt itseltäni hiljaa mielessäni, mikä meissä on mennyt rikki?

Suomalaisen yhteiskunnan suurin haaste ei ole talous, vaan sosiaalisen eheyden säilyttäminen. Yhteiskunnallisen ryhmähengen rakentaminen. Tässä järjestöillä on iso rooli.

Jos Suomessa vahvistuu te ja me -ajattelu, Suomi muuttuu radikaalisti. On jo osin muuttunut.

Jos yhteistä ratkaisujen etsimisen pöytää ei enää ole, niin jää vain tiukka vääntö omista eduista, kun Suomi muuttuu saalistajien kentäksi.

Savannilla sanotaan, että pedon uhatessa ei saa juosta, koska vain ruoka juoksee.

Vaikeina aikoina on tärkeää, että katsomme toisiamme rohkeasti silmiin ja teemme työtä oikeudenmukaisemman ja reilumman Suomen puolesta.

Talouden ahdinko on Suomen savanni. Pedot syövät vain nälkäänsä. Entä ihmiset?

Nyt jos koskaan on tärkeää säilyttää maltti ja muistaa, että on vain yksi yhteinen Suomi. Vastakkainasettelun kasvattaminen heikentää meitä kaikkia.

Maailmalla eriarvoisuus synnyttää kriisejä, se synnyttää muuttoliikkeitä, se haastaa vakaitakin yhteiskuntia. 

Suomessa eriarvoisuuden ehkäiseminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat olleet yhteiskuntapolitiikan yhteisiä tavoitteita.

Tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä. Se mahdollistaa jokaisen voimavarojen käytön täysimääräisesti yksilön itsensä ja koko yhteiskunnan hyväksi.

Liian usein väitetään, että on vain itsestä kiinni, pärjääkö elämässä. Onko? 

Voimme toki itse vaikuttaa paljon, mutta kukaan ei valitse itse väkivaltaista perhetaustaa, vammautumista, sairastumista, irtisanomista jne.

Hyvinvointivaltion idea on, että me kaikki osallistumme kustannusten maksamiseen ja me kaikki hyödymme silloin, kun apua tarvitsemme. 

Äidit eivät synnytä suoraan veronmaksajia, vaan vauvoja.

Siksi on tärkeää, että talouden tasapainottaminen tehdään reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla. 

Suomessa on vallinnut yhteinen näkemys siitä, että kannamme yhdessä laajaa sosiaalista vastuuta.

Hyvinvointivaltion verotus, tulonjakopolitiikka, sosiaaliturva ja palvelut ovat yhdessä toimineet liisterinä, jossa olemme kaikki kiinni.

Suomi tarvitsee eheyttävää yhteiskuntapolitiikkaa.  Ei vastakkainasettelua.

Ensi- ja turvakotien liiton iso tavoite on, että jokainen on turvassa.

Lähiajan tavoitteet painottavat muun muassa vauva-ajan varhaisia vuosia, koska tiedämme, että niiden vaikutus kantaa läpi koko elämän. 

Neuvolat ovat varhaisen tuen ja riskien tunnistamisen kivijalat. Laadukas varhaiskasvatus puolestaan vahvistaa yhdenvertaisuutta ja lapsen hyvää kehitystä. 

Mutta kyse ei ole vain lapsista, myös vanhemmat tarvitsevat vaikeuksissa apua. Vanhempien pahoinvointi näkyy lasten arjessa.

Erityistä tukea tarvitsevat haavoittuvassa asemassa olevat lapset.

Tiedämme, että lastensuojelun tarve on kasvanut paljon. Lapset ja perheet eivät saa apua ajoissa. Tässä Suomen on pystyttävä parempaan.

Liian moni lapsi joutuu kokemaan kaltoinkohtelua, väkivaltaa tai altistuu perheväkivallalle kotonaan. Kynnys avun hakemiseen on korkea. 

Palveluissa ei riittävästi tunnisteta lähisuhdeväkivaltaa eikä oteta sitä puheeksi. Tässä pystymme parempaan.

Lähisuhdeväkivallan kierre on katkaistavissa. Ilman apua jäämisestä seuraa psyykkisiä ja muita vaurioita sekä isot kustannukset. 

Väkivalta ei ole perheen sisäinen asia. Se on rikos.

Köyhyyden vähentäminen ehkäisee monia muita ongelmia. Ei lisätä ehdoin tahdoin lapsiperheköyhyyttä. Säästetään lapset säästöiltä.

On muistettava, että köyhyys ei ole vain rahan puutetta, vaan se on myös emotionaalista ja sosiaalista köyhyyttä.

Vaurioittavinta on vauvaperheköyhyys. Se näkyy myöhemmin muita yleisempinä mielenterveys-, päihde- ja syrjäytymisongelmina. 

Köyhyys sulkee lapsen monista muille lapsille kuuluvista mahdollisuuksista mm. harrastuksista, joskus kaveripiiristäkin. 

Tähän meillä ei yksinkertaisesti ole varaa!

Järjestöillä on hyvinvoinnin kasvattamisessa moninainen rooli. 

Toimiva ja autonominen kansalaisyhteiskunta on demokraattisen yhteiskunnan perusta. 

Järjestöt mahdollistavat ihmisten osallistumisen, keskinäisen avun ja vaikuttamisen. 

Järjestöt tavoittavat niitä avuntarvitsijoita, joita virallinen Suomi ei kykene auttamaan. 

Me tarvitsemme toimivan kansalaisyhteiskunnan, me tarvitsemme tukea vapaaehtoistyölle ja järjestöille. 

Raju järjestöiltä leikkaaminen tulee sairaan kalliiksi. Kohtuullistetaan leikkauksia.

Huolehditaan yhdessä siitä, että jokainen on turvassa. 

(Avauspuheenvuoro Ensi- ja turvakotien liiton ETKL:n seminaarissa “Yhteiskunnallinen muutos haastaa - arvot kantavat” 19.9.2024)

Tarja Filatov: Hyvinvointi tarvitsee demokratiaa

Demokratia on yksi tärkeimmistä arvoistamme. Ilman sitä on lähes mahdoton rakentaa oikeusvaltiota tai hyvinvointivaltiota.

Demokratialle on tyypillistä ihmisten kansalaisoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen, kuten sananvapaus, yhdistymisvapaus ja mielipiteenvapaus. Demokratiassa pidetään huolta ihmisten yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä.

Oleellista on, että demokratiassa kansalaisilla on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. 

Minimissään tämä on vaaleissa äänestämistä ja edustuksellista demokratiaa. Mutta vahvempi, osallistava demokratia edellyttää enemmän. Ja siihen meidän tulee pyrkiä.

Ajattelen, että demokratiaan kasvetaan lähellä. Jos ihminen ei voi vaikuttaa oman päiväkodin, koulun, työpaikan tai kuntansa asioihin, on vaikea uskoa, että valtakunnallisiin puhumattakaan globaaleihin asioihin voidaan vaikuttaa.

Demokratiassa on muistettava, että sillä, joka huutaa kovimmin, ei välttämättä ole suurin hätä. On pyrittävä lukemaan yhteiskunnan hiljaisia signaaleja ja etsittävä keinoja kuulla heitä, jotka eivät aina edes näy.

Nykyisin puhutaan paljon osallisuudesta ja osallistamisesta. Keskustelu on lähtenyt liikkeelle siitä, että koetaan demokratian olevan kriisissä, koska äänestysprosentit laskevat ja aktiivisuus/passiivisuus jakautuvat. 

Pitäisi miettiä sitä, ketkä pääsevät mukaan demokraattisiin prosesseihin ja millä ehdoilla? 

Miksi hyvätuloisten äänestysprosentti on korkea, mutta pienituloisten matalampi? 

Miksi korkeakoulutetut ovat aktiivisempia ja matalammin koulutetut vähemmän aktiivisia? 

Pitäisikö ylipäätään puhua aktiivisuudesta ja passiivisuudesta?  

Usein vaaleilla valitut edustajat kunnissa, hyvinvointialueilla ja eduskunnassa ovat suhteellisen koulutettuja, hyvätuloisia ja parempiosaisia. Muut vahvat vaikuttajat kuuluvat etuoikeutettujen joukkoon. Näin päätökset herkästi suosivat saman viitekehyksen ihmisiä. 

Tästä taas seuraa se, että heikommassa asemassa olevat ihmiset kokevat, että he eivät voi vaikuttaa. Ja sitten vielä etuoikeutetussa asemassa olevat syyttävät heitä passiivisuudesta. 

Joskus jopa tuntuu siltä, että osallisuudesta on tullut hieman kärjistetysti sanottua orwellilainen uussana, koska modernissa yhteiskunnassa ei haluta puhua köyhyydestä ja sen luomasta osattomuudesta. 

Ei saa olla niin, että ensin työnnämme ihmisiä yhteiskunnan ulkoradoille ja sitten kehitämme osallisuusprojekteja.

Ei saa olla niin, että kehitetään vain osallistamisen välineitä, mutta unohdetaan juurisyihin puuttuminen. Molempia tarvitaan. 

Molempia tarvitaan. Juurisyihin puuttumista ja uusia osallisuuden välineitä.

On tärkeää, että osallisuus on aitoa. Ihmisillä pitää olla aito oikea mahdollisuus vaikuttaa. Harva haluaa käyttää aikaansa turhaan.

Joku on joskus viisaasti sanonut, että ihminen on usein paras kertomaan, mistä kenkä puristaa, mutta sama ihminen ei välttämättä paras tekemään hyvää kenkää.  

Tästä ei mielestäni voi tehdä sitä johtopäätöstä, että vain he, jotka osaavat tehdä hyviä kenkiä ovat oivallisia vaikuttamaan siihen, millaisia kenkiä tehdään. 

Vaikuttamista ei saa mystifioida vaikeaksi, vaan kynnyksiä on madallettava.

Osallistamisprojekteissa kysytään usein mitä sinä haluat? Mutta onko kysymys riittävä? 

Pitäisikö kysyä, mikä olisi reilu ratkaisu tähän ongelmaan. Päätöksenteossa on otettava huomioon koko yhteiskunta.

(Puhe Kansalaisparlamentissa 11.11.2023. Kansalaisparlamentti on puntaroivan osallistumisen muoto, jossa 600 suomalaista pääsee tuottamaan omaa näkemystään eduskunnan päätöksenteon pohjaksi.) 

Tarja Filatov: Puolusta oikeutta olla oma itsesi!

Liian moni lapsi elää köyhyydessä. Suomessa on noin miljoona lasta ja 130 000 heistä elää köyhyydessä. Tämä on suunnilleen kaksi kertaa Hämeenlinnan asukasluku. Suomella ei ole taloudellisesti eikä inhimillisesti varaa tähän.

Lapsuusajan köyhyys, erityisesti vauvaperheiden köyhyys näkyy myöhemmin keskimääräistä yleisempinä mielenterveys-, päihde- ja syrjäytymisongelmina.

Lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin panostaminen on julkisen talouden tasapainottamispaineista huolimatta kannattava investointi.

Taloutta ei pidä tasapainottaa lyhytnäköisesti. Se vaarantaa ihmisten hyvinvoinnin ja lisää köyhyyttä. Tavoitellut säästöt muuttuvat myöhemmin paljon suuremmiksi inhimillisiksi ja taloudellisiksi kustannuksiksi.

Vauva- ja lapsiperheiden oikeus varhaiseen tukeen pitää varmistaa. Toivon, että hallitusneuvotteluissa osataan asettaa tavoitteeksi ehkäisevän ja matalan kynnyksen toiminnan kehittäminen.

Neuvolat ovat olleet Suomen ylpeys. Nyt ne uhkaavat rapautua resurssipulan vuoksi. Varhaiskasvatuksen toimivuus ja riittävät resurssit on välttämätöntä turvata.

Palvelut oleellisia hyvinvoinnille

Ihmisten hyvinvoinnin ja köyhyyden ehkäisyn kannalta palvelujen toimivuus on oleellista. Hyvinvointialueiden uudistamistyölle tulee antaa työrauha.

Miljardin leikkaukset hyvinvointialueille sopivat huonosti aikaan, jolloin rakennemuutosta ollaan alueilla vasta tekemässä ja hinnat nousseet. Ilman mahdollisuutta investoida muutokseen, kustannukset kasvavat.

Viime eduskuntakaudella yksi parhaita tulevaisuusinvestointeja oli oppivelvollisuuden laajentaminen 18 ikävuoteen. Uudistus on tärkeä nuorille ja koko maan tulevaisuudelle, koska se mahdollistaa osaavamman ja vahvemman työllisyyden. Uudistus on tärkeä nuorten vanhemmille.

Oppivelvollisuuden laajennus merkityksellinen uudistus

Markkinoilla yksi isä käveli määrätietoisesti kohti, ojensi minulle kätensä ja halusi kiittää. Hän kertoi, että ei olisi saanut poikaansa jatkamaan toisella asteella ilman oppivelvollisuuden laajennusta.

Uudistus on merkityksellinen lapsiperheiden toimeentulon näkökulmasta erityisesti nyt, kun inflaatio on korkealla ja hinnat nousussa.

Oppivelvollisuuden laajentaminen ei yksin riitä. On vahvistettava peruskoulua. Oppimistulosten eriytyminen peruskoulussa ja perustaitojen heikentyminen ovat vaativat tulevan hallituksen huomiota.

Tuleva pääministeri lupasi, että koulutus on erityissuojeluksessa. Toivon todella, että kokoomus tällä kertaa pitää huolta koulutuksen resursseista varhaiskasvatuksesta korkeimpaan koulutukseen.

Julkisuudessa puhutaan paljon siitä, että emme saa jättää lapsillemme velkaa. Velkaa on monenlaista. Jos suitsimme vain taloudellista velkaa, synnytämme sosiaalista velkaa, joka tulee sairaan kalliiksi. Pidetään huolta lastemme tulevaisuudesta kokonaisuudesta huolehtien.

Monen nuoren elämän merkittävimpiä hetkiä

Kevät on ilon ja valon aikaa ja erityisen tärkeää vastavalmistuneelle. Moni kokee tänä keväänä yhden elämänsä merkittävimmistä juhlahetkistä, valmistuipa sitten ammattiin ylioppilaaksi tai jostakin muusta koulutuksesta.

Valmistuessaan moni miettii menneitä vuosia, onnistumisia, iloja suruja ja suurimpia mokia. Mennyt kannattaa ottaa elämänkokemuksena, josta voi saada voimaa tulevaan.

Jokaiselle valmistuneelle nuorelle haluaisin sanoa, että puolusta oikeuttasi olla oma itsesi ja sellainen kuin haluat, koska sinä elät tekemiesi valintojen kanssa. Onnea tulevaan, levitä siipesi ja anna elämän kantaa!

(Julkaistu Hämeen Sanomissa 28.5.2023)

Tarja Filatov: Tehdään työpaikoista huippua mielen hyvinvoinnin edistämisessä

Työuupumus on vakava ongelma. Väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutosta.  Ja kuitenkin työelämä edellyttää jatkuvasti uusien asioiden oppimista ja muutoksen kestämistä. 

Kyse on inhimillisesti kestämättömästä asiasta ja taloudellisesti merkittävistä summista. 

Talouden kannalta lyhyitä sairauspoissaoloja merkittävämpää on, jos nuoret ihmiset uupumuksen tai mielenterveyshäiriöiden vuoksi päätyvät työkyvyttömyyseläkkeelle. Menetämme ison osan kipeästi kaipaamaamme työvoimaa. Puhumattakaan inhimillisestä.

Nuorten naisten mielenterveyssyistä johtuvien sairauspäivärahapäivien määrä on ollut jyrkässä kasvussa viime vuosien aikana. 

Viidentoista vuoden aikana nuorten naisten masennuksesta johtuvien sairauspäivärahapäivien määrä on kaksinkertaistunut, mutta ahdistuksesta johtuvien päivien määrä on noin viisinkertaistunut. Eivätkä nuoret miehetkään näiltä kiusoilta ole säästyneet.

Näyttäisi siltä, että esimerkiksi ahdistus on sidoksissa toimialaan ehkä enemmän kuin sukupuoleen. Samoilla työaloilla nuorten naisten ja miesten välillä ei ollut suurta eroa sairauspoissaoloissa. Työllä on siis merkitystä. 

Varhainen avunsaanti ja lyhytterapiat ovat auttaneet niillä työpaikoilla vähentämään mielenterveydestä johtuvia sairauspoissaoloja. Osassa firmoista työterveys on panostanut nopeaan puuttumiseen ja lyhytterapiaan. Nämä yritykset ovat hyötyneet ratkaisusta taloudellisesti.

Niskan jumia avataan, mutta mielen jumeissa on paljon vaikeampi saada apua. Niskan jumeihin ja muihin tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyyn työpaikoilla kiinnitetään huomiota. Tuolit ovat kehittyneet, pöydät nousevat ja laskevat jo monilla työpaikoilla. Kirjoittaa voi seisten, netti piippaa taukojumppaa ja venyttelyhetkeä.

Milloin saisimme saman ajattelun mielenterveyden edistämiseen? Miten loisimme hyvän mielen työpaikkoja? Erilaiset pulssikyselyt mittaavat ihmisten tuntoja, mutta niistä seuraa aina selkeitä toimia, joilla stressiä ja pahaa oloa puretaan.

Ollessani ministerinä meillä oli laaja työhyvinvointiohjelma. Se osoitti, että työn tuottavuutta ja työhyvinvointia voidaan lisätä samanaikaisesti. Hyvä johtaminen, tarkoituksenmukainen työn organisointi, osaamisen varmistaminen, työaika autonomia, palauttavat vapaat jne.

Suomi on työturvallisuudessa maailman kärkeä. Tehdään työpaikoistamme huippua mielen hyvinvoinnissa.

Tarja Filatov: Vielä ei ole liian myöhäistä

Sen minkä ihminen on tehnyt, sen voi ihminen muuttaa. Yksilötasolla kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Minulla on tapana sanoa, että kenelläkään ei saa olla kaikkia ilmastopaheita, mutta jokaisella saa olla jokin. Tämä siksi koska elämämme ovat erilaisia. 

Maapallo on rajallinen ja sen kunnioittaminen on koko ihmiskunnan hyvinvoinnin edellytys. Riskit eivät poistu silmiä sulkemalla tai ajattelemalla, että jossain muualla tuhotaan maapalloa enemmän. Suomalaisten kulutus ja tuotanto eivät ole nykyisellään kestäviä.

Ilmastonmuutosta on hillittävä ja samaan aikaan sopeuduttava sen tuomaan muutokseen. Kiertotalous, vähähiilisyys ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vievät kestävään suuntaan.

Ilmastonmuutosta on mahdollista hillitä, meillä on teknologiaa ja osaamista siihen. Voimme myydä osaamistamme, luoda kestävää hyvinvointia ja työpaikkoja Suomeen. Vihreä teknologia on jo olemassa ja sitä kehitetään jatkuvasti lisää. Olennaista viennin ja työpaikkojen näkökulmasta on, että osaamme kaupallistaa osaamistamme.

Ilmaston lämpenemisen haitat eivät jakaudu tasan. Ilmastopolitiikkaa on tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. On otettava huomioon toimien vaikutukset eri väestöryhmissä, eri alueilla ja lievennettävä vaikutuksia sekä kompensoitava kustannuksia. Kukaan ei saa joutua kohtuuttomaan tilanteeseen. Esimerkiksi verotusta on uudistettava radikaalisti. Eikä meillä vielä ole edes malleja olemassa siitä miten.

Tarja Filatov: Kriisin varautuminen

Ulkona on hellelukemat, mutta eduskunnan salissa keskustelu lisätalousarviosta sujui varsin viileästi. Kiihkeää debattia ei syntynyt.

Lisätalousarvioesitys on poikkeuksellisen suuri. Syyn tiedämme. Se on Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Suurten summien taustalla on turvallisuusympäristön muutos. 

Panostukset puolustusvoimiin, rajaturvaan, kyberturvallisuuteen,  huoltovarmuuteen  ja Ukrainan apuun sekä pakolaisten vastaanottoon ovat välttämättömiä. 

Vihreän siirtymän panokset taas ovat isolta osin irtaantumista venäläisestä energiasta. Se on välttämätöntä.

Kokoomus on huolissaan Suomen kriisinsietokyvystä. Itse ajattelen, että tällä vaalikaudella eteemme tulleesta tuplakriisistä olemme selvinneet kohtuullisen hyvin.  Ensin korona ja sitten sota. 

Perussuomalaiset olivat huolissaan velasta, mutta esittivät samaan aikaan rahareikiä mennen tullen.

Tosi paikan tullen Suomi näyttää toimivan hyvin. Jopa suhteellisen yhtenäisesti. Kun akuutti tilanne alkaa helpottaa, kritiikki kovenee. Hyvä niin, jos osaamme ottaa opiksi aidosta kritiikistä ja jättää turhan mesoamisen omaan arvoonsa.

Kokoomuksen kriisihuoli liittyi ymmärrykseni mukaan velkaan. Kokoomus on aina huolissaan velasta, kun palveluita tai ihmisille suunnattuja tulonsiirtoja nostetaan. Veronkevennyksiä esittäessään kokoomus ei ole huolissaan tulojen pienenemisestä ja sitä kautta kasvavasta velasta. 

Olen sitä ikäpolvea, joka tuli eduskuntaan, kun korkomenot oli yksi budjetin suurimpia pääluokkia, joten en todellakaan suhtaudu velkaan kevyellä mielellä. Kotitalouksien lainoissa korot huitelivat jopa 18 prosentissa.

Onneksi yhtä pahaa tilannetta ole näköpiirissä, vaikka koronnousu syö liikkumavaraamme. 

Tasapainotoimet ovat kiistatta edessä, mutta akuutissa kriisissä leikkaukset vain syventäisivät ihmisten hätää. 

Tasapainoa on haettava ennen muuta rakennemuutosten avulla ja säästöt kohdennettava siten, että yksi säästö ei toisaalla synnytä suurempaa kulua.

Kannattaa muistaa, että rahavelka on yksi velan muoto. Ympäristövelka, sosiaalinen velka ja sivistyksellinen, hoitovelka puhumattakaan turvallisuusvelasta kasvattavat hoitamattomana rahavelkaa.  

Marinin hallitus haluaa varautua asioihin, koska se on inhimillisestä ja talousviisasta. 1990-luvun lama opetti, että ennalta ehkäisystä säästäminen tulee sairaan kalliiksi. 

Ennaltaehkäisy on kriiseihin varautumista. Yksilöiden elämän kriiseihin. Siksi lisätalousarviossa panostetaan lapsiin ja nuoriin, koska koronan sosiaalinen varjo on pitkä. 

Hyvinvointialueiden rahoitusta aiennetaan ja korotetaan tarkentuneiden laskelmien mukaisesti ja hyvinvointialueiden ICT-kustannuksiin suunnataan lisäresurssia.

Kela-etuuksien indeksikorotusten maksatusta aiennetaan, jotta kaikkein köyhimmät pärjäisivät hintojen noustessa. Summat eivät ole suuren suuria, mutta auttavat hieman. 

Tämän lisäksi tulee syksyn budjettiriihessä miettiä, millä tavoin ihmisten toimeentuloa voidaan turvata.

Päädyimmepä mihin tahansa välineisiin, on tärkeää, että toimet näkyvät kuluttajan kukkarossa perillä asti. Sellaisiin toimiin, joilla on riski jäädä väliportaisiin, ei nyt ole varaa.

Tarja Filatov: Hyvinvointi kuuluu jokaiselle muksusta mummoon ja vauvasta vaariin

Miltä koti-ikkunastasi avautuma maisema näyttää? Pääseekö lapsesi päiväkotiin lähelle vai viekö matka kohtuuttoman kauan? Onko nuoresi koulun sisäilma puhdas? Voiko koulua käydä kiusaamatta?  

Pääsetkö lääkäriin tarvittaessa vai tuuttaako ajanvaraus varattua uudelleen ja uudelleen? Saavatko mummot ja papat tarvitsemansa avun kotiin vai taisteletko epätoivoisesti palvelukotipaikasta? Näihin kysymyksiin etsitään inhimillisiä vastauksia kuntien valtuustoissa.

HILJAISIMMILLA VOI OLLA SUURIN HÄTÄ

Meidän on pidettävä huolta jokaisesta, mutta poliittisten päättäjien erityisvastuulla on se, että haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset saavat tarvitsemansa avun. Ei saa olla niin, että vain kovimmin huutavien ääntä kuullaan, koska maan hiljaisilla saattaa olla suurin hätä. Meidän on vahvistettava Hämeenlinnan elinvoimaa, jotta voimme pitää huolta jokaisesta.

Jos kaupungin väkiluku kasvaa, meillä on enemmän ihmisiä rahoittamassa yhteisiä palveluita. Jos työpaikat lisääntyvät, verotulot kasvavat. Jos yrityksille on vakaa, luotettava toimintaympäristö ja osaava työvoimaa, ne uskaltavat investoida. Meidän on uskallettava investoida tulevaisuuteen. Talous on tärkeä hyvinvoinnin väline, mutta sillä ei ole itseisarvoa.

Onnistumisen mittari ei ole euro, vaan hyvä elämä. Mutta talouden tasapainoa ei saa laiminlyödä. Meidän on kehitettävä toimintojemme vaikuttavuutta paremmaksi ja rakenteita muuttuvaan maailmaan sopiviksi. Ja tarjottava hyvä ja työympäristö kaupungin työntekijöille.

MIELEN HYVINVOINTI TÄRKEYSLISTAN KÄRKIKASTIIN

Kunnat ovat muutoksessa ja kuntien pitää löytää uusi identiteetti sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleen organisoinnin jälkeen. Muutoksen keskellä on syytä muistaa, että ihmisen ei tarvitse tietää, onko hän perusterve vai erikoissairas. Hoitoon on päästävä ja apua on saatava silloin, kun sitä tarvitsee.

Erityisesti mielen hyvinvointiin on panostettava ja huolehdittava siitä, että mielenterveyden häiriöstä kärsivä ihminen ei joudu kamppailemaan kohtuuttomasti saadakseen apua.

LAPSUUS ON SUORA LÄHETYS

Korona on kohdellut meitä kaikkia kovin ottein. Lapsuudesta ei tule uusintaa, siksi välttämätöntä panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin, varhaiskasvatukseen, koulutuksen, harrastuksiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Miina Sillanpään sanoin: Jokainen lapsi on pelastettava elämälle.

Sosialidemokraattina minusta on tärkeää pitää huolta siitä, että kunnissa kaikki palvelut eivät karkaa nettiin. Netti on hyvä lisä, mutta kaikki eivät ole bittipirkkoja, yhä tarvitaan henkilökohtaista palvelua. Pidetään niiden kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten puolta.

UUTTA JOHTAMISTA, VAHVAA YHDESSÄ TEKEMISTÄ

Päätöksenteossa on helppo osoittaa ongelmia, ratkaisujen löytäminen on vaikeampaa. Siinä tarvitaan yhteistä sopimisen henkeä. Repijöiden sijaan Hämeenlinna tarvitsee nyt turvallisen ja vakaan arjen rakentajia.

Hämeenlinna sai uuden kaupunginjohtajan. Lämpimät Olli-Poika Parviaiselle! Ja iso kiitos ansaituille eläkepäiville siirtyvälle Timo Kenakkalalle sekä Juha Isosuolle. Kaupunginjohtaja ei johda kaupunkia yksin, vaan tarvitsee politiikan tuen tekemiselleen. Myös herkät tuntosarvet, jotta osaa lukea valtuuston sielunelämää. Isoja hankkeita ei voi ajaa sammutetuin lyhdyin, vaan valtuusto on sitoutettava niihin aidosti ajoissa. Johtamisjärjestelmämme vaatii uudistamista. Yksi kaupunginjohtaja riittänee jatkossa, mutta samalla on muutettava muun johdon toimenkuvia.

Rakennetaan uusia kuntia yhdessä. Toisiamme kuunnellen ja arvostaen. Ihmisiksi.

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)