Tarja Filatov: Miksi järjestöjen tukien leikkaukset ovat enemmän kuin euroja?

Kansalaisyhteiskunta on kansalaisten ja päätöksentekojärjestelmän välissä oleva organisoitunut kerros, joka toimii molempiin suuntiin. Se antaa äänen maan hiljaisille ja kertoo ihmisten viestiä päätöksentekoon. Se myös kertoo ihmisille tehdyistä päätöksistä, neuvoo, auttaa ja osallistaa. Kritisoikin kuten demokratiaan kuuluu.

JÄRJESTÖT VAHVISTAVAT DEMOKRATIAA 

Suomessa monet sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat syntyneet tavallisten ihmisten elämässään kohtaamista puutteista. Järjestöt ovat tuoneet apua, palvelua ja ajaneet ihmisten oikeuksia. Rakentaneet parempaa elämää kaikille.

Demokratiaa ei saa kuihduttaa vain enemmistön vallaksi ja äänestämiseksi vaaleissa. Vahva demokratia on enemmän. Se kuuntelee kansalaisiaan ja pitää huolta vähemmistöistään. Se tukee järjestöjä ja arvostaa niiden ääntä, myös silloin kun se ei miellytä poliittisia päättäjiä. Se on osallistumista keskusteluun, epäkohtien esiin nostamista ja yhteisten ratkaisujen etsimistä.

Demokratiassa on muistettava, ettei sillä, joka huutaa kovimmin, välttämättä ole suurin hätä. On pystyttävä kuulemaan hiljaisia signaaleja ja osattava kuulla myös heitä, jotka eivät aina edes näy.

ARVOKASTA TIETOA PÄÄTTÄJILLE

Monimutkaisessa yhteiskunnassa päätöksentekijät saavat arvokasta tietoa kansalaisjärjestöjen kautta erilaisten ryhmien tarpeista ja huolista. Aktiivinen kansalaisyhteiskunta tuo lisäarvoa molempiin suuntiin ja vahvistaa demokratiaa.

Järjestöjen rahoituksen kriteerimuutoksissa ja rahoituksen puolittamisessa on kyse muustakin kuin euroista. 

Ei ole yllätys, että perussuomalaiset haluavat tukkia korvansa erilaisilta äänenpainoilta, mutta jos kokoomus sallii järjestöjen äänen vaientamisen, ei sivistyksen vaalimisesta ole enää jälkeäkään. Tässä asiassa luotan siihen, että pääministeri pitää pintansa ja että järjestöjen avustuskriteerit neuvotellaan uudelleen.

Maailmasta löytyy useita esimerkkejä siitä, miten kehittymätön tai näivettynyt/näivetetty kansalaisyhteiskunta ei pysty toimimaan vastavoimana poliittisen kentän epädemokraattisten äärilaitojen vahvistumiselle. Siksi kansalaisyhteiskunnan tukeminen on demokratian tukemista.

SOMESSA HUUTAMISEN SIJAAN ANALYSOITUA PALAUTETTA

Kansalaisjärjestöt ovat tärkeä järjestäytyneen yhteiskunnallisen keskustelun foorumi. Osalle ihmisistä riittää yksipuolinen somessa huutelu, mutta aito vuorovaikutus tarvitsee pysyvämpiä alustoja. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen on siksi tärkeää.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskustelu ei ole vähäpätöinen asia.  Kyse ei ole vain rahasta. Kyse on kansalaisyhteiskunnan vaientamisesta. Järjestöt halutaan typistää pelkiksi palveluntuottajiksi tai avustusjärjestöiksi. Ne eivät saisi enää ajaa jäsentensä asioita. 

Uusissa avustuskriteereissä keskus- ja kattojärjestöjen roolia ollaan kaventamassa merkittävästi. Tämä on vakavaa, sillä valtakunnallisten kansalaisjärjestöjen tehtävä on yhdistää ihmisten kokemukset, asiantuntemus ja auttava työ vaikuttavaksi kokonaisuudeksi. Yksikään alueellinen toimija ei pysty tähän ilman, että resursseja siirtyy pois suoraan auttamistyöstä.

Ilman keskusjärjestöä jäsenyhdistysten työ pirstaloituisi, kehittäminen hidastuisi ja vaikuttava auttamistyö heikkenisi. Byrokratiaksi leimatut keskusliitot kokoavat ja koordinoivat jäsenyhdistysten työn ympäri Suomen. Ne kouluttavat, varmistavat  palveluiden laadun, kehittämisen ja yhdenvertaisuuden. Ne tuottavat asiantuntijatietoa päätöksenteon tueksi. Ne vievät kentältä nousevan tiedon päättäjille ja kehittää palveluita sen perusteella.

HAAVOITTUVIMMILTA ON LEIKATTU

Sanotaan, että leikkauksia ei kohdenneta kohtaavaan ja auttavaan työhön. Kyllä kohdennetaan. Leikkaukset ovat jo nyt kohdistuneet kohtaavan työhön. Noin 80% tämän hetken myönnetystä avustuksista kohdistuu itse toimintaan ja 20% sitä tukevaan toimintaan kuten vapaaehtoisten kouluttamiseen ja koordinointiin. Tällä hallituskaudella järjestöjen rahoituksesta tullaan leikanneeksi puolet pois. 

Lisäksi koko järjestötyötä ja erityisesti vaikuttamistyötä demonisoidaan. Sotejärjestöt toimivat maan hiljaisimpien ja haavoittuvimmassa asemassa olevien äänitorvena. Ehkä juuri tämä megafoni halutaan hiljentää.

Järjestöjen edunvalvontaa ja vaikuttamista on se, kun nostetaan esiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja esitetään lakimuutoksia, jotka auttavat uhreja.

Edunvalvontaa ja vaikuttamista on se, kun puolustetaan vammaisten oikeuksia ja pidetään ääntä ja vaaditaan YK: n vammaisten oikeuksien sopimuksen noudattamista.

Edunvalvontaa ja vaikuttamista on se, kun vaaditaan lapsiperheköyhyyden vähentämistä. Edunvalvontaa ja vaikuttamista on lukuisten asiantuntijoiden työ, joka kehittää sosiaalityötä.

On syytä kysyä, miksi sama ajattelu ei koske myös työnantajajärjestöjä. Heidän lobbauspaperinsa kirjoitetaan suoraan laeiksi. Kyse ei ole vain rahasta, vaan asennoitumisesta.

Että sellaista demokratiaa… Suomessa.

HILJAISTEN MEGAFONI

Hiljaisuus voi olla demokratian suurin uhka. Järjestöillä on tärkeä rooli hiljaisuuden muurin purkamisessa. Erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöillä, koska ne tavoittavat toiminnassaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, joita virallinen Suomi ei tavoita. 

Järjestöt tarjoavat kanavan osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Ne puolustavat heikommassa asemassa olevia ja vahvistavat osallisuutta. Rohkaisevat ja tukevat maan hiljaisia käyttämään ääntään. 

Järjestöjen erityisosaamista on tarjota apua ja vertaistukea useille ihmisryhmille, jotka muuten jäävät avun ulkopuolelle.  Järjestöt tarjoavat toimintamahdollisuuksia sellaisille ihmisille, joiden on vaikeampi osallistua yhteisölliseen toimintaan esimerkiksi sairauden, vamman, elämäntilanteen tai yksinäisyyden vuoksi. Järjestöt pitävät yllä demokratian monimuotoisuutta ja elinvoimaa. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat merkittäviä aktiivisen yhteiskunnan rakentajia. Ne ovat kiinteä osa suomalaista hyvinvointivaltiota. 

Demokratia tarvitsee aktiivisia kansalaisia, rohkeita keskustelijoita ja yhteisöjä, jotka kokoavat ihmisiä yhteen yhteisten teemojen äärelle. Jos oikeasti haluamme ja uskon, että haluamme pitää huolta siitä, että jokainen ääni voi kuulua. Ymmärrämme, että järjestöt eivät ole byrokratian sivutuote tai ylimääräinen menoerä. Ne ovat kansalaisyhteiskunnan selkäranka.

Suomi yksinkertaisesti tarvitsee järjestöjen ja vapaaehtoisten osaamista ja voimaa.

Järjestöihin investointi rakentaa siltoja ihmisten välille, ehkäiseeyksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä vahvistaa ihmisten tunnetta siitä, että he kuuluvat yhteiskuntaan. 

Tarja Filatov: Missä on demokratian piilojarru?

Demokratia ei odota. Se kehittyy nyt tai se heikkenee nyt. Demokratia on elävä ja jatkuvasti muovautuva prosessi. Sen voima perustuu ihmisiin. Meihin kaikkiin. 

Kyse on siitä, miten käytämme ääntämme, oikeuksiamme ja vastuutamme. Emme voi siirtää vastuuta eteenpäin tai ajatella, että joku muu huolehtii demokratiasta.

Olen itse demokratian vahvan kehittämisen ajan kasvatti, joten joskus on vaikea uskoa sitä, että demokratia ei ole itsestäänselvyys tai että se voisi ottaa Suomessa takapakkia.

Tässä ajassa demokratiaa koetellaan monella tasolla kansallisesti ja kansainvälisesti. Autoritaariset kehityssuunnat eri puolilla maailmaa muistuttavat meitä siitä, että demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet tarvitsevat puolustajia.

Useissa maissa epäterve vallan keskittyminen lisääntyy ja median vapautta rajoitetaan. Jopa kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä horjuu. 

Suurvaltojen välinen kilpailu kiristyy. Kansainvälisiä sopimuksia rikotaan aiempaa kevyemmin. Maailmanpolitiikka on muuttunut yhä enemmän vaihtokaupaksi. Konflikteissa tukea annetaan, jos siitä saadaan jotain vastineeksi. 

HILJAISTA MUUTOSTA EI HELPOSTI HUOMAA

Demokratian  muutos ei aina tapahdu äkillisesti, vaan usein vähitellen, pala palalta. Juuri siksi hiljaiset muutokset voivat olla vaikeasti havaittavia, mutta vaikutuksiltaan hetken päästä merkittäviä.

Demokratiaa hapertaa ja yleisen luottamuksen rapautuminen. Valeuutiset ja väärän tiedon leviäminen sekä yhteiskunnallinen polarisaatio vaikeuttavat kykyämme käydä rakentavaa keskustelua. 

Kun ääripäät huutavat ja osoittavat ongelmia ja syyllisiä, maltillisten keskivoimien syytä koota rivejään ja keskittyä ratkaisuihin ja puolusta demokratiaa.

Jos ihmiset vetäytyvät omiin kupliinsa tai kokevat, ettei heidän äänellään ole merkitystä, demokratian perusta ohenee.

SUOMALAISEN DEMOKRATIAN PIILOJARRU

Suomi sijoittuu demokratiaa ja sen toimivuutta mittaavissa sekä vertailevissa tutkimuksissa kärkimaiden joukkoon. Tutkimusten mukaan oikeuslaitos on riippumaton, korruptio on vähäistä ja kansalaisten luottamus oikeusvaltiota kohtaan suhteellisen korkea.

Ihmisoikeuksilla on perustuslaillinen suoja ja ihmisoikeuksien toteutumisen seurantaa on pyritty kehittämään.

OECD:n arvion mukaan Suomessa on osallistumisen paradoksi: kansalaiset luottavat julkisiin instituutioihin ja tyytyväisyys demokratiaan on suhteellisen korkealla. Samaan aikaan vain 40 prosenttia vastaajista uskoi mahdollisuuksiinsa vaikuttaa poliittisiin prosesseihin. Luku on alhainen verrattuna muihin korkean luottamuksen maihin.

Siksi on tärkeää torjua haavoittuvammassa asemassa olevien väestöryhmien syrjäytymistä. Edistää taloudellista ja koulutuksellista tasa-arvoa, vahvistaa ja laajentaa sosiaalista vuoropuhelua.

Kansainvälisten vertailujen hyvistä tuloksista huolimatta meillä on paljon parannettavaa. Osallistumisen piilojarru saattaa ennustaa pinnan alla kuohuvaa  luottamuspulaa, jota ihmiset eivät osaa sanoittaa. Monet tuoreet barometrit kertovat epäluottamuksesta ja jakautumisesta. 

DIGI ANTAA JA OTTAA

Demokratia ei ole staattinen tila, vaan jatkuva prosessi, joka vaatii valppautta ja sitoutumista. Vahvistamista.

Digitaalinen ympäristö on mullistanut tavan, jolla poliittista keskustelua käydään. Se on avannut tilaa uusille äänille, demokratisoinut keskustelua. 

Suositut sosiaalisen median alustat ja digitaaliset kauppapaikat ovat osa yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria. Mutta alustoilla ja niiden algoritmeilla on liiaksi valtaa siihen, minkälaista informaatiota kenellekin tarjotaan. Tätä valtaa voidaan käyttää väärin ihmisten manipuloimiseksi. 

Markkinoiden manipulointi on kiellettyä. On aiheellista kysyä, miksi ihmisiä saa manipuloida netissä?Valeuutiset, vihapuhe, toiseuttaminen ja muut netin haitat ovat hankalasti hallittavia, mutta se ei oikeuta antamaan periksi näiden vahingollisten asioiden kitkemisessä. Säätelemättömyys voi pahimmillaan rapauttaa demokratiaa.  

Ihminen ei ehkä olekaan niin vapaa ja itsenäinen yksilö kuin uskoo, koska hänen tietonsa ovat kaupan ja hänelle tulviva tietovirta valikoitua. Demokratian näkökulmasta on tärkeää tietää, kuka valinnan tekee ja millä perusteilla.

Datatalouden ja demokratian näkökulmasta on kestämätöntä, että yksilöt eivät voi hallita omaa dataansa. Kestämätöntä on myös se, että demokraattiset yhteiskunnat eivät voi riittävästi määritellä  bittimaailman pelisääntöjä.

Riskeistö huolimatta teknologia voi tuoda päätöksenteon lähemmäs kansalaisia, lisätä osallistumista ja tehdä yhteiskunnasta avoimemman. Kunhan sen algoritmeista saadaan läpinäkyvämpiä.

Nykyisin meillä on ainakin teoriassa enemmän välineitä vaikuttaa kuin millään aiemmalla sukupolvella, Demokratian kannalta keskeistä on kyky erottaa luotettava tieto harhaanjohtavasta ja ylläpitää rakentavaa julkista keskustelua.

UUSIA DEMOKRATIAN VÄLINEITÄ KEHITTYY

Demokratian kehittymistä on myös se, että perinteisten instituutioiden rinnalle on noussut uusia vaikuttamisen tapoja. Kansalaisliikkeet, digitaaliset kampanjat ja rajat ylittävä aktivismi ovat vahvistuneet. Ihmiset verkostoituvat yli valtioiden rajojen ja puolustavat yhteisiä arvoja, kuten ihmisoikeuksia. Tämä on kansalaisyhteiskunnan voimaa.

Kansalaisyhteiskunta on vahvan demokratian sydän. Se on tila, jossa ihmiset voivat kokoontua, keskustella, 

järjestäytyä ja toimia yhteisten tavoitteiden puolesta. 

Juuri kansalaisyhteiskunnan sisällä  syntyvät monet uudet ideat, liikkeet ja muutokset, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin. 

JÄRJESTÖT VAHVISTAVAT DEMOKRATIAA 

Suomessakin monet sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat syntyneet tavallisten ihmisten elämässään kohtaamista puutteista. Järjestöt ovat tuoneet apua, palvelua ja ajaneet ihmisten oikeuksia. Rakentaneet parempaa elämää kaikille.

Demokratiaa ei saa kuihduttaa vain enemmistön vallaksi ja äänestämiseksi  vaaleissa.  Vahva demokratia on enemmän. Se kuuntelee kansalaisiaan ja pitää huolta vähemmistöistään. Se tukee järjestöjä ja arvostaa niiden ääntä, myös silloin kun se ei miellytä poliittisia päättäjiä. Se on osallistumista keskusteluun, epäkohtien esiin nostamista ja yhteisten ratkaisujen etsimistä.

Demokratiassa on muistettava, ettei sillä, joka huutaa kovimmin, välttämättä ole suurin hätä. On pystyttävä kuulemaan hiljaisia signaaleja ja osattava kuulla  myös heitä, jotka eivät aina edes näy.

HILJAISTEN MEGAFONI

Hiljaisuus voi olla demokratian suurin uhka. Järjestöillä on tärkeä rooli hiljaisuuden muurin purkamisessa. Erityisesti sosiaali - ja terveysjärjestöillä, koska ne tavoittavat toiminnassaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, joita virallinen Suomi ei tavoita. 

Järjestöt tarjoavat kanavan osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Ne puolustavat heikommassa asemassa olevia ja vahvistavat osallisuutta. Rohkaisevat ja tukevat maan hiljaisia käyttämään ääntään. 

Järjestöjen erityisosaamista on tarjota apua ja vertaistukea useille ihmisryhmille, jotka muuten jäävät avun ulkopuolelle.  Järjestöt tarjoavat toimintamahdollisuuksia myös sellaisille ihmisille, joiden on vaikeampi osallistua yhteisölliseen toimintaan esimerkiksi sairauden, vamman, elämäntilanteen tai yksinäisyyden vuoksi. Järjestöt pitävät yllä demokratian monimuotoisuutta ja elinvoimaa. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat merkittäviä aktiivisen yhteiskunnan rakentajia. Ne ovat kiinteä osa suomalaista hyvinvointivaltiota. 

Demokratia tarvitsee aktiivisia kansalaisia, rohkeita keskustelijoita ja yhteisöjä, jotka kokoavat ihmisiä yhteen yhteisten teemojen äärelle. 

Jos oikeasti haluamme  ja uskon, että haluamme pitää huolta siitä, että jokainen ääni voi kuulua. Ymmärrämme, että järjestöt eivät ole byrokratian sivutuote tai ylimääräinen menoerä. Ne ovat kansalaisyhteiskunnan selkäranka.

Haluan uskoa, että pääsemme kyllä  irti tästä järjestöjen resurssia kutistavasta ja toimintoja rajaavasta ajasta, kohti uutta kukoistusta, koska Suomi yksinkertaisesti tarvitsee järjestöjen ja vapaaehtoisten osaamista ja voimaa.

Järjestöihin  investointi rakentaa siltoja ihmisten välille, ehkäisevät yksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä vahvistavat ihmisten tunnetta siitä, että he kuuluvat yhteiskuntaan. 

ONKO SINULLA VOIMAA?

Demokratia ei kehity tyhjiössä. Se muotoutuu vuorovaikutuksessa globaalien ilmiöiden, teknologian, kulttuurin ja ihmisten odotusten kanssa. 

Kansainväliset ja eurooppalaiset trendit muistuttavat meitä siitä, että demokratian puolustaminen ei ole vain kansallinen tehtävä. Se on yhteinen, rajat ylittävä vastuu. Siksi meidän on katsottava sekä lähelle että kauas: vahvistettava omaa demokratiaamme ja samalla tuettava sitä myös muualla. 

Demokratia tarvitsee puolustajia. Se tarvitsee aktiivisia kansalaisia, rohkeita keskustelijoita ja yhteisöjä, jotka eivät pelkää edelläkävijyyttä tai kritiikkiä. Meidän tehtävämme ei ole vain nauttia demokratian eduista, vaan myös kantaa vastuuta sen säilymisestä ja kehittymisestä. 

Pidetään yhdessä huolta siitä, että jokainen ääni voi kuulua.  Sillä lopulta demokratia on juuri niin vahva kuin sen ihmiset ovat valmiita tekemään siitä. 

Bantujen tavatessa ystäviään, he eivät kysele kuulumisia, vaan he kysyvät, onko sinulla voimaa? Bantut eivät pelkää toisten kykyjä eivätkä hyvyyttä, vaan ajattelevat, että itsekin voi voimaantua toisen vahvuuksista. 

Kirjoitus perustuu 12.5.2026 pitämääni valtiovallan tervehdyspuheeseen SOSTEn järjestöristeilyllä.