Tarja Filatov: Maailman ympäristöpäivä laskee iltaan

Elin lapsuuteni energiagriisin aikaan. Kattila  kansi piti olla kiinni hellalla ja ovet piti sulkea kun tuli ulkoa ja kylmästä alakerrasta. Joskus unohtui ja ”rangaistuksena” oli muutama oven sulkemisen harjoittelukierros. Muistan, kun Vanajassa ei oikein voinut uida eikä kalaa oikein syödä. Nyt Vanajan kuha on yksi lempiruuistani.

Nuoruuteni pelkäsin, että otsonikato tuhoaa maapallon, mutta siihen löytyi ratkaisut. Oli poliittista tahtoa ja vaihtoehtoja silloisille erilaisille haitallisiille kaasuille. Vieläkään en tohdi käyttää suihkepulloja.

Nyt ikäännyn maailmassa, jossa luontokato ja ilmaston kuumeneminen ovat koko ihmiskuntaa uhkaavia ongelmia, jotka koskettavat meistä jokaista. Uskon kuitenkin, että siirtymä ekologisesti kestävään yhteiskuntaan on mahdollista. Se on välttämätöntä, mutta samalla se tuo uusia mahdollisuuksia.

Suomessa päästöt laskivat pitkään, mutta nyt lasku uhkaa hidastua ja jopa pysähtyä kokonaan. Suomen 2035 hiilineutraaliustavoite on perustunut oletukselle, että metsät ja maaperä sitoisivat nettona merkittäviä määriä hiiltä. Viimeisimpien arvioiden mukaan Suomen maankäyttösektori ei ollut enää kokonaisuutena hiilinielu, vaan päinvastoin päästölähde. 

Euroopan Unioni on keskeinen toimija kansainvälisessä luonto- ja ilmastopolitiikassa. Ei siis ole yhdentekevää, ketä EU-vaaleissa äänestää. 

EU:n on pystyttävä pitämään kiinni tavoitteistaan torjua luontokatoa ja jatkettava suunnan näyttämistä päästöjen vähentämisessä. Ikävä kyllä Suomessakaan ei ole kyse vain lisätiedosta hiilinielujen suhteen, vaan ympäristöpolitiikan linja on muuttunut. 

Toimet ilmastolain mukaiseen hiilineutraaliuteen eivät riitä. Polttoaineen jakeluvelvoitteen lasku aiheuttaa työ- ja elinkeinoministeriön teettämien arvioiden mukaan jopa yli miljoona tonnin vuosittaiset lisäpäästöt eikä tilalle ole esitetty korvaavia ratkaisuja.

Maatalouden päästöissä on skarpattavaa. Ne eivät ole laskeneet käytännössä lainkaan 2000-luvulla. Tämä on seuraavan kauden isoimpia EU-kysymyksiä.  

Talouden kestävyyteen tarvitaan ratkaisuja. Maapallon kantokyvyn turvaamiseen tarvitaan toimia. Ihmisten hyvinvointi on turvattava.

Ikävä kyllä ilmastonmuutos kielletään jopa kokonaan, jopa eduskunnassa.

Vihreä siirtymä on kohtalon kysymys. Tuore Oxford Economicsin arvio alleviivaa, kuinka hiilineutraalius vuonna 2035 toisi tämän vuosisadan puoliväliin mennessä Suomelle jopa yli 200 miljardin (kumulatiivisen) lisäyksen bruttokansantuotteeseen. Tämä on ymmärrettävä talouden tasapainottamisessa ja ihmisten hyvinvoinnin turvaamisessa.

Suomen ja suomalaisten yritysten menestys on riippuvainen vihreän siirtymän onnistumisesta. Osa kilpailuedustamme rakentuu juuri puhtaasta teknologiasta ja korkeista standardeista. Suomalainen elinkeinoelämä on onneksi ollut eturintamassa kehittämässä vihreän siirtymän ratkaisuja.  Korkea jalostusaste, puhdas tuotanto sekä digitalisaation ja teknologian hyödyntäminen kuuluvat moderniin maailmaan.

Tarja Filatov: Digiminä vai lihaminä?

Korona komensi kansan etätöihin. Olimme etätyössä edelläkävijöitä jo ennen koronaa, mutta koronan aikana suomalaiset suojautuivat etätöihin kaikkia muita eurooppalaisia hanakammin. Kaikki, jotka pystyivät siirtämään työnsä kotitoimistoon. Junat tyhjenivät, moottoritiet hiljenivät ja kaupungit muuttuivat autioiksi.

Samaan aikaan kaupan kassat ja myyjät ottivat koronan vastaan suojaplekseillä tai ilman, hoiva-alan työntekijät maskeilla tai ilman ja monet muut duunarit työskentelivät ilman suojaimia.

Suomessa tehdään päivittäin yli 2 miljoonaa edestakaista työmatkaa. Noin 3/4 matkoista kuljetaan henkilöautolla. Keskimäärin työmatkaan kuluu noin puoli tuntia.

Etätyön lisääntymistä on povattu paljon jo aiemmin, mutta loppujen lopuksi Euroopan mittakaavassa vain harvat sitä tekevät. Korona muutti paljon.

Livetyökaverit muuttuivat riveiksi päitä ja nimikirjaimia, teamsien, zoomien, kudojen ja skypejen näytöillä. Verkon neljäs ulottuvuus on samankaltainen ja niin erilainen verrattuna lihalliseen kohtaamiseen.

Netin rajattomien mahdollisuuksien maailmassa ihminen on ylisosiaalinen ja samalla yksinäinen. Tuntuu, että pandemian rinnakkaistodellisuudessa olen jatkuvasti muiden käytettävissä, mutta muut eivät ole käytettävissäni. Miksi? Siksi, että pyrin kunnioittamaan työaikaa ja työntekijän oikeutta vapaa-aikaan.

Verkossa paljon kommunikaatiota jää piiloon. Kokouksen puheenjohtajana jäätyneet kuvat tai näytön nimikirjaimet eivät nyökyttele kompromissiesityksen kelvollisuudelle tai rutista kulmiaan huonoille esityksille. Moni vaikenee, koska kokee, että tämä on väliaikaista ja ajattelee, että puhun sitten taas nenäkkäin.

Koronan etätyötä ei ole vielä paljoa tutkittu, mutta kyselyt kertovat, että jaksaminen ja hyvinvointi lisääntyi, mutta esimerkiksi luovuus näyttäisi heikkenevän.

Kyse ei ole siitä olemmeko etätyön puolella vai sitä vastaan, vaan siitä, miten osaamme tehdä paremmin etätöitä hallita sen riskejä. Miten osaamme oikein valita ne työt, jotka etätyössä hyödyttävät niin työntekijää kuin työnantajaa.

Olemme sidoksissa evoluutiohistoriaamme. Luotamme kehon kieleen ja silmäkontakteihin. Sosiologit ovat jo kauan korostaneet heikkojen sosiaalisten siteiden tärkeyttä. Tilapäiset, vaatimattomat yhteisömuodot tekevät elämästä elävän yhtä paljon kuin ystävyys ja läheisyys. Suomessa yksinäisyys on kansantauti. Se tappaa ja sairastuttaa. Ollaan tarkkana ettei ruokita sitä.

Pandemian tuskallinen oppi osoittaa, että tarve olla lähellä muita ihmisiä tekee meistä haavoittuvan ja aktiivisen viruksen kuljetusvälineen. Työpaikoilla ovenkahvat, kopiokoneen nappulat, yhteinen kahvinkeitin ja monet muut lisäävät tartuntariksiä. Kollegan halaus voi pelastaa päivän, mutta se voi jollekin olla tappavan myrkyllinen.

Etätyö ei ole joko tai. Se on sekä että. Työntekijä hyötyy joustavasta etätyöstä ja voi rytmittää työaikaa paremmin omien tarpeidensa vaikkapa työn ja perheen yhteensovittamiseksi. Aikaa ja rahaa säästyy, kun ei tarvitse matkata työpaikalle. Monen kohdalla työtyytyväisyys ja työteho paranevat, kun työhön saa keskittyä rauhassa. Etätyö voi olla toimiva ratkaisu osatyökykyiselle ihmiselle, riippuen tietenkin yksilön tarpeista.

Työnantajan hyödyt ovat osin samoja kuin työntekijän: työtyytyväisyys ja tuottavuus paranee, työaika voi joustaa työnantajan tarpeisiin paremmin, kun matka-aika ja -kulut poistuvat. Kustannussääntöä tulee siitä, että työpaikan toimitilan tarve vähenee. Etätyö voi olla positiivinen imagokysymys rekrytoinnissa. Se voi lisätä työpaikan houkuttelevuutta ja mahdollistaa työnteon pitkienkin etäisyyksien päästä. Se voi parantaa työnantajien ympäristövastuullisuutta ja edistää ilmastopolitiikan tavoitteiden toteutumista.

Etätyöhön liittyy isoja riskejä. Työpäivät voivat venyä kohtuuttoman pitkiksi. Voi olla vaikea irrottautua työstä ja uupumisriski voi kasvaa. Kotona työskentely vaatii sopeutumista perheeltä ja jättää tilakustannukset kotitalouden kannettavaksi. Yksinäisyys ja eristyneisyys työyhteisöstä voi kuormittaa, urakehitys ja asema organisaatiossa saattaa hapertua. Etäjohtaminen vaatii panostusta ja osaamista.

Etsitään sopiva tasapaino, jolla otamme etätyön hyödyt sekä läsnäolon läheisyyden ja luovuuden.