Tarja Filatov: Monikriisiä ei ratkaista yksin taloutta tasapainottamalla

Tänään pohdimme tulevaisuutta ja sitä, miten muuttuva toimintaympäristö haastaa meitä. 

Yritämme varmasti tunnistaa nykypäivän kipupisteitä, sillä on tärkeää vahvistaa sitä mikä toimii ja korjata sitä mikä on rikki. 

Saatamme hieman kurkistaa historiaan, koska kukapa ei ottaisi oppia jo tapahtuneesta.

Vastassamme on monenlaisia haasteita ja murroksia: ilmastonmuutos ja luontokato, teknologian ja demokratian murros, Ukrainan sota ja kasvavat geopoliittiset jännitteet, väestönkasvu, muuttoliikkeet ja rasismi. 

Valtiontalouden velkaantuminen ja hyvinvointialueiden resurssipula ja mielenterveyskriisi. Eriarvoistuminen ja syrjäytyminen. 

Luetteloa voisi vielä jatkaa. Ehkä siksi maailmanlaajuista tilannetta on alettu kuvata sanalla monikriisi.

Monikriisissä useat kriisit kytkeytyvät toisiinsa ja vahvistavat toistensa vaikutuksia. 

Tilanne vaatii meiltä erityistä viisautta. Emme voi hoitaa yhtä ongelmaa kerrallaan, vaan tekojemme vaikuttavuutta on arvioitava entistä enemmän useammalla osa-alueella.

Monikriisin olennainen piirre on sen systeemisyys – kriisien vaikutukset ulottuvat laajasti sosiaalisiin, ekologisiin ja taloudellisiin järjestelmiin, mikä monimutkaistaa niiden ratkaisemista. 

Elämme ajassa, jossa monikriisi määrittää yhä enemmän lasten ja nuorten elämää.

Suomi on rankattu monena vuonna maailman onnellisimmaksi kansaksi, mutta nuorilta kysyttäessä emme olekaan enää ykkösiä, vaan sijoituksemme tippuu.

Epävarmuuden keskellä lapset ja nuoret pohtivat, millainen tulevaisuus heitä odottaa ja miten he voivat valmistautua siihen. 

Meidän aikuisten tehtävä on varmistaa, että lapset ja nuoret saavat tarvitsemansa tuen ja toivon, jotta he voivat kohdata tulevaisuuden luottavin mielin.

Ja jotta lapset ja nuoret ovat onnellisuusmittareiden ykkösiä.

Tulevaisuuden menestystä määrittää kyky uudistua.

Usein sanotaan, että ei pidä jättää hyvää kriisiä käyttämättä. Suuret haasteet pitää kääntää uudistamisen voimaksi.

Elämme keskinäisriippuvuuksien maailmassa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti ja siksi haasteisiin on vastattava yhdessä. 

Muutoinkin yhteisten ratkaisujen etsiminen isoissa kysymyksissä on arvo, joka heijastuu positiivisesti ympäristöönsä. 

Yhteisöllisyys on voima, joka liittää meidät toisiimme ja luo vahvan perustan hyvinvoivalle yhteiskunnalle. Myös luottamukselle.

Yhteisöllisyys on paljon enemmän kuin pelkkää fyysistä läsnäoloa samassa paikassa. Se on henkinen side, joka syntyy yhteisistä arvoista ja toisiamme kohtaan osoittamasta huolenpidosta.

Suomessa koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä tulonsiirrot ovat investointi ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointiin ja menestykseen.

Hyvinvointi tarvitsee vahvaa demokratiaa, sillä ilman sitä on lähes mahdoton rakentaa oikeusvaltiota tai hyvinvointivaltiota.

Ajattelen, että demokratiaan kasvetaan lähellä. Jos ihminen ei voi vaikuttaa oman päiväkodin, koulun, työpaikan tai kuntansa asioihin, on vaikea uskoa, että valtakunnallisiin, saati sitten globaaleihin asioihin voidaan vaikuttaa.

On muistettava, että sillä, joka huutaa kovimmin, ei välttämättä ole suurin hätä. 

On pyrittävä lukemaan yhteiskunnan hiljaisia signaaleja ja etsittävä keinoja kuulla heitä, jotka eivät aina edes näy..

Yhteiskunnan menestymiselle on tärkeää, että poliittiset päätökset lujittavat sosiaalisia siteitä ja parantavat yhteenkuuluvaisuutta. 

Viime aikoina olen hyvin usein kysynyt itseltäni hiljaa mielessäni, mikä meissä on mennyt rikki?

Suomalaisen yhteiskunnan suurin haaste ei ole talous, vaan sosiaalisen eheyden säilyttäminen. Yhteiskunnallisen ryhmähengen rakentaminen. Tässä järjestöillä on iso rooli.

Jos Suomessa vahvistuu te ja me -ajattelu, Suomi muuttuu radikaalisti. On jo osin muuttunut.

Jos yhteistä ratkaisujen etsimisen pöytää ei enää ole, niin jää vain tiukka vääntö omista eduista, kun Suomi muuttuu saalistajien kentäksi.

Savannilla sanotaan, että pedon uhatessa ei saa juosta, koska vain ruoka juoksee.

Vaikeina aikoina on tärkeää, että katsomme toisiamme rohkeasti silmiin ja teemme työtä oikeudenmukaisemman ja reilumman Suomen puolesta.

Talouden ahdinko on Suomen savanni. Pedot syövät vain nälkäänsä. Entä ihmiset?

Nyt jos koskaan on tärkeää säilyttää maltti ja muistaa, että on vain yksi yhteinen Suomi. Vastakkainasettelun kasvattaminen heikentää meitä kaikkia.

Maailmalla eriarvoisuus synnyttää kriisejä, se synnyttää muuttoliikkeitä, se haastaa vakaitakin yhteiskuntia. 

Suomessa eriarvoisuuden ehkäiseminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat olleet yhteiskuntapolitiikan yhteisiä tavoitteita.

Tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä. Se mahdollistaa jokaisen voimavarojen käytön täysimääräisesti yksilön itsensä ja koko yhteiskunnan hyväksi.

Liian usein väitetään, että on vain itsestä kiinni, pärjääkö elämässä. Onko? 

Voimme toki itse vaikuttaa paljon, mutta kukaan ei valitse itse väkivaltaista perhetaustaa, vammautumista, sairastumista, irtisanomista jne.

Hyvinvointivaltion idea on, että me kaikki osallistumme kustannusten maksamiseen ja me kaikki hyödymme silloin, kun apua tarvitsemme. 

Äidit eivät synnytä suoraan veronmaksajia, vaan vauvoja.

Siksi on tärkeää, että talouden tasapainottaminen tehdään reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla. 

Suomessa on vallinnut yhteinen näkemys siitä, että kannamme yhdessä laajaa sosiaalista vastuuta.

Hyvinvointivaltion verotus, tulonjakopolitiikka, sosiaaliturva ja palvelut ovat yhdessä toimineet liisterinä, jossa olemme kaikki kiinni.

Suomi tarvitsee eheyttävää yhteiskuntapolitiikkaa.  Ei vastakkainasettelua.

Ensi- ja turvakotien liiton iso tavoite on, että jokainen on turvassa.

Lähiajan tavoitteet painottavat muun muassa vauva-ajan varhaisia vuosia, koska tiedämme, että niiden vaikutus kantaa läpi koko elämän. 

Neuvolat ovat varhaisen tuen ja riskien tunnistamisen kivijalat. Laadukas varhaiskasvatus puolestaan vahvistaa yhdenvertaisuutta ja lapsen hyvää kehitystä. 

Mutta kyse ei ole vain lapsista, myös vanhemmat tarvitsevat vaikeuksissa apua. Vanhempien pahoinvointi näkyy lasten arjessa.

Erityistä tukea tarvitsevat haavoittuvassa asemassa olevat lapset.

Tiedämme, että lastensuojelun tarve on kasvanut paljon. Lapset ja perheet eivät saa apua ajoissa. Tässä Suomen on pystyttävä parempaan.

Liian moni lapsi joutuu kokemaan kaltoinkohtelua, väkivaltaa tai altistuu perheväkivallalle kotonaan. Kynnys avun hakemiseen on korkea. 

Palveluissa ei riittävästi tunnisteta lähisuhdeväkivaltaa eikä oteta sitä puheeksi. Tässä pystymme parempaan.

Lähisuhdeväkivallan kierre on katkaistavissa. Ilman apua jäämisestä seuraa psyykkisiä ja muita vaurioita sekä isot kustannukset. 

Väkivalta ei ole perheen sisäinen asia. Se on rikos.

Köyhyyden vähentäminen ehkäisee monia muita ongelmia. Ei lisätä ehdoin tahdoin lapsiperheköyhyyttä. Säästetään lapset säästöiltä.

On muistettava, että köyhyys ei ole vain rahan puutetta, vaan se on myös emotionaalista ja sosiaalista köyhyyttä.

Vaurioittavinta on vauvaperheköyhyys. Se näkyy myöhemmin muita yleisempinä mielenterveys-, päihde- ja syrjäytymisongelmina. 

Köyhyys sulkee lapsen monista muille lapsille kuuluvista mahdollisuuksista mm. harrastuksista, joskus kaveripiiristäkin. 

Tähän meillä ei yksinkertaisesti ole varaa!

Järjestöillä on hyvinvoinnin kasvattamisessa moninainen rooli. 

Toimiva ja autonominen kansalaisyhteiskunta on demokraattisen yhteiskunnan perusta. 

Järjestöt mahdollistavat ihmisten osallistumisen, keskinäisen avun ja vaikuttamisen. 

Järjestöt tavoittavat niitä avuntarvitsijoita, joita virallinen Suomi ei kykene auttamaan. 

Me tarvitsemme toimivan kansalaisyhteiskunnan, me tarvitsemme tukea vapaaehtoistyölle ja järjestöille. 

Raju järjestöiltä leikkaaminen tulee sairaan kalliiksi. Kohtuullistetaan leikkauksia.

Huolehditaan yhdessä siitä, että jokainen on turvassa. 

(Avauspuheenvuoro Ensi- ja turvakotien liiton ETKL:n seminaarissa “Yhteiskunnallinen muutos haastaa - arvot kantavat” 19.9.2024)

Tarja Filatov: Köyhyydessä eläviä lapsia on enemmän kuin Kuopiossa asukkaita

Liian moni lapsi elää köyhyydessä. Suomessa on noin miljoona lasta eli 130.000 heistä elää köyhyydessä. Tämä on selvästi enemmän kuin Kuopioissa, Suomen 8. suurimmassa kaupungissa, on asukkaita. Suomella ei ole taloudellisesti eikä inhimillisesti varaa tähän.

Lapsuusajan, erityisesti vauvaperheköyhyys näkyy myöhemmin keskimääräistä yleisempinä mielenterveys-, päihde- ja syrjäytymisongelmina. 

Lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin panostaminen on julkisen talouden tasapainottamispaineista huolimatta kannattava investointi. Talouden tasapainottamista ei pidä tehdä lyhytnäköisesti ja liian nopealla aikataululla. Se vaarantaa ihmisten hyvinvoinnin, lisää köyhyyttä ja tavoitellut säästöt muuttuvat myöhemmin paljon suuremmiksi inhimillisiksi ja taloudellisiksi kustannuksiksi.  

Tänään oli Ensi- ja turvakotien liiton liittokokous. Linjasimme, että  sosiaaliturvauudistusta on syytä jatkaa parlamentaarisesti ja että välimietinnössä ehdotettuja uudistuksia tulee edistää.

Nyt kun hinnat ovat nousussa on tärkeää, että sosiaaliturvaetuuksiin tehdään indeksikorotukset. Erityisen tärkeää on turvata lapsikorotukset, muuten tuleva hallitus kasvattaa väistämättä köyhyyttä.   

Lapsilisää tulee kehittää edelleen kaikille lapsiperheille kuuluvana etuutena. Siihen tulee tehdä indeksitarkistukset ja laatia monivuotinen ohjelma lapsilisien tason korottamiseksi. Vauvavaiheen köyhyys on kaikkein vaurioittavinta, ensimmäisessä vaiheessa tulee korottaa alle 3-vuotiaiden lasten lapsilisiä.  

Linjasimme, että vauva- ja lapsiperheiden oikeus varhaiseen tukeen pitää varmistaa. Vauvat ja lapset eivät voi odottaa. Hallitusohjelmassa on syytä asettaa tavoitteeksi ehkäisevän ja matalan kynnyksen toiminnan kehittäminen.

Neuvolat ovat olleet Suomen ylpeys. Nyt ne uhkaavat rapautua resurssipulan vuoksi. Varhaiskasvatuksen toimivuus ja riittävät resurssit on välttämätöntä turvata. 

Ihmisten hyvinvoinnin ja köyhyyden ehkäisyn kannalta palvelujen toimivuus on oleellista. Hyvinvointialueiden uudistamistyölle tulee antaa työrauha ja turvata riittävät resurssit. Miljardin leikkaukset hyvinvointialueille sopivat huonosti aikaan, jolloin rakennemuutosta ollaan alueilla vasta tekemässä. Ilman mahdollisuutta investoida muutokseen, kustannukset kasvavat.

Kustannuksia saadaan hillittyä, kun kehitetään sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota ja moniammatillista tiimityötä. Silloin ihmiset tulevat autetuiksi kerralla ja ajoissa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen hyvä yhteen toimivuus on kaikkein kriittisintä silloin, kun ihmisellä tai perheellä on monenlaisia tarpeita ja ongelmia. 

Päihdepolitiikalla on iso merkitys sosiaali- ja terveyspolitiikan kustannuksiin. Alkoholin saatavuutta ei pidä lisätä. Jos viinit tulevat myyntiin ruokakauppojen hyllylle, se lisää kiistatta alkoholista aiheutuvia inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia.  

Saatavuuden lisääminen kasvattaa tutkitusti alkoholin kulutusta, lisää päihdehaittoja, päihdekuolemia sekä alkoholikäytön psyykkisesti ja fyysisesti elämänmittaisesti vaurioittamien lasten määrää. Jo nyt alle 3-vuotiaiden lasten huostaanottojen pääsyynä on toisen tai molempien vanhempien päihde- tai mielenterveysongelma. 

Julkisuudessa puhutaan paljon siitä, että emme saa jättää lapsillemme velkaa. Velkaa on monenlaista. Jos suitsimme vain taloudellista velkaa, synnytämme sosiaalista velkaa, joka tulee sairaan kalliiksi. Pidetään huolta lastemme tulevaisuudesta kokonaisuudesta huolehtien. Lapsuudesta ei tule uusintaa, se on suora lähetys.

Tarja Filatov: Pidä kiinni

Miina Sillanpää sanoi aikanaan, että jokainen lapsi on pelastettava elämälle. Lausahdus on mitä ajankohtaisin päihteitä käyttävien odottavien äitien ja vauvaperheiden kuntoutuksessa.

Hallituksen täydentävä budjetti esittää kolme miljoonaa euroa päihdeäitien ja vauvaperheiden kuntoutuspalveluiden turvaamiseen.

Päätös on talousviisas, koska se vähentää huostaanottoja. Se on inhimillisesti välttämätön, koska se auttaa päihdeongelmien kanssa painivia äitejä irti päihteistä, turvaa vauvojen kehitystä ja tukee perheitä palaamaan normaaliin arkeen.

Suomessa arvioidaan olevan 3400-6000 päihderaskautta vuosittain. Osa äideistä tarvitsee ympärivuorokautista kuntoutusta. Joka vuosi syntyy 600–3000 lasta, joita äidin alkoholinkäyttö on vaurioittanut pysyvästi jollain tavalla. Huumeongelmat koskevat odottavia äitejä ja vauvaperheitä.

Ensi- ja turvakodit järjestävät valtakunnallista ympärivuorokautista vauvalähtöistä päihdekuntoutusta Helsingissä, Espoossa, Turussa, Kuopiossa, Kokkolassa, Oulussa ja Rovaniemellä. Edellisten lisäksi avopalvelua ja etsivää työtä tehdään Lahdessa ja Kouvolassa.

Kuntoutuksessa yhdistyy varhaisen vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden tukeminen, yhteisöllinen vertaistuki sekä vauvalähtöinen päihdekuntoutus. Ilman lisärahoitusta tämä palvelu olisi ollut vaarassa.

Palveluissa on vaativa asiakasprofiili.

Viime vuonna lapsista 30 % joutui syntymänsä jälkeen lääkevieroitukseen vieroitusoireiden takia. Äideistä 52 % oli kokenut omassa lapsuudessaan väkivaltaa. Lähisuhdeväkivalta jatkui 39 %:n elämässä. Asunnottomia oli 18 % kuntoutukseen tullessaan. Päihteiden sekakäyttäjiä oli 87 % ja mielenterveyden diagnosoiduista häiriöistä kärsi 59 %.

Vain yhdellä äidillä oli työpaikka ennen kuntoutusta ja yksi äiti opiskeli kuntoutukseen tullessaan.

Näin vaativa kohderyhmä ei saa apua tavanomaisissa päihdepalveluissa, vaan työ on vaativaa ja edellyttää monialaista osaamista. Jatkossa palvelu on syytä keskittää yhden hyvinvointialueen järjestämisvastuulle, jotta osaaminen turvataan.

Ympärivuorokautisen Pidä kiinni -järjestelmän tuki on vaikuttavaa ja mahdollistaa vauvan ja vanhempien vuorovaikutussuhteen syntymisen varhaisessa vaiheessa.

Riittävän pitkässä kuntoutuksessa olleista 2/3 kuntoutuu lapsensa ensisijaiseksi huoltajaksi ja pitkäaikaiselta vauvan huostaanotolta vältytään. Kuntoutuksen talousviisaus näkyy siinä, että se vähentää huostaanottojen määrä, jotka lapsen elämänkaaren aikana maksavat yli miljoona euroa.

Kuntoutus auttaa vanhempia irtautumaan päihteistä ja päihderetkahduksilta vältytään. Vauvan kehitys lastenpsykiatrin arvion mukaan yhden vuoden iässä normaalilla kehitystasolla ja perheet elävät normaalia lapsiperheen arkea, vaikka osa tarvitsee jatkossa avopalvelujen tukea. Tämä kertoo kuntoutuksen inhimillisistä tuloksista.

Hyvinvointialueiden aloittaessa on huolehdittava, että palvelut säilyvät ja raskaana olevat päihteiden käyttäjät ja päihdeongelmaiset vauvaperheet saavat lähetteen palveluun.

Tarja Filatov: Kovimmin huutavilla ei aina ole suurin hätä

Demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa kannattaa vaalia. Ilman vahvoja järjestöjä, jotka pitävät yhteiskunnassa heikoimpien puolta, demokratia typistyy herkästi kuulemaan vain vahvoja  ja etuoikeutettuja.

Miina Sillanpään päivänä 1. lokakuuta liputetaan kansalaisvaikuttamisen puolesta. Miina Sillanpää oli, kuten moni meistä järjestöaktiiveista, vahvatahtoinen persoona, joka teki väsymättä töitä paremman elämän puolesta kaikille.

Vuonna 1866 syntynyt tyttö, Vilhelmiina, joka varttui kovissa oloissa ja vaikeina aikoina.

Täytettyään 18-vuotta Vilhelmiina Riktig kävi kirkkoherranvirastossa, koska halusi paperiinsa nimen, jonka itsekin osaa lausua ja niin hänestä tuli meille kaikille tutumpi Miina Sillanpää. Rohkea nainen.

Miina Sillanpää oli ihmisoikeustaistelija. Hän oli ihminen, joka toiminnallaan muutti yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. Paremmaksi erityisesti lapsille ja tytöille ja äideille.

Jokainen lapsi on pelastettava elämälle, Miina sanoi aikanaan ensikotien toiminta-ajatuksesta. Hän taisteli sen ajan aviottomaan lapseen liittyvää häpeää vatsaan. Rohkea nainen.

Rohkeaa on Ensi- ja turvakotien toiminta. Tänään juhlitaan Kanta-Hämeen perhetyön 25-vuotista taivalta. Yhdistys tarjoaa apua elämän vaikeissa muutoksissa. Se on Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistys.

Yhdistykset tekevät yhä sitä työtä, jolla haavoittuvimmassa asemassa olevien perheiden ja lasten asemaa helpotetaan. 

Tukevat vauvaperheitä, tarjoavat turvaa ja apua lähisuhdeväkivallassa. Auttavat vaikeissa erotilanteissa, synnytysmasennuksessa jne.

Ensi- ja turvakotiyhdistykset kuulevat heidän ääntään, jotka eivät nouse barrikadeille vaatimaan itselleen palveluja.

Miinan sanoin ”Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä", vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet, jotta jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle.

Väkivalta, masennus, päihteet, ero ovat asioita, joita kukaan ei elämäänsä halua. Mutta kun ne astuvat kutsumatta kotiin, apua on saatava osaavasti ja vaikuttavasti.

Lapsuudesta ei tule uusintaa. Se on suora lähetys.

Lapsilla ei ole varaa odottaa parempia suhdanteita tai kansantalouden parempaa kasvua. 

Korona on kasvatti avun tarvetta ja heikensi vauvaperheiden jaksamista. Koko kansakunnan stressitaso on korkeammalla kuin ennen koronaa. Nyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheuttaa hintojen nousua ja tuo lisää stressiä monen perheen arkeen.

Yhteiskunnan resurssipula ei saa vaarantaa vauvan ja lapsen turvallista alkua elämälle

Odottavien ja vauvaperheille tärkeiden neuvoloiden resurssit eivät riitä ja siksi neuvolatoimintaa on vahvistettava. Huolehdittava, että lapsiperheiden tuki on riittävää uusilla hyvinvointialueilla.

Pienten lasten määräaikaistarkastuksista on koronan vuoksi tingitty tai niitä on tehty jopa erittäin lyhyinä videotapaamisina. 

Terveydenhoitaja ei ole välttämättä nähnyt lasta ollenkaan ja lapsen tilanteen arvio on perustunut vain vanhemman kertomaan.

Näissä olosuhteissa esimerkiksi masennusoireiden tai päihteiden vuoksi riskissä olevia jää tunnistamatta eikä heitä osata ohjata avun piiriin.

Ohjauksen puute on näkynyt ja näkyy siinä, että päihteitä käyttävien äitien kuntoutus on laskenut romahdusmaisesti, vaikka huumeiden käyttö on lisääntynyt.

Vaikeuskerrointa lisää se, että pätevistä sosiaalityöntekijöistä on pula. Heidän rekrytointinsa on vaikeutunut ja päteviä hakijoita on vaikea saada.

Pätevien sosiaalityöntekijöiden puute merkitsee sitä, että lasten ja perheiden tilanteen arvioinnit, tarvittavat palveluihin liittyvät päätökset ja maksusitoumukset viivästyvät sekä samalla avun saanti.

Ja lastensuojelussa asiakasmäärät työntekijää kohden ovat yhä kohtuuttoman suuria.

Nämä esimerkit kertovat sen, että meillä on yhä paljon työtä, jotta toteutuu Miinan toive siitä, että ”Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen.” 

Tarja Filatov: Jokainen lapsi on pelastettava elämälle

Perheet ovat moninaistuneet ja nykyisin erilaisia perheitä pyritään tukemaan tarpeiden mukaan yhdenvertaisesti.

Ensi- ja turvakotien liitto perustettiin 1945 puolustamaan avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten oikeutta elämään ja puolustamaan vaikeassa tilanteessa elävien naisten oikeuksia.

Toiminnan kivijalka on haavoittavassa tilanteessa elävien vauvaperheiden auttaminen.

Nykyisin Ensi- ja turvakotien liitto sekä sen jäsenyhdistykset tarjoavat monipuolista verkkoauttamista, matalan kynnyksen ongelmia ehkäisevää toimintaa, päiväryhmätoimintaa ja ympärivuorokautista ensikotitoimintaa.

Toiminta on alkuvuosista monipuolistunut, mutta lähtökohta on edelleen sama: naisten ja lasten oikeuksien puolustaminen.

Tavoitteenamme on mahdollisimman hyvä alku jokaisen vauvan elämälle. Jotta tämä voi toteutua, on vanhemmuutta tuettava.

Vaativinta vauvaperheiden auttamistamme on vakavasti päihdeongelmaisten odottavien ja vauvaperheiden tuki avopalveluissa sekä näihin tilanteisiin erikoistuneissa ensikodeissa.

Tässä liitto on edelläkävijä. Olemme tehneet tätä työtä lähes ainoana toimijana vuodesta 1998.

Ensi- ja turvakotien liitto nosti ensimmäisinä toimijoina esiin perhe- ja lähisuhdeväkivallan vakavana ongelmana ja aloitti turvakotitoiminnan Suomessa jo vuonna 1979.

Edelleen suurin osa Suomessa olevista turvakodeista on Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten ylläpitämiä.

Perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastaisessa työssä oleellista on väkivallan ehkäisy, siitä toipumisen tukeminen ja ylisukupolvisten väkivallan kierteiden katkaiseminen.

Tätä työtä liitto tekee turvakotien lisäksi ennen kaikkea erilaisissa avopalveluissa ja verkkoauttamisella.

Teemme työtä väkivallan kohteeksi joutuneiden, useimmiten naisten tukemiseksi, väkivallan tekijöiden kanssa ja väkivaltaa todistamaan joutuneiden lasten auttamiseksi.

Liiton neljännellä toiminta-alueella lähdemme siitä, että vanhemmuus ei pääty eroon.

Suomessa vuosittain noin 40 000 lasta joutuu kokemaan vanhempiensa eron.

Liitto tekee työtä sen eteen, että jokaisella lapsella säilyisi oikeus yhteydenpitoon molempiin vanhempiinsa aina, kun se on lapsen edun mukaista ja turvallista.

Viime vuosina olemme kehittäneet erityisesti osaamista ja uusia työmenetelmiä sekä eri tahojen yhteistyötapoja vastata vakaviin huoltoriitoihin, joissa on jopa pahimmillaan perhesurman riski.

Työtätekevät kovan luokan ammattilaiset, jotka toimivat yhdessä vertaistukijoiden ja kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Ensi- ja turvakotien liitto sekä sen 30 jäsenyhdistystä eri puolilla Suomea tarjosivat viime vuonna apua noin 24 000 ihmiselle. Liitto pyrkii tekemään todeksi Miina Sillanpään sanat ”Jokainen lapsi on pelastettava elämälle”.

(Teksti on puheenvuorostani Ensi- ja turvakotien liiton tilaisuudesta ”Vauva- ja lapsiystävälliset hyvinvointialueet” SuomiAreenassa Porissa tiistaina)

Tarja Filatov: Ero sattuu mutta siitä voi alkaa uusi hyvä elämä

Parisuhteen syntyminen ja vahvistuminen ovat ihmisen elämän onnen hetkiä. Rakkaus kantaa. Kun ihmiset solmivat parisuhteen, olipa se sitten avioliitto tai avoliitto, harva ajattelee eroa.

Parhaimmillaan parisuhde tuo onnea, iloa ja voimavaroja elämään, mutta se voi muuttua elämää rajoittavaksi ja ahdistavaksi noidankehäksi.

Ero ei koskaan ole helppo asia. Erosta selviäminen on yksilöllistä.

Toiselle ero voi tuoda helpotuksen pitkään jatkuneiden ongelmien jälkeen. Omassa mielessä ero on saattanut alkaa jo kauan ennen eropäätöstä. Toisen kohdalla ero, varsinkin itselle yllätyksenä tuleva ero, voi järisyttää koko henkistä tasapainoa.

Eroaminen on vaikeampaa, jos parilla on lapsia. Ero edellyttää sopimista lasten huollosta ja elättämisestä.

Lapsista voi tulla erossa pahimmillaan kiistakapuloita ja vallankäytön välineitä. Toinen vanhempi voi yrittää vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmasta.

Hyvin hoidettu ero saattaa jopa parantaa lasten elämää, koska lapsi aistii herkästi, että vanhemmat eivät ole onnellisia yhdessä, se vaikuttaa lapseen.

Avioerossa ihmisen tunne-elämä on kovilla. Eroon voi liittyä kieltämistä, surua, pelkoa, vihaa, riemua ja hyväksyntää.

Tunnemyrskystä huolimatta on tärkeää osata etsiä syyllisyyden ja syyllistämisen sijaan ratkaisuja. Ylitsepääsemättömissä tilanteissa on tärkeää rohjeta hakea apua.

Avioero ei ole elämän loppu vaan se voi olla uuden hyvän alku.

Viimeisten 30 vuoden aikana vuosittaisten avioerojen määrä on absoluuttisesti pysynyt melko vakiona, mutta suhteellisesti arvioituna noussut, sillä vuoden aikana solmittujen avioliittojen ja uusien rekisteröityjen parisuhteiden määrä on laskenut.

Kolmasosa kaikista lapsista elää yhden vanhemman luotsaamassa perheessä jossain elämänsä vaiheessa. Yhden vanhemman perheiden lapsista valtaosa on eroperheiden lapsia. Lapsiperheen ero on iso asia ja se koskettaa jokaista perheenjäsentä. Perheen hajoaminen sisältää aina riskejä ja tuen tarvetta.

Erityisesti lasten kannalta on tärkeää, että vaikeassa erossa on tukea tarjolla vanhemmille, koska lapsella on oikeus molempiin vanhempiin.

Toisen tai molempien vanhempien uusi suhde voi parhaimmillaan johtaa kumppanuuteen, jossa lapsella on molemmat vanhemmat ja useampi välittävä aikuinen ympärillään.

***

Tämän vuoden eroseminaarin teemana on maahanmuuttajuus. Aihe on erityisen ajankohtainen Venäjän hyökättyä oikeudettomasti Ukrainaan ja ukrainalaisen äitien sekä lasten paetessa sotaa.

Maahanmuutto on usein stressitekijä, joka vaikuttaa parisuhteeseen, varsinkin jos taustalla on traumaattisia kokemuksia, esimerkiksi sota. Tällöin siinä on erityisen haastavia elementtejä.

Ukrainan tilanne voi vaikuttaa Ukrainasta sotaa paenneisiin, mutta myös niihin, jotka ovat tulleet maahan jo aiemmin sotaa tai kriisiä pakoon.

Maahanmuuttajien tietoisuus - olipa syy maahanmuuttoon mikä tahansa - eroauttamisen palveluista on melko vähäistä.

Samaan aikaan eroauttamista tarjoavissa palveluissa työntekijöillä ei aina ole riittävää osaamista kulttuurisesta kohtaamisesta.

Eroon voi liittyä maahanmuuttajille epäluuloa tai luottamuspulaa viranomaisia kohtaan, tabuja, perheen sisäisten asioiden esille ottamisen häpeää jne.

Eroauttamisessa on tärkeää huomioida perheen kaikki osapuolet, huomioida yksilöllisesti kulttuuriset seikat. Kielen tulkkaus on tärkeää olla saatavilla, koska kyse on hyvin sensitiivisistä asioista.

Palveluiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen tulee satsata. Yhdenvertaiset palvelut maahanmuuttajille on taattava kaikilla hyvinvointialueilla kieli ja kulttuuritaustasta riippumatta. Panostus kannattaa, koska se auttaa kannattelemaan loppuelämää.

Konkreettisesta avusta on paljon tukea maahanmuuttajille, sillä heille suomalainen palvelujärjestelmä ja byrokratia voi olla haastavaa ja vierasta.

Verkostoyhteistyö on tärkeässä roolissa, kunnissa tulisi hyödyntää pienempiä maahanmuuttajayhdistyksiä ja tehdä yhteistyötä erilaisten hankkeiden kanssa.

Lasten ja nuorten näkökulmasta vanhemmuuden tuki eron jälkeen on tärkeää. On tärkeää, että tuetaan kaikkia osapuolia, lapsi tai nuori ei saa jäädä vanhempien kriisien ja byrokratian jalkoihin.

Lapsen identiteetin tukeminen on tärkeää. Lapsen täytyy saada tutustua molempien vanhempiensa taustaan ja kulttuuriin. Erityisen tärkeää positiivinen suhtautuminen toiseen kieleen ja kulttuuriin on silloin, kun nämä ovat selkeästi vähemmistössä ja niihin kohdistuu ennakkoluuloja, joista lapsi voi kärsiä.

On tärkeä tukea vanhempia siinä, että vaikka he eivät ole enää pariskunta, niin heillä on tärkeä tehtävä vanhempina.

Ensi- ja turvakotien liitossa tehdään eroauttamistyötä monin tavoin ja palveluita kehitetään jatkuvasti vastaamaan ajankohtaisia tarpeita.

Tarjolla on ammatillista tukea erokriisin kohtaamiseen, vertaistukiryhmiä, vanhempien ja lapsen/lasten tapaamisia valvotusti tai tuetusti ja verkon kautta tarjottavaa apua (esim. chat).

Olin puhumassa Ensi- ja turvakotien liiton Erofoorumissa tiistaina. Näitä asioita pohdiskelin avauspuheessani.