Tarja Filatov: Missä on demokratian piilojarru?

Demokratia ei odota. Se kehittyy nyt tai se heikkenee nyt. Demokratia on elävä ja jatkuvasti muovautuva prosessi. Sen voima perustuu ihmisiin. Meihin kaikkiin. 

Kyse on siitä, miten käytämme ääntämme, oikeuksiamme ja vastuutamme. Emme voi siirtää vastuuta eteenpäin tai ajatella, että joku muu huolehtii demokratiasta.

Olen itse demokratian vahvan kehittämisen ajan kasvatti, joten joskus on vaikea uskoa sitä, että demokratia ei ole itsestäänselvyys tai että se voisi ottaa Suomessa takapakkia.

Tässä ajassa demokratiaa koetellaan monella tasolla kansallisesti ja kansainvälisesti. Autoritaariset kehityssuunnat eri puolilla maailmaa muistuttavat meitä siitä, että demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet tarvitsevat puolustajia.

Useissa maissa epäterve vallan keskittyminen lisääntyy ja median vapautta rajoitetaan. Jopa kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä horjuu. 

Suurvaltojen välinen kilpailu kiristyy. Kansainvälisiä sopimuksia rikotaan aiempaa kevyemmin. Maailmanpolitiikka on muuttunut yhä enemmän vaihtokaupaksi. Konflikteissa tukea annetaan, jos siitä saadaan jotain vastineeksi. 

HILJAISTA MUUTOSTA EI HELPOSTI HUOMAA

Demokratian  muutos ei aina tapahdu äkillisesti, vaan usein vähitellen, pala palalta. Juuri siksi hiljaiset muutokset voivat olla vaikeasti havaittavia, mutta vaikutuksiltaan hetken päästä merkittäviä.

Demokratiaa hapertaa ja yleisen luottamuksen rapautuminen. Valeuutiset ja väärän tiedon leviäminen sekä yhteiskunnallinen polarisaatio vaikeuttavat kykyämme käydä rakentavaa keskustelua. 

Kun ääripäät huutavat ja osoittavat ongelmia ja syyllisiä, maltillisten keskivoimien syytä koota rivejään ja keskittyä ratkaisuihin ja puolusta demokratiaa.

Jos ihmiset vetäytyvät omiin kupliinsa tai kokevat, ettei heidän äänellään ole merkitystä, demokratian perusta ohenee.

SUOMALAISEN DEMOKRATIAN PIILOJARRU

Suomi sijoittuu demokratiaa ja sen toimivuutta mittaavissa sekä vertailevissa tutkimuksissa kärkimaiden joukkoon. Tutkimusten mukaan oikeuslaitos on riippumaton, korruptio on vähäistä ja kansalaisten luottamus oikeusvaltiota kohtaan suhteellisen korkea.

Ihmisoikeuksilla on perustuslaillinen suoja ja ihmisoikeuksien toteutumisen seurantaa on pyritty kehittämään.

OECD:n arvion mukaan Suomessa on osallistumisen paradoksi: kansalaiset luottavat julkisiin instituutioihin ja tyytyväisyys demokratiaan on suhteellisen korkealla. Samaan aikaan vain 40 prosenttia vastaajista uskoi mahdollisuuksiinsa vaikuttaa poliittisiin prosesseihin. Luku on alhainen verrattuna muihin korkean luottamuksen maihin.

Siksi on tärkeää torjua haavoittuvammassa asemassa olevien väestöryhmien syrjäytymistä. Edistää taloudellista ja koulutuksellista tasa-arvoa, vahvistaa ja laajentaa sosiaalista vuoropuhelua.

Kansainvälisten vertailujen hyvistä tuloksista huolimatta meillä on paljon parannettavaa. Osallistumisen piilojarru saattaa ennustaa pinnan alla kuohuvaa  luottamuspulaa, jota ihmiset eivät osaa sanoittaa. Monet tuoreet barometrit kertovat epäluottamuksesta ja jakautumisesta. 

DIGI ANTAA JA OTTAA

Demokratia ei ole staattinen tila, vaan jatkuva prosessi, joka vaatii valppautta ja sitoutumista. Vahvistamista.

Digitaalinen ympäristö on mullistanut tavan, jolla poliittista keskustelua käydään. Se on avannut tilaa uusille äänille, demokratisoinut keskustelua. 

Suositut sosiaalisen median alustat ja digitaaliset kauppapaikat ovat osa yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria. Mutta alustoilla ja niiden algoritmeilla on liiaksi valtaa siihen, minkälaista informaatiota kenellekin tarjotaan. Tätä valtaa voidaan käyttää väärin ihmisten manipuloimiseksi. 

Markkinoiden manipulointi on kiellettyä. On aiheellista kysyä, miksi ihmisiä saa manipuloida netissä?Valeuutiset, vihapuhe, toiseuttaminen ja muut netin haitat ovat hankalasti hallittavia, mutta se ei oikeuta antamaan periksi näiden vahingollisten asioiden kitkemisessä. Säätelemättömyys voi pahimmillaan rapauttaa demokratiaa.  

Ihminen ei ehkä olekaan niin vapaa ja itsenäinen yksilö kuin uskoo, koska hänen tietonsa ovat kaupan ja hänelle tulviva tietovirta valikoitua. Demokratian näkökulmasta on tärkeää tietää, kuka valinnan tekee ja millä perusteilla.

Datatalouden ja demokratian näkökulmasta on kestämätöntä, että yksilöt eivät voi hallita omaa dataansa. Kestämätöntä on myös se, että demokraattiset yhteiskunnat eivät voi riittävästi määritellä  bittimaailman pelisääntöjä.

Riskeistö huolimatta teknologia voi tuoda päätöksenteon lähemmäs kansalaisia, lisätä osallistumista ja tehdä yhteiskunnasta avoimemman. Kunhan sen algoritmeista saadaan läpinäkyvämpiä.

Nykyisin meillä on ainakin teoriassa enemmän välineitä vaikuttaa kuin millään aiemmalla sukupolvella, Demokratian kannalta keskeistä on kyky erottaa luotettava tieto harhaanjohtavasta ja ylläpitää rakentavaa julkista keskustelua.

UUSIA DEMOKRATIAN VÄLINEITÄ KEHITTYY

Demokratian kehittymistä on myös se, että perinteisten instituutioiden rinnalle on noussut uusia vaikuttamisen tapoja. Kansalaisliikkeet, digitaaliset kampanjat ja rajat ylittävä aktivismi ovat vahvistuneet. Ihmiset verkostoituvat yli valtioiden rajojen ja puolustavat yhteisiä arvoja, kuten ihmisoikeuksia. Tämä on kansalaisyhteiskunnan voimaa.

Kansalaisyhteiskunta on vahvan demokratian sydän. Se on tila, jossa ihmiset voivat kokoontua, keskustella, 

järjestäytyä ja toimia yhteisten tavoitteiden puolesta. 

Juuri kansalaisyhteiskunnan sisällä  syntyvät monet uudet ideat, liikkeet ja muutokset, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin. 

JÄRJESTÖT VAHVISTAVAT DEMOKRATIAA 

Suomessakin monet sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat syntyneet tavallisten ihmisten elämässään kohtaamista puutteista. Järjestöt ovat tuoneet apua, palvelua ja ajaneet ihmisten oikeuksia. Rakentaneet parempaa elämää kaikille.

Demokratiaa ei saa kuihduttaa vain enemmistön vallaksi ja äänestämiseksi  vaaleissa.  Vahva demokratia on enemmän. Se kuuntelee kansalaisiaan ja pitää huolta vähemmistöistään. Se tukee järjestöjä ja arvostaa niiden ääntä, myös silloin kun se ei miellytä poliittisia päättäjiä. Se on osallistumista keskusteluun, epäkohtien esiin nostamista ja yhteisten ratkaisujen etsimistä.

Demokratiassa on muistettava, ettei sillä, joka huutaa kovimmin, välttämättä ole suurin hätä. On pystyttävä kuulemaan hiljaisia signaaleja ja osattava kuulla  myös heitä, jotka eivät aina edes näy.

HILJAISTEN MEGAFONI

Hiljaisuus voi olla demokratian suurin uhka. Järjestöillä on tärkeä rooli hiljaisuuden muurin purkamisessa. Erityisesti sosiaali - ja terveysjärjestöillä, koska ne tavoittavat toiminnassaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, joita virallinen Suomi ei tavoita. 

Järjestöt tarjoavat kanavan osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Ne puolustavat heikommassa asemassa olevia ja vahvistavat osallisuutta. Rohkaisevat ja tukevat maan hiljaisia käyttämään ääntään. 

Järjestöjen erityisosaamista on tarjota apua ja vertaistukea useille ihmisryhmille, jotka muuten jäävät avun ulkopuolelle.  Järjestöt tarjoavat toimintamahdollisuuksia myös sellaisille ihmisille, joiden on vaikeampi osallistua yhteisölliseen toimintaan esimerkiksi sairauden, vamman, elämäntilanteen tai yksinäisyyden vuoksi. Järjestöt pitävät yllä demokratian monimuotoisuutta ja elinvoimaa. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat merkittäviä aktiivisen yhteiskunnan rakentajia. Ne ovat kiinteä osa suomalaista hyvinvointivaltiota. 

Demokratia tarvitsee aktiivisia kansalaisia, rohkeita keskustelijoita ja yhteisöjä, jotka kokoavat ihmisiä yhteen yhteisten teemojen äärelle. 

Jos oikeasti haluamme  ja uskon, että haluamme pitää huolta siitä, että jokainen ääni voi kuulua. Ymmärrämme, että järjestöt eivät ole byrokratian sivutuote tai ylimääräinen menoerä. Ne ovat kansalaisyhteiskunnan selkäranka.

Haluan uskoa, että pääsemme kyllä  irti tästä järjestöjen resurssia kutistavasta ja toimintoja rajaavasta ajasta, kohti uutta kukoistusta, koska Suomi yksinkertaisesti tarvitsee järjestöjen ja vapaaehtoisten osaamista ja voimaa.

Järjestöihin  investointi rakentaa siltoja ihmisten välille, ehkäisevät yksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä vahvistavat ihmisten tunnetta siitä, että he kuuluvat yhteiskuntaan. 

ONKO SINULLA VOIMAA?

Demokratia ei kehity tyhjiössä. Se muotoutuu vuorovaikutuksessa globaalien ilmiöiden, teknologian, kulttuurin ja ihmisten odotusten kanssa. 

Kansainväliset ja eurooppalaiset trendit muistuttavat meitä siitä, että demokratian puolustaminen ei ole vain kansallinen tehtävä. Se on yhteinen, rajat ylittävä vastuu. Siksi meidän on katsottava sekä lähelle että kauas: vahvistettava omaa demokratiaamme ja samalla tuettava sitä myös muualla. 

Demokratia tarvitsee puolustajia. Se tarvitsee aktiivisia kansalaisia, rohkeita keskustelijoita ja yhteisöjä, jotka eivät pelkää edelläkävijyyttä tai kritiikkiä. Meidän tehtävämme ei ole vain nauttia demokratian eduista, vaan myös kantaa vastuuta sen säilymisestä ja kehittymisestä. 

Pidetään yhdessä huolta siitä, että jokainen ääni voi kuulua.  Sillä lopulta demokratia on juuri niin vahva kuin sen ihmiset ovat valmiita tekemään siitä. 

Bantujen tavatessa ystäviään, he eivät kysele kuulumisia, vaan he kysyvät, onko sinulla voimaa? Bantut eivät pelkää toisten kykyjä eivätkä hyvyyttä, vaan ajattelevat, että itsekin voi voimaantua toisen vahvuuksista. 

Kirjoitus perustuu 12.5.2026 pitämääni valtiovallan tervehdyspuheeseen SOSTEn järjestöristeilyllä.

Tarja Filatov: Maailman ympäristöpäivä laskee iltaan

Elin lapsuuteni energiagriisin aikaan. Kattila  kansi piti olla kiinni hellalla ja ovet piti sulkea kun tuli ulkoa ja kylmästä alakerrasta. Joskus unohtui ja ”rangaistuksena” oli muutama oven sulkemisen harjoittelukierros. Muistan, kun Vanajassa ei oikein voinut uida eikä kalaa oikein syödä. Nyt Vanajan kuha on yksi lempiruuistani.

Nuoruuteni pelkäsin, että otsonikato tuhoaa maapallon, mutta siihen löytyi ratkaisut. Oli poliittista tahtoa ja vaihtoehtoja silloisille erilaisille haitallisiille kaasuille. Vieläkään en tohdi käyttää suihkepulloja.

Nyt ikäännyn maailmassa, jossa luontokato ja ilmaston kuumeneminen ovat koko ihmiskuntaa uhkaavia ongelmia, jotka koskettavat meistä jokaista. Uskon kuitenkin, että siirtymä ekologisesti kestävään yhteiskuntaan on mahdollista. Se on välttämätöntä, mutta samalla se tuo uusia mahdollisuuksia.

Suomessa päästöt laskivat pitkään, mutta nyt lasku uhkaa hidastua ja jopa pysähtyä kokonaan. Suomen 2035 hiilineutraaliustavoite on perustunut oletukselle, että metsät ja maaperä sitoisivat nettona merkittäviä määriä hiiltä. Viimeisimpien arvioiden mukaan Suomen maankäyttösektori ei ollut enää kokonaisuutena hiilinielu, vaan päinvastoin päästölähde. 

Euroopan Unioni on keskeinen toimija kansainvälisessä luonto- ja ilmastopolitiikassa. Ei siis ole yhdentekevää, ketä EU-vaaleissa äänestää. 

EU:n on pystyttävä pitämään kiinni tavoitteistaan torjua luontokatoa ja jatkettava suunnan näyttämistä päästöjen vähentämisessä. Ikävä kyllä Suomessakaan ei ole kyse vain lisätiedosta hiilinielujen suhteen, vaan ympäristöpolitiikan linja on muuttunut. 

Toimet ilmastolain mukaiseen hiilineutraaliuteen eivät riitä. Polttoaineen jakeluvelvoitteen lasku aiheuttaa työ- ja elinkeinoministeriön teettämien arvioiden mukaan jopa yli miljoona tonnin vuosittaiset lisäpäästöt eikä tilalle ole esitetty korvaavia ratkaisuja.

Maatalouden päästöissä on skarpattavaa. Ne eivät ole laskeneet käytännössä lainkaan 2000-luvulla. Tämä on seuraavan kauden isoimpia EU-kysymyksiä.  

Talouden kestävyyteen tarvitaan ratkaisuja. Maapallon kantokyvyn turvaamiseen tarvitaan toimia. Ihmisten hyvinvointi on turvattava.

Ikävä kyllä ilmastonmuutos kielletään jopa kokonaan, jopa eduskunnassa.

Vihreä siirtymä on kohtalon kysymys. Tuore Oxford Economicsin arvio alleviivaa, kuinka hiilineutraalius vuonna 2035 toisi tämän vuosisadan puoliväliin mennessä Suomelle jopa yli 200 miljardin (kumulatiivisen) lisäyksen bruttokansantuotteeseen. Tämä on ymmärrettävä talouden tasapainottamisessa ja ihmisten hyvinvoinnin turvaamisessa.

Suomen ja suomalaisten yritysten menestys on riippuvainen vihreän siirtymän onnistumisesta. Osa kilpailuedustamme rakentuu juuri puhtaasta teknologiasta ja korkeista standardeista. Suomalainen elinkeinoelämä on onneksi ollut eturintamassa kehittämässä vihreän siirtymän ratkaisuja.  Korkea jalostusaste, puhdas tuotanto sekä digitalisaation ja teknologian hyödyntäminen kuuluvat moderniin maailmaan.

Tarja Filatov: Digiminä vai lihaminä?

Korona komensi kansan etätöihin. Olimme etätyössä edelläkävijöitä jo ennen koronaa, mutta koronan aikana suomalaiset suojautuivat etätöihin kaikkia muita eurooppalaisia hanakammin. Kaikki, jotka pystyivät siirtämään työnsä kotitoimistoon. Junat tyhjenivät, moottoritiet hiljenivät ja kaupungit muuttuivat autioiksi.

Samaan aikaan kaupan kassat ja myyjät ottivat koronan vastaan suojaplekseillä tai ilman, hoiva-alan työntekijät maskeilla tai ilman ja monet muut duunarit työskentelivät ilman suojaimia.

Suomessa tehdään päivittäin yli 2 miljoonaa edestakaista työmatkaa. Noin 3/4 matkoista kuljetaan henkilöautolla. Keskimäärin työmatkaan kuluu noin puoli tuntia.

Etätyön lisääntymistä on povattu paljon jo aiemmin, mutta loppujen lopuksi Euroopan mittakaavassa vain harvat sitä tekevät. Korona muutti paljon.

Livetyökaverit muuttuivat riveiksi päitä ja nimikirjaimia, teamsien, zoomien, kudojen ja skypejen näytöillä. Verkon neljäs ulottuvuus on samankaltainen ja niin erilainen verrattuna lihalliseen kohtaamiseen.

Netin rajattomien mahdollisuuksien maailmassa ihminen on ylisosiaalinen ja samalla yksinäinen. Tuntuu, että pandemian rinnakkaistodellisuudessa olen jatkuvasti muiden käytettävissä, mutta muut eivät ole käytettävissäni. Miksi? Siksi, että pyrin kunnioittamaan työaikaa ja työntekijän oikeutta vapaa-aikaan.

Verkossa paljon kommunikaatiota jää piiloon. Kokouksen puheenjohtajana jäätyneet kuvat tai näytön nimikirjaimet eivät nyökyttele kompromissiesityksen kelvollisuudelle tai rutista kulmiaan huonoille esityksille. Moni vaikenee, koska kokee, että tämä on väliaikaista ja ajattelee, että puhun sitten taas nenäkkäin.

Koronan etätyötä ei ole vielä paljoa tutkittu, mutta kyselyt kertovat, että jaksaminen ja hyvinvointi lisääntyi, mutta esimerkiksi luovuus näyttäisi heikkenevän.

Kyse ei ole siitä olemmeko etätyön puolella vai sitä vastaan, vaan siitä, miten osaamme tehdä paremmin etätöitä hallita sen riskejä. Miten osaamme oikein valita ne työt, jotka etätyössä hyödyttävät niin työntekijää kuin työnantajaa.

Olemme sidoksissa evoluutiohistoriaamme. Luotamme kehon kieleen ja silmäkontakteihin. Sosiologit ovat jo kauan korostaneet heikkojen sosiaalisten siteiden tärkeyttä. Tilapäiset, vaatimattomat yhteisömuodot tekevät elämästä elävän yhtä paljon kuin ystävyys ja läheisyys. Suomessa yksinäisyys on kansantauti. Se tappaa ja sairastuttaa. Ollaan tarkkana ettei ruokita sitä.

Pandemian tuskallinen oppi osoittaa, että tarve olla lähellä muita ihmisiä tekee meistä haavoittuvan ja aktiivisen viruksen kuljetusvälineen. Työpaikoilla ovenkahvat, kopiokoneen nappulat, yhteinen kahvinkeitin ja monet muut lisäävät tartuntariksiä. Kollegan halaus voi pelastaa päivän, mutta se voi jollekin olla tappavan myrkyllinen.

Etätyö ei ole joko tai. Se on sekä että. Työntekijä hyötyy joustavasta etätyöstä ja voi rytmittää työaikaa paremmin omien tarpeidensa vaikkapa työn ja perheen yhteensovittamiseksi. Aikaa ja rahaa säästyy, kun ei tarvitse matkata työpaikalle. Monen kohdalla työtyytyväisyys ja työteho paranevat, kun työhön saa keskittyä rauhassa. Etätyö voi olla toimiva ratkaisu osatyökykyiselle ihmiselle, riippuen tietenkin yksilön tarpeista.

Työnantajan hyödyt ovat osin samoja kuin työntekijän: työtyytyväisyys ja tuottavuus paranee, työaika voi joustaa työnantajan tarpeisiin paremmin, kun matka-aika ja -kulut poistuvat. Kustannussääntöä tulee siitä, että työpaikan toimitilan tarve vähenee. Etätyö voi olla positiivinen imagokysymys rekrytoinnissa. Se voi lisätä työpaikan houkuttelevuutta ja mahdollistaa työnteon pitkienkin etäisyyksien päästä. Se voi parantaa työnantajien ympäristövastuullisuutta ja edistää ilmastopolitiikan tavoitteiden toteutumista.

Etätyöhön liittyy isoja riskejä. Työpäivät voivat venyä kohtuuttoman pitkiksi. Voi olla vaikea irrottautua työstä ja uupumisriski voi kasvaa. Kotona työskentely vaatii sopeutumista perheeltä ja jättää tilakustannukset kotitalouden kannettavaksi. Yksinäisyys ja eristyneisyys työyhteisöstä voi kuormittaa, urakehitys ja asema organisaatiossa saattaa hapertua. Etäjohtaminen vaatii panostusta ja osaamista.

Etsitään sopiva tasapaino, jolla otamme etätyön hyödyt sekä läsnäolon läheisyyden ja luovuuden.