Kansalaisyhteiskunta on kansalaisten ja päätöksentekojärjestelmän välissä oleva organisoitunut kerros, joka toimii molempiin suuntiin. Se antaa äänen maan hiljaisille ja kertoo ihmisten viestiä päätöksentekoon. Se myös kertoo ihmisille tehdyistä päätöksistä, neuvoo, auttaa ja osallistaa. Kritisoikin kuten demokratiaan kuuluu.
JÄRJESTÖT VAHVISTAVAT DEMOKRATIAA
Suomessa monet sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat syntyneet tavallisten ihmisten elämässään kohtaamista puutteista. Järjestöt ovat tuoneet apua, palvelua ja ajaneet ihmisten oikeuksia. Rakentaneet parempaa elämää kaikille.
Demokratiaa ei saa kuihduttaa vain enemmistön vallaksi ja äänestämiseksi vaaleissa. Vahva demokratia on enemmän. Se kuuntelee kansalaisiaan ja pitää huolta vähemmistöistään. Se tukee järjestöjä ja arvostaa niiden ääntä, myös silloin kun se ei miellytä poliittisia päättäjiä. Se on osallistumista keskusteluun, epäkohtien esiin nostamista ja yhteisten ratkaisujen etsimistä.
Demokratiassa on muistettava, ettei sillä, joka huutaa kovimmin, välttämättä ole suurin hätä. On pystyttävä kuulemaan hiljaisia signaaleja ja osattava kuulla myös heitä, jotka eivät aina edes näy.
ARVOKASTA TIETOA PÄÄTTÄJILLE
Monimutkaisessa yhteiskunnassa päätöksentekijät saavat arvokasta tietoa kansalaisjärjestöjen kautta erilaisten ryhmien tarpeista ja huolista. Aktiivinen kansalaisyhteiskunta tuo lisäarvoa molempiin suuntiin ja vahvistaa demokratiaa.
Järjestöjen rahoituksen kriteerimuutoksissa ja rahoituksen puolittamisessa on kyse muustakin kuin euroista.
Ei ole yllätys, että perussuomalaiset haluavat tukkia korvansa erilaisilta äänenpainoilta, mutta jos kokoomus sallii järjestöjen äänen vaientamisen, ei sivistyksen vaalimisesta ole enää jälkeäkään. Tässä asiassa luotan siihen, että pääministeri pitää pintansa ja että järjestöjen avustuskriteerit neuvotellaan uudelleen.
Maailmasta löytyy useita esimerkkejä siitä, miten kehittymätön tai näivettynyt/näivetetty kansalaisyhteiskunta ei pysty toimimaan vastavoimana poliittisen kentän epädemokraattisten äärilaitojen vahvistumiselle. Siksi kansalaisyhteiskunnan tukeminen on demokratian tukemista.
SOMESSA HUUTAMISEN SIJAAN ANALYSOITUA PALAUTETTA
Kansalaisjärjestöt ovat tärkeä järjestäytyneen yhteiskunnallisen keskustelun foorumi. Osalle ihmisistä riittää yksipuolinen somessa huutelu, mutta aito vuorovaikutus tarvitsee pysyvämpiä alustoja. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen on siksi tärkeää.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskustelu ei ole vähäpätöinen asia. Kyse ei ole vain rahasta. Kyse on kansalaisyhteiskunnan vaientamisesta. Järjestöt halutaan typistää pelkiksi palveluntuottajiksi tai avustusjärjestöiksi. Ne eivät saisi enää ajaa jäsentensä asioita.
Uusissa avustuskriteereissä keskus- ja kattojärjestöjen roolia ollaan kaventamassa merkittävästi. Tämä on vakavaa, sillä valtakunnallisten kansalaisjärjestöjen tehtävä on yhdistää ihmisten kokemukset, asiantuntemus ja auttava työ vaikuttavaksi kokonaisuudeksi. Yksikään alueellinen toimija ei pysty tähän ilman, että resursseja siirtyy pois suoraan auttamistyöstä.
Ilman keskusjärjestöä jäsenyhdistysten työ pirstaloituisi, kehittäminen hidastuisi ja vaikuttava auttamistyö heikkenisi. Byrokratiaksi leimatut keskusliitot kokoavat ja koordinoivat jäsenyhdistysten työn ympäri Suomen. Ne kouluttavat, varmistavat palveluiden laadun, kehittämisen ja yhdenvertaisuuden. Ne tuottavat asiantuntijatietoa päätöksenteon tueksi. Ne vievät kentältä nousevan tiedon päättäjille ja kehittää palveluita sen perusteella.
HAAVOITTUVIMMILTA ON LEIKATTU
Sanotaan, että leikkauksia ei kohdenneta kohtaavaan ja auttavaan työhön. Kyllä kohdennetaan. Leikkaukset ovat jo nyt kohdistuneet kohtaavan työhön. Noin 80% tämän hetken myönnetystä avustuksista kohdistuu itse toimintaan ja 20% sitä tukevaan toimintaan kuten vapaaehtoisten kouluttamiseen ja koordinointiin. Tällä hallituskaudella järjestöjen rahoituksesta tullaan leikanneeksi puolet pois.
Lisäksi koko järjestötyötä ja erityisesti vaikuttamistyötä demonisoidaan. Sotejärjestöt toimivat maan hiljaisimpien ja haavoittuvimmassa asemassa olevien äänitorvena. Ehkä juuri tämä megafoni halutaan hiljentää.
Järjestöjen edunvalvontaa ja vaikuttamista on se, kun nostetaan esiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja esitetään lakimuutoksia, jotka auttavat uhreja.
Edunvalvontaa ja vaikuttamista on se, kun puolustetaan vammaisten oikeuksia ja pidetään ääntä ja vaaditaan YK: n vammaisten oikeuksien sopimuksen noudattamista.
Edunvalvontaa ja vaikuttamista on se, kun vaaditaan lapsiperheköyhyyden vähentämistä. Edunvalvontaa ja vaikuttamista on lukuisten asiantuntijoiden työ, joka kehittää sosiaalityötä.
On syytä kysyä, miksi sama ajattelu ei koske myös työnantajajärjestöjä. Heidän lobbauspaperinsa kirjoitetaan suoraan laeiksi. Kyse ei ole vain rahasta, vaan asennoitumisesta.
Että sellaista demokratiaa… Suomessa.
HILJAISTEN MEGAFONI
Hiljaisuus voi olla demokratian suurin uhka. Järjestöillä on tärkeä rooli hiljaisuuden muurin purkamisessa. Erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöillä, koska ne tavoittavat toiminnassaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, joita virallinen Suomi ei tavoita.
Järjestöt tarjoavat kanavan osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Ne puolustavat heikommassa asemassa olevia ja vahvistavat osallisuutta. Rohkaisevat ja tukevat maan hiljaisia käyttämään ääntään.
Järjestöjen erityisosaamista on tarjota apua ja vertaistukea useille ihmisryhmille, jotka muuten jäävät avun ulkopuolelle. Järjestöt tarjoavat toimintamahdollisuuksia sellaisille ihmisille, joiden on vaikeampi osallistua yhteisölliseen toimintaan esimerkiksi sairauden, vamman, elämäntilanteen tai yksinäisyyden vuoksi. Järjestöt pitävät yllä demokratian monimuotoisuutta ja elinvoimaa.
Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat merkittäviä aktiivisen yhteiskunnan rakentajia. Ne ovat kiinteä osa suomalaista hyvinvointivaltiota.
Demokratia tarvitsee aktiivisia kansalaisia, rohkeita keskustelijoita ja yhteisöjä, jotka kokoavat ihmisiä yhteen yhteisten teemojen äärelle. Jos oikeasti haluamme ja uskon, että haluamme pitää huolta siitä, että jokainen ääni voi kuulua. Ymmärrämme, että järjestöt eivät ole byrokratian sivutuote tai ylimääräinen menoerä. Ne ovat kansalaisyhteiskunnan selkäranka.
Suomi yksinkertaisesti tarvitsee järjestöjen ja vapaaehtoisten osaamista ja voimaa.
Järjestöihin investointi rakentaa siltoja ihmisten välille, ehkäiseeyksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä vahvistaa ihmisten tunnetta siitä, että he kuuluvat yhteiskuntaan.